maanantai 25. tammikuuta 2016

Onko kohtuuhintainen asuminen oikeudenmukaista?

Tässä kirjoituksessa aiomme puhua oikeudenmukaisuudesta. Kirjoituksen pontimena toimii taannoinen Twitter-keskustelu Vasemmistoliiton johdosta väistyvän Paavo Arhinmäen kanssa. Keskustelu koski sitä, miten Helsingin asumiskustannukset saadaan laskemaan. Arhinmäen mielestä ns. kohtuuhintaiset tai ARA-asunnot ovat tässä avainasemassa, kun taas me olimme epäileväisempiä  (T ja H) kyseisen politiikan suhteen. 

Twitter on kuitenkin erittäin huono alusta omien ajatusten syvällisempään esittämiseen, joten teemme sen tässä blogikirjoituksen muodossa. 

Arhinmäen ehdotus oli siis pakottaa rakennusliike rakentamaan kohtuuhintainen ARA-rakennus yhtä vapaarahoitteista tai kovan rahan rakennusta kohden. Kysymyksemme kuuluu, onko Arhinmäen ehdotus oikeudenmukainen.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa tietenkin kaikille eri asioita. Toiset esimerkiksi kannattavat suurempaa tulojen uudelleenjakoa kuin toiset. Mutta melkein kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että samanlaisia ihmisiä tulee kohdella samalla tavalla. Tarkoitamme oikeudenmukaisuudella nyt tätä jälkimmäistä.

Tarkastellaan asiaa lukijoillemme tutun Asiattomalan kunnan avulla. Asiattomala muistuttaa kotoista Helsinkiämme, koska sielläkin asuntojen hintataso on reilusti yli rakennuskustannusten ja asukkaat vaativat poliitikoilta toimia asumiskustannusten alentamiseksi. Kunta päättääkin kaavoittaa keskustan läheisyydessä sijaitsevan Likkaniemen alueen asuinkäyttöön. Kunta päättää myös, että Likkaniemelle saa rakentaa kovan rahan talon vain, jos rakentaa viereen kohtuuhintaisen talon, jossa vuokratason on  oltava 10 prosenttia markkinavuokraa alhaisempi. Nämä talot ovat siis vuokrasääntelyn alaisia. Lisäksi kunta valvoo asuntojen laatua niin, että vuokrasääntelyn alaiset asunnot ovat yhtä laadukkaita kuin kovan rahan asunnot.

Onko Asiattomala nyt oikeudenmukaisempi paikka, kun joka toinen rakennus Likkaniemessä on kohtuuhintainen?

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että asuntojen kokonaismäärä ei kasva sen vuoksi, että osa Likkanieman taloista on vuokrasääntelyn alaisia. Likkaniemen asuntojen hinnat ylittävät reilusti rakennuskustannukset, joten käytännössä voittoa tavoittelevat rakennusliikkeet rakentavat sinne täsmälleen niin monta asuntoa, kuin Asiattomalan kunnanvaltuusto kaavoituspäätöksillään sallii. Tämä ei ole pelkkä Asiattomalan erikoisuus, vaan yleinen empiirinen tulos Likkaniemen kaltaisessa markkinatilanteessa (esim. tämä ja tämä).

On myös selvää, että vuokrasäänneltyjen asuntojen kysyntä ylittää niiden tarjonnan, koska hinta ei voi nousta tasapainottamaan epäsuhtaa. Kovan rahan asuntoihin valikoituvat asumaan ne, jotka arvostavat asuntoja eniten. Sen sijaan säänneltyihin asuntoihin syntyy jono ja kunnan on keksittävä, miten asunnot voisi jakaa halukkaille kuntalaisille.

Niin hassulta kuin tämä mekanismi meistä oikeassa maailmassa elävistä tuntuukin, Asiattomalassa säännellyt asunnot päätetään arpoa niitä hakeneille. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että samanlaisia perheitä ei kohdella samalla tavalla. Toisin sanoen Asiattomalassa tulee asumaan perheitä, joista toinen sai sattumalta vuokrasäännellyn asunnon ja toinen ei, vaikka heidän elämäntilanteensa olisi täsmälleen samanlainen. Yleensä ihmisistä on väärin, jos valtio tai kunta kohtelee kahta yhtä köyhää tai rikasta ihmistä aivan eri tavalla. Mutta kohtuuhintainen asuminen tekee juuri näin.

Todellinen maailma on tietenkin hieman esimerkkiämme monimutkaisempi. ARA-asuntoja ei jaeta arvalla, kuten esimerkiksi Hitaksia, vaan valintamekanismi on mystisempi (ks. tämä ja tämä). Hakijoiden itsensä on melko mahdotonta tietää, ovatko he oikeutettuja tuettuun asuntoon ja yhtä vaikeaa äänestäjien on valvoa julkisten resurssien käyttöä. Nykyisestä käytännöstä kertoo paljon se, että itse asiassa arvonta olisi, edellä määritellyssä mielessä, oikeudenmukaisempi tapa jakaa ARA-asunnot. Ainakin ihmisiä kohdeltaisiin odotusarvomielessä tasa-arvoisesti.

Voi vain kuvitella, millainen kohu syntyisi, jos asumistukia, työttömyyskorvauksia tai vaikkapa opiskelupaikkoja jaettaisiin yhtä epäselvin perustein, tai jos kaikki köyhät eivät saisi tukia yhdenvertaisesti. Toki myös muiden tukien tapauksessa käy niin, että kaikki tukeen oikeutetut eivät tukea hae. Mutta tällöin on sentään selvää, että tukea saa, jos hakee ja täyttää tuen kriteerit. Näin ei tapahdu kohtuuhintaisten asuntojen tapauksessa.

22 kommenttia:

  1. Moi!

    Hyvä kirjoitus! Kiitos. Käsittääkseni kirjoitus käsittelee kahta asiaa. Iso osa käsittelee ongelmia, joita rakentamisen sääntely tuottaa ja jälkimmäinen osa asunnonjakomekanismin tasapuolisuutta.

    Jäin pohtimaan tuota "10% markkinavuokraa alhaisempi" kohtaa kirjoituksessa ja siitä jatkuvaa tekstiä. Mielestäni on hyvä pointti tuoda esille se, että arpaonni (tai vaihtoehtoisesti byrokraattinen ja ei-läpinäkyvä valintamekanismi) ei ole hyvä ja tasapuolinen tapa hoitaa tulonjakoa.

    Olisin kaivannut enemmän selvitystä tuosta asuntomarkkinoiden toiminnasta. Eikö kuitenkin nuo kohtuuhintaiset "10% halvemmat" asunnot voi hyvinkin olla kalliimpia kuin halvat asunnot sääntelemättömässä markkinassa?

    Kaikissa tilanteissa näin ei tietenkään aina ole. Eikö ole kuitenkin täysin mahdollista, että sopivilla ehdoilla säännelty halpojen asuntojen tuottaminen luo tilanteen, jossa halvat alennusasunnot ovat myös kalliimpia kuin vapailla markkinoilla?

    Vaihtoehto 1. Rakentamisen sääntely + alennusasunnot
    Vaihtoehto 2. Rakentamisen sääntelyn vapauttaminen (verrataan vapaiden markkinoiden halvat asunnot)
    => Sopivat ehdot, joilla täyttyy: vaihtoehdon 1 alennusasuntojen hinta > vaihtoehdon 2 vapaiden markkinoiden asuntojen halvimpien asuntojen hinta

    Onko näyttöä että tämä olisi tilanne Helsingissä?

    - Olli

    VastaaPoista
  2. En oikein ymmärtänyt kirjoituksesta mitään, mutta ymmärtämättömyys johtunee minusta eikä kirjoittajasta.

    Sen voin todeta, että niin kauan kuin muistan, ovat poliitikot puhuneet, että pitää saada aikaan riittävästi ja halvalla asuntoja. Mutta ei ole kuulunut eikä näkynyt, eikä tule näkymäänkään.


    ---VV

    VastaaPoista
  3. Auttaisi varmaan asuntomarkkinoiden ja tukien "oikeudenmukaisuudessa" jos korkeatuloiset muuttaisivat pois tuetuista asunnoista

    esim http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-1427942992227.html

    VastaaPoista
  4. Onko oikeudenmukaista, että parhaat paikat yhdessä rakennetussa infrastruktuurissa jaetaan sen mukaan kuinka paljon maksaa yksityiselle asuntotuottajalle? (Ja ei, veroja ei edelleenkään korvamerkitä niin että rikkaat saisivat oikeutuksen isompaan osaan verovaroilla tuotettua kuin köyhät, koska maksavat absoluuttisesti enemmän veroa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oikeudenmukaista, että parhaasta paikasta maksaa markkinahinnan. Paikkapreemion olettaisi valuvan enimmäkseen tontin omistajalle. Jos tontin omistaa kaupunki, tulisi sen periä siitäkin markkinahintaista vuokraa. Muulloin kaupunki voi yrittää saada tontista kiinteistöveron kautta ainakin osan tuotosta itselleen.

      Poista
    2. Kaupunki voisi myydä tai vuokrata tontit niille tahoille, jotka maksavat isointa kiinteistöveroprosenttia, eikö se olisi reiluinta?

      Poista
    3. Periaatteessa, vaikka tosin kiinteistöveroprosentti ei taida voida vaihdella kunnan sisällä. Sen sijaan kaupunki voi myydä tai vuokrata korkeimman myyntihinnan tai vuokran tarjonneelle (esim huutokauppana).

      Poista
    4. Mitäs jos (tämä olisi vallankumous) kaupunki ottaisi ja huutokauppaisi tontit, joko tontin oston tai vuosivuokran vuokra-ajalla?
      Ei jäisi katteita rakentajalle ja tietenkään tuota kaupungin tuloa ei korvamerkittäisi rikkaille vaan se palautuisi 'yhteiseen pottiin'. Ja nuo rikkaat ostajatollot (samat jotka maksavat valtionverot) maksaessaan jostain 'statuksesta' tai 'maisemasta' rahoittaisivat demokraattisten voimien oikeutetut vaatimukset.

      Poista
    5. Tuo kuulostaisi järkevältä. (Oletan, ettet tässä tarkoita "ottamisella" sitä, että yksityisesti omistettu maa konfiskoitaisiin.)

      Rakentajalle olettaisi jäävän jonkinlaisen "normaalin" katteen, jonka ei olettaisi juuri riippuvan paikasta.

      Poista
  5. Arhinmäki vaikuttaa varsin näkemykselliseltä vasemmistopoliitikolta. Hänen mielestään täytyy ottaa uudet keinot käyttöön. Ja hänen uusi keinonsa koostuu julkisen vallan säätelystä ja määräyksistä.

    klaus kultti

    VastaaPoista
  6. Jani J: miten infrastruktuuri eroaa kustannuksiltaan tai ominaisuuksiltaan halpojen ja kalliiden asuntojen seuduilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se eroa sen enempää kuin se itse rakennuskaan. Jostain syystä rakennuksesta maksetaan "markkinahinta" ja infrasta kiinteä, vaikka ovat siis sijainnista riippumatta samat.

      Poista
  7. Täältä löytyy prof. Kimmo Lapintien blogi blogista: http://mahdollisetkaupungit.blogspot.fi/2016/01/tuhlaajapojan-paluu.html

    VastaaPoista
  8. Ongelma ei ole hinta tai vuokra, koska se vain siirtää rahaa yhdeltä toiselle, joskus jopa rikkaammalta köyhemmälle. Rahansiirtoja saa tehtyä haitattomammin veroilla ja tulonsiirroilla kuin vuokrasääntelyllä.

    Ongelma on asuntopula: Helsingissä ja Likkaniemessä on paljon vähemmän asuntoja kuin halukkaita asukkaita. Jos osa asunnoista vuokrataan ale-hintaan, se pahentaa asuntopulaa, koska silloin Likkaniemeen tulee niitäkin, joille työpaikan ja harrastusten vuoksi Halpalan maalaiskunta olisi melkein yhtä hyvä paikka. Näin jotkut tarvitsevammat jäävät ilman Likkaniemen asuntoa ja pula pahenee.

    Jokaisessa asunnossa pitäisi siksi olla markkinahinta tai markkinavuokra. Verotetaan rikkaita ja annetaan köyhille niin paljon, että köyhät saavat ostettua "tarpeeksi" kaikkea. Näin köyhille voidaan antaa kaikkea enemmän kuin sääntelemällä hintoja, koska tehokkuustappiot jäävät pienemmiksi. Mitenkään köyhille ei saada annettua niin paljon kuin haluamme, koska kaikessa etujen pakkosiirtämisessä on kannustinhaittoja, sekä verotetuille että tulonsiirtoja saaville. Hinta-ale on kuitenkin erityisen tehoton keino auttaa köyhiä. Silloin köyhä ei voi edes valita, missä muodossa sen alensa ottaa, asuntona Likkaniemestä vai ehkä itselleen tärkeämpänä etuna. Rahan antaminen on parempi vaihtoehto.

    VastaaPoista
  9. "Mutta melkein kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että samanlaisia ihmisiä tulee kohdella samalla tavalla"

    Onpas utopistista ajattelua. Ovatko Asiattomat siis sitä mieltä, että kunhan valtion toimintaa optimoidaan taloustieteen laskelmien mukaan tarpeeksi, niin jokupäivä saavutamme tilanteen, jossa kaikkia samanlaisia ihmisiä kohdellaan samalla tavalla? Teillä on kaunis tavoite, mutta en tiedä sitten, että onko sitä ikinä mahdollista toteuttaa...

    "Kysymyksemme kuuluu, onko Arhinmäen ehdotus oikeudenmukainen."

    Moraalinen kysymyksenne on siis jokatapauksessa keinotekoinen. Ei ole saavutettavissa mitään oikeudenmukaista tilaa, joten miksi vaaditte Arhinmäeltä sellaista? Toimitte jokseenkin epärehellisesti, koska tiedätte varmaan itsekin, että oikeudenmukainen lopputulos voidaan luoda ainoastaan todellisuudesta irrallisissa ajatusleikeissä (kuten tuokin blogikirjoitus edustaa, "Asiattomala" on mielikuvitusta par excellance).

    Vähän jää siis käteen, että mitä Pursiainen ja Saarimaa haluavat sanoa tällä blogikirjoituksella? Onko viesti siis se, että koska he osaavat mielikuvitusmaailmassaan rakentaa oikeudenmukaisen lopputuloksen, niin on tuo mielikuvitusmaailma realisoitavissa 100% oikeaan maailmaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulkitsisin kirjoituksen sanoman niin, että jos joku ehdottaa mekanismia, joka ei tuota toivottavaa tulosta edes mielikuvitusmaailmassa, niin mekanismi on todella huono.

      Poista
    2. Sääli, että asiaat ovat jättäneet mielikuvituksessa toimimatta. En kuitenkaan näe, että millä tavalla tämä mielikuvitus vastaisi todellisuutta. Epäonnistun ymmärtämään, että miksi asioiden pitäisi toimia mielikuvituksessa? Miksi politiikkaa arvioitaisiin Tuukan ja Heikin fantasiaroolipelin avulla eikä sen avulla, että mitä vastaavilla politiikkasuosituksilla on aikaansaatu aikaisemmin? Miksi tieteen pitäisi hylätä empirismi ja omaksua... niin, omaksua mikä? Mikä on muuten teidän tietoteoreettinen oikeutus näille pohdinnoille?

      Poista
    3. Rinnakkaisblogissa (ja todellisuudessa) Valtakunnanarkkitehti Kimmo Lapintie korostaa 'filosofista pohdintaa''ajatuskokeiden' avulla. Hän saa erittäin voimakkaita tuloksia: Satunnaisesti tukea jakavan vuokra-asuntopolitiikan tärkein (ja tärkeämpi kuin mikään tuensaajien arvostus) ominaisuus ja hyöty on sen luoma asumisturva.
      Näyttää että asumisen tosiosaajat, niin Asiattomat kuin V-arkkitehtikin nojaavat ajatuskokeisiin. (Sellaiseksi KL Asiattomien kirjoituksen filosofin arvovallalla tulkitsi)
      Sitten Himasen, ajatuskokeet eivät ole olleetkan politiikan keskiössä. Olisiko rehabilitoinnin aika?

      Poista
    4. Eli ovatko toisin sanoen ajatuskokeet vain keino tutkia sitä, että onko jonkin politiikkasuosituksen tuottama odotettu lopputulos asetetun etiikan mukaista?

      Poista
    5. "Mutta melkein kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että samanlaisia ihmisiä tulee kohdella samalla tavalla"

      Tässä kohti kyllä itsekin aloin hieman epäröimään. Eihän Saarimaa puhunut kuin ainoastaan varallisuudesta?

      Itseasiassa, kun luin ARA:n Asukasvalintaoppaan (2014) johon blogauksessa linkitettiin, niin en löytänyt sieltä mitään erityisen mystistä. Sivulta 12, 5.1 "Yleiset tavoitteet ja valintaperusteet"

      "etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. Tästä etusijajärjestyksestä voidaan poiketa yksittäistapauksessa, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen"

      Mikä tästä tekee teille mystistä? No itseasiassa, julkaisussa taidettiin jopa vastata tähän:

      "Asunnontarve ei ole yhtä yksiselitteinen käsite kuin hakijan tulot ja varallisuus"

      Nyt liene olisi syytä kysyä, että onko Saarimaa todellakin sitä mieltä, että satunnaistettu järjestelmä on oikeudenmukaisempi järjestelmä kuin sellainen järjestelmä jossa perheväkivaltaa kärsivä yksilö tai asunnoton yksilö saavat etusijaa? Se on nimittäin tekstissä poissuljettu "mystisempänä valintamekanismina".

      Aika karut periaatteet kieltämättä, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan. Kyllähän se perheväkivalta karakteeria kasvattaa, niin lyöjän, nyrkin vastaanottajan kuin mahdollisten spektaattorienkin osalta. Onneksi lohtuna voisi toimia kunnan virkailija: "Me ymmärrämme sinun kuin lapsesikin tilanteen. Mutta teidän on kuitenkin nyt ymmärrettävä, että Heikki Pursiaisen ja Tuukka Saarimaan käsitys oikeudenmukaisuudesta on nyt korkeammassa prioriteetissa; teitä tulee kohdella odotusarvomielessä tasa-arvoisesti, eli joudutte odottamaan kunnes nimenne arvotaan."

      Ja ennen kuin kukaan rientää kertomaan kuinka nämä asiat voidaan järjestää muullakin tavalla kuin ARA-asuntojen kautta, niin tahtoisin muistuttaa jostain: tässä blogauksessa kritisoitiin ARA-asuntojen valintaperiaatetta, eikä käytännön toimivuutta. Vaikka valintaperiaatteisiin sisältyy sitä mielivaltaa jota Pursiainen ja Saarimaa nähtävästi karsastavat, niin voisin vain kuvitella miten nämä sankarit laatisivat nuo valintakriteerit ja prioriteettiperiaatteet poissulkien kaiken mielivallan ja huomioiden kaikki mahdolliset skenaariot joissa priorisointi on perusteltua.

      Mitähän menetelmää soveltaisivat? Postuloivatko periaatteet yksi kerrallaan soveltaen yksiselitteisiä käsitteitä? Vai yrittävätkö sen sijaan luoda jonkin massiivisen ajatuskokeen? Tuleeko sivuja olemaan suunnilleen yhtä paljon kuin Atlas Shruggedissa? Tuleeko myös sisältö jopa muistuttamaan Atlas Shruggedia? Vai päättävätkö nöyristyä ja sittenkin sortua siihen mystiikkaan? Emme voi kuin odottaa innolla.

      Poista
  10. Blogin "mielikuvitatarinat" ovat yleensä kansantajuiseen muotoon puettuja taloustieteen tuloksia. Tieteen tuntevat näkevät yhtälöt niiden takana, mutta muutkin voivat niistä nähdä typerien ehdotusten seuraukset. Arhinmäen ehdotus lisäisi epäoikeudenmukaisuutta paljon entisestään, siirtäisi paljon rahaa mielivaltaisesti, usein köyhemmiltä rikkaammille, ja pahentaisi asuntopulaa.

    VastaaPoista
  11. Yleensä tuohon "kovan rahan asunnot valikoituvat niille, jotka niitä eniten arvostavat" lisätään eteen "Mikäli eroja alkuvarallisuudessa ei huomioida,". Ellette sitten oikeasti väitä, että nykyinen "markkinatalous" ottaa tasaisesti huomioon myös niiden yksilöiden arvot, jotka eivät omista vaihtokelpoisia hyödykkeitä. Hyvä kirjoitus kuitenkin.

    -sistema

    VastaaPoista