tag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post861241049315855390..comments2022-12-10T10:25:30.042+02:00Comments on Asiaton lehdistökatsaus: Asiaton Live: Kun blogi ei riitäKatsastaja Hhttp://www.blogger.com/profile/06463792996933622617noreply@blogger.comBlogger105125tag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-73774441481153772472015-03-28T11:24:58.141+02:002015-03-28T11:24:58.141+02:00Hyvä Anonyymi 27. maaliskuuta 2015 13:07, mielestä...Hyvä Anonyymi 27. maaliskuuta 2015 13:07, mielestäni olet ymmärtänyt väärin matemaattisten mallien ja menetelmien käytön tiedon keräämisessä, riskien analysoimisessa ja hallinnassa. Jos olet urheilumiehiä niin lue HS 27. maaliskuuta 2015: Tim Sparv saa tilasto-oppia huipulta. Erityisesti suosittelen katsomaan artikkelissa mainitun elokuvan Moneyball.<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-75066966987858626712015-03-27T13:49:48.215+02:002015-03-27T13:49:48.215+02:00Ano 13:07 vissiin ajattelee jotain vielä hienompaa...Ano 13:07 vissiin ajattelee jotain vielä hienompaa kuin esim. yksityinen tieto (private information), stokastiset prosessit tai baysiläinen?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-15665312272525938792015-03-27T13:22:04.918+02:002015-03-27T13:22:04.918+02:00Kiitos myös sinulle keskustelusta! Olen samaa miel...Kiitos myös sinulle keskustelusta! Olen samaa mieltä kanssasi Kreikasta. En ole nähnyt mäkien (Pato ja Lepo) välistä keskustelua, kumpikin tuntuvat henkilöinä melko teoreettisilta (naiivisti rationaalisia).<br /><br />"Talous" (=mitä oikeasti tapahtuu maailmassa), talouspoliittinen keskustelu ja talouspolitiikka ylipäätänsä ovat eri asia kuin taloustieteessä, mikä koulukunta tahansa, muodostetut konseptit; taloustiede vaikuttaa talouspolitiikkaan, mutta ei täysin lineaarisesti (Patomäki tuntuu ajattelevan niin, uusklassinen taloustiede -> uusliberalismi, tämä lineaarisuus on väärä oletus).<br /><br />Mitä tulee yleisesti talouspoliittiseen keskusteluun, niin periaatteessa liberaalin demokratian lähtökohta on sallia eri mielipiteiden kamppailu niitä rajoittamatta. Kuitenkin jonkinasteinen kytkös todellisuuteen ja reaalimaailman prosesseihin tulisi argumentoinnissa olla läsnä. Tuntuu että useat peruskäsitteet ovat hyvin oletus ja määritelmä-riippuvaisia. Tässä mielessä parasta keskustelua on sen ymmärtäminen, mitä voimme oikeastaan tietää "taloudesta" ja arvailla miten tulisi toimia, jotta subjektiiviseen tilannekuvaamme tulisi muutos johonkin suuntaan (esim. että BKT-mittarilla arvioitu arvo kasvaisi). On syytä huomata sekä tilannekuvan että arvion toiminnasta sisältävän aina arvoja. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-34841657393055480902015-03-27T13:07:08.604+02:002015-03-27T13:07:08.604+02:00"väite, että taloustiede käsittelisi vain maa..."väite, että taloustiede käsittelisi vain maailmaa, josta epävarmuus on poistettu on ehkä hassuimpia Patomäen väitteistä. 15 viimeisestä Nobel palkinnosta ehkä 10 on tullut tutkimuksesta, joka tavalla tai toisella liittyy epävarmuuden mallintamiseen. "<br /><br />Epävarmuutta ei pysty mallentamaan (matemaattisesti).<br /><br />Jo pelkkä ajatus tästä kuulostaa konseptuaalisella tasolla täysin naurettavalta: Se mitä mallennetaan (matemaattisesti) ei ole enää epävarmaa :DAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-34042513608961556862015-03-26T23:40:01.751+02:002015-03-26T23:40:01.751+02:00Hyvä Anonyymi 25. maaliskuuta 2015 13:53, ensin ki...Hyvä Anonyymi 25. maaliskuuta 2015 13:53, ensin kiitos hyvästä keskustelusta optiohinnoittelumalleihin liittyen. Kysyntä-tarjonta-malli oli ehdotus aiheeksi yleiseen keskusteluun. Kysyin edellä Patomäen käyttämästä DeLongin ja Summersin mallista ja kerrannaisvaikutuskertoimen ja hysterisparametrin arvioimisesta. Varmaan joillekin tuntuu uskottavalta, että Patomäki osaa arvioida ne Suomen osalta, mutta entä Kreikan osalta? YLE:n Kioski ohjelmassa väitellessään Lepomäen kanssa, hän esitti arvion, että Kreikkaan voitaisiin pudottaa helikopterista rahaa ja se maksaisi itsensä takaisin. Ylipäätään näiden jälkikeynesiläisten ja heterodoksisten taloustieteilijöiden ajatuksena tuntuu olevan, ettei sellaisia ongelmia taloudessa ole, joita ei voi poistaa elvytyksellä tai rahan määrää lisäämällä. Kreikka nyt kuitenkin on yksi maailman korruptoituneimpia maita, jossa työn tuottavuus oli vain noin 50% Saksan työn tuottavuudesta vielä 10 vuotta euron syntymisen jälkeen (Lähde: Beyond the Crash: Overcoming the First Crisis of Globalization by Gordon Brown, 2010). Ja taitaa se työpäiväkin olla hieman lyhempi. Ei tällaisia ongelmia voi millään elvytyksellä tai rahan määrän säätelemisellä korjata. Minun mielestä taloustieteellinen keskustelu kansan (tähän ryhmään lasken itseni ja Patomäen tietojemme perusteella, huom. en sinua) ja politiikkojen parissa on lähtenyt ”lapasesta”. Mielestäni se keskustelu pitäisi palauttaa peruskäsitteisiin, kuten BKT (ml. työn tuottavuus ja tehdyt tunnit) ja kysyntä-tarjonta-malli. Luulenpa, että jos näitä asioita katsottaisiin tarkemmin yhdessä Rawlsin ”difference principlen” kanssa, niin tuntuisi aivan luonnolliselta, että Kreikassa on huomattavasti alhaisempi elintaso kuin Saksassa. Ja sama pätee meihin itsemme. Samalla myös keinot paremman elintason saavuttamiseen selkiytyisivät.<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-36851244945031994662015-03-26T13:28:16.535+02:002015-03-26T13:28:16.535+02:00Klaus Kultti: vielä tarkennus tuohon fat-tailiin. ...Klaus Kultti: vielä tarkennus tuohon fat-tailiin. Oleellinen seikka siinä on sen vaikutukset käytettyihin tilastollisiin/matemaattisiin työkaluihin: Kysymys on siitä, että vaikka niiden olemassa olo tiedetään, niiden luonnetta "eli kuinka paksu häntä on" ei pystytä määrittämään. Eksaktissa mielessä tällä suuri vaikutus tutkimuksen validiteettiin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-42528244093626712612015-03-25T13:53:32.550+02:002015-03-25T13:53:32.550+02:00Anonyymi 24.3 21:46:
Uskon että olemme samoilla l...Anonyymi 24.3 21:46:<br /><br />Uskon että olemme samoilla linjoilla liittyen epävarmuuteen markkinoilla. Kiinnostavaa on lähinnä se, kun tätä epävarmuutta pyritään hallitsemaan eri ”riskin”hallintamenetelmin, niin millaisia vaikutuksia näillä menetelmillä on systeemiin JA tätä kautta toimijoiden käyttäytymiseen. Mikäli ne muodostavat systeemisen riskin, niitä on syytä kritisoida. Tarinat ja metaforat ovat toimineet intergenerationaalisina riskinhallintamenetelminä koko ihmishistorian (esim. uskonnot), mutta en tietenkään usko että kaikki hinnoittelumallit ja kvantitatiivisuus itsessään ovat jotenkin huonoja. Ei pidä olla vain naiivisti rationaalinen.<br /><br />Ja jos katsotaan innovaatio,-ja teknologiatutkimusta,”markkinat” eli siis toimijat eivät ota todellakaan heti käyttöön jotain mikä toimii. Välillä jopa pyritään jarruttamaan innovaatioiden käyttöönottoa, koska se ei sovi aikaisempaan business-malliin. Pitkällä kehityksellä kuitenkin uudet teknologiat (=paremmat tavat tehdä asioita) tulevat käyttöön, mutta prosessi ei ole ”rationaalinen”.<br /><br />Olen samaa mieltä, että toimivat markkinat ovat länsimaisen talousmallin ytimessä. Ongelma jota <br />yritän sanoa näistä talousmalleista on, että ne ovat aina ex-post malleja (after the event). <br /><br />” Voitko selittää miltä osin mainitsemani optiohinnoittelumalli toimii ainoastaan "atomisoituneessa ja hermeettisissä olesuhteissa, joista kaikki sattumanvaraisuus on poistettu"? Tuhannet ihmiset ympäri mailmaa käyttävät sitä päivittäin ja sadat tuhannet tavalliset ihmiset "nauttivat" sen tuloksista.”<br /><br />Mitä yritin kommentoida jo alun perin oli se, että hinnoittelu”malleja”/hinnoittelua/”peukalosääntöjä” on käytetty ennen ja teoria on tullut jälkeenpäin. Käytäntö -> Teoria (naiivi rationaalisuus, todellisuuden tunkeminen laboratoriossa toimivaan muottiin) -> vinoutunut vaikutus käytäntöön -> ongelmia<br /><br />Puolestaan toiseen pointtiin: epälineaarisuus ja satunnaisuus ovat dynaamisen systeemin ominaisuuksia, taas tehokkaat markkinat-käsite riippuu täysin siitä, miten se halutaan määritellä.<br /><br />Miksi haluat keskustella kysyntä-tarjonta -mallista? Se on kiva ajatusleikki (vähän kuin yhteiskuntasopimus-leikki tai Rawlsin "tietämättömyyden verho" leikki) ja havainnolistaa karkeasti toimijoiden käyttäytymistä.<br /><br />Klaus Kultti: <br /><br />Fat-tailit eivät käyttäydy matemaattisesti hyvin. Finanssitoimijat voivat ottaa huomioon fundamentaalisen epävarmuuden, taas mallit eivät pysty (epävarmuus ≠ matematiikka). <br /><br />Mitä kirjoitit politiikasta, niin kyse finanssimarkkinoiden ja julkisen vallan suhteesta on varmanakin lähinnä se, että tulisiko finanssimarkkinoita säännellä enemmän vai vähemmän.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-54772745632705912892015-03-24T22:24:07.124+02:002015-03-24T22:24:07.124+02:00Hyvä Klaus, juuri ennen finanssikriisin puhkeamist...Hyvä Klaus, juuri ennen finanssikriisin puhkeamista Lehman Brothersin pääjohtajan Dick Fuldin osakkeiden arvo ko. pankissa oli noin USD 800 miljoonaa ja melko nopeasti kriisin puhkeamisen jälkeen ne olivat käytännössä arvottomia. Mainitsemasi bailout tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että Yhdysvaltojen valtio pakotti suurimmat pankit vahvistamaan pääomiaan myymällä uusia osakkeita valtiolle. Tämä tarkoitti muiden osakkeenomistajien merkittävää dilutoitumista, sillä pankien osakkeiden arvo oli kriisin puhkeamisen jälkeen tippunut noin 10- 20%:iin niiden huippuarvosta. Tietääkseni Yhdysvaltojen valtio on sittemmin myynyt näitä osakkeita voitolla markkinoille. Näiden suurimpien pankkien pääjohtajista ainoa, joka on vielä paikallaan, on JP Morgan Chasen Jamie Dimon, muut ovat joutuneet lähtemään. Finanssikriisin alun tapahtumista, ja erityisesti syistä, saa hyvän kuvan esimerkiksi New York Times:in kolumnistin Andrew Ross Sorkin:in kirjoittamasta kirjasta, Too Big to Fail. Kirja ei kyllä tue teoriaasi, ainakaan päätekijöiden motiivien osalta.<br />Euroopassa päädyttiin hieman erilaisiin ratkaisuihin, mikä ihmetyttää minua suunnattomasti. Esimerkiksi, jossain vaiheessa kriisiä, kolmen suurimman ranskalaisen globaalin pankin (BNB Baribas, Credit Agricole ja Societe General) yhteenlaskettu markkina-arvo oli saman verran kuin Norden markkina-arvo. Suomalaisena veronmaksajana olisin mielelläni sijoittanut tuollaisilla suhteellisilla arvostuksilla ranskalaisiin pankkeihin tukeakseni niitä. Mutta tällainenhan meni meidän valtiovarainministerin käsityskyvyn yli, eikä siihen tainnut silloin tuntua olevan tarvettakaan, sillä pääministerimmehän oli ottanut markkinavoimista niskalenkin.<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-52837521023256308662015-03-24T21:46:29.258+02:002015-03-24T21:46:29.258+02:00Hyvä Anonyymi (23. maaliskuuta 2015 14:55)Taidamme...Hyvä Anonyymi (23. maaliskuuta 2015 14:55)Taidamme puhua hieman toistemme ohi. Selvyyden vuoksi: en ole sanomassa, että olisi olemassa jokin stokastinen volatiliteettimalli, joka selittäisi täydellisesti kurssiliikkeet tai että tail event:ien ajankohta ja suuruus voitaisiin ennustaa. Tämä taitaa olla tehokkaiden markkinoiden mukainen lähtökohta. Jos olisi olemassa optiohinnoittelumalli, joka suojaa täydellisesti riskin, niin eikö silloin tuotto-odotus pitäisi olla riskitön korko. Olen sanomassa, että sellaista ei ole, ja tällaisessa epävarmuudessa elää (siis harjoittaa liiketoimintaa tavoitteenaan riskitöntä korkoa suurempi tuotto) koko joukko ihmisiä ja yrittää hallita tätä epävarmuutta optiohinnoittelumallien kaltaisilla matemaattisilla malleilla. Jokaisessa tail event:ssä on mennyt konkurssiin koko joukko toimijoita mutta huomattavasti suurempi lukumäärä on selvittänyt ne. Eli, ovatko nämä mallit hyödyttömiä, pitäisikö näistä luopua ja otetaanko Patomäen metaforat ja tarinat tilalle?<br />Kun puhun historiallisesta kurssiaineistosta ja simuloinnista stokastisilla volatilitettimalleilla, en ole ennustamassa tulevaisuuden kurssiliikkeitä vaan puhumassa deduktiivisesta päättelystä ja siitä saadaanko sen avulla sittenkin tarkempi (ei täydellinen) kuva todellisuudesta kuin esimerkiksi tutkimalla muutamien markkinatoimijoiden tekemisiä. Ja niin kuin sanoin, markkinoita ajaa raha eikä salaliitot. Se mikä toimii, otetaan heti käyttöön.<br />Tämä keskustelu lähti liikkeelle Anonyymin (12. maaliskuuta 2015 17.07) kommentista, jossa hän summeerasi Patomäen ja hänen kirjan pääteesin. Optiohinnoittelumalli oli ensisijaisesti ehdotus tähän keskusteluun, sillä sen avulla voitiin keskustella tehokkaista markkinoista, satunnaisliikkeestä ja liiketoiminnan riskeistä ylipäänsä.<br />Samaisen Anonyymin kysymykseen taloustieteen kyvystä tuottaa mitään relevanttia nykyiseen keskusteluun oli mahdoton vastata suoraan, sillä Patomäkihän on jo sanonut, että monet taloustieteen peruskäsitteet ovat väärin. Perusteluna hän on käyttänyt mm. matemaattisten mallien ja deduktiivisen päättelyn käyttämistä ja salaliittoja. Suora vastaus oli vienyt meidät vain juupas-eipäs-keskusteluun. <br />Mitä tulee taloustieteen relevanssiin, niin katson, että toimivat markkinat ovat länsimaisen talouden ytimessä ja teoriat ja mallit, jotka selittävät hyödykkeiden, arvopapereiden ja johdannaisten hinnoittelua ovat relevantteja tämän päivän taloudelliseen keskusteluun. Mutta ymmärrän, jos sinä et sitä hyväksy. Mutta huomaa kuitenkin, että optiohinnoittelumallit ja Black and Scholes eivät ole sama asia. Ainahan voimme keskustella kysyntä-tarjonta- mallista, siis siitä, jossa kysyntä pienenee kun hinta nousee.<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-30223266212551940722015-03-24T14:28:18.294+02:002015-03-24T14:28:18.294+02:00internets-ekonomisti ja ad hominem -asiantuntija &...internets-ekonomisti ja ad hominem -asiantuntija "Antero Kuusisto" voisi tietenkin aloittaa selväjärkisen keskustelun vaikkapa korjaamalla nämä valtavirran harhakäsitykset. Lienee perin helppo tehtävä, tietämättömyys kuin näillä maamme ekonomisteilla on niin kovin suuri.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-10200021631801499562015-03-24T13:58:40.927+02:002015-03-24T13:58:40.927+02:00Surkeaa keskustelua. Patomäki-haukkujaksi kelpaa v...Surkeaa keskustelua. Patomäki-haukkujaksi kelpaa vaikka ei kunnon ajatusta saisi muotoilluksi. Siinä on Matti Apuselle, Liberalle, Wahlroosille kannustajia.<br />On kyllä kaikki syy yrittää saada tämä uskovaisten lauma - tarkoitan tässä siis ns. valtavirran ekonomisteja ja heidän oppipoikiaan - jotenkuten järjestykseen. Heidän tietämättömyytensä on uskomaton.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/01016389972521296080noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-32157711154839772162015-03-24T09:55:07.167+02:002015-03-24T09:55:07.167+02:00En ole kirjoittanut viestiä, johon viittaat.
T. S...En ole kirjoittanut viestiä, johon viittaat.<br /><br />T. Se Aston Villan kannattajaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-50976172402207191282015-03-23T20:54:16.035+02:002015-03-23T20:54:16.035+02:00Tämä on aika hilpeä keskustelu; jos oikein ymmärsi...Tämä on aika hilpeä keskustelu; jos oikein ymmärsin tässä päivitellään sitä, ottavatko hinnoittelijat huomioon niin sanotut paksun hännän tapahtumat. Kuten yksi anonyymi kauniilla suomen kielellä 16.3 ilmaisi " FED lopulta joutui bail-outtaamaan". Käsittääkseni toimijat todella kauniisti ottivat huomioon äärimmäiset tapahtumat ja aivan oikein laskivat, että julkinen valta pelastaa. Tästä päästäänkin siihen, että kaikki vähänkin laajemmin, kuin pelkän tasapainohinnoittelun kannalta katsottuna, asioita hahmottavat ihmiset ovat jo kauan ymmärtäneet, että ongelma rahoitusmarkkinoilla on niiden läheinen suhde julkiseen valtaan ja se, että rahoitusmarkkinat ovat onnistuneet uskottelemaan julkiselle vallalle, että rahoitusmarkkinoilla ei konkursseja voida sietää. Tämä eikä hinnoittelu on ongelma. Patomäki ei tästä tajua yhtään mitään eivätkä hänen sekoilunsa liity rahoitusmarkkinoiden todellisiin ongelmiin millään tavalla; paitsi ehkä niiden mielestä, jotka eivät mitään ymmärrä.<br /><br />klaus kulttiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-14853864281008878932015-03-23T14:55:27.833+02:002015-03-23T14:55:27.833+02:00Vielä hiukan matemaattisista malleista ja tail-eve...Vielä hiukan matemaattisista malleista ja tail-eventeistä, sillä ne ovat keskeisiä tässä asiassa. Voitko selittää miten mallien oletukset eivät liity malleihin itsessään? Kyse tail-eventeissä ei ole ollut vain LTCM, vaan koko finanssimaailma ylipäätänsä, niin kuin yritin viitata useaan otteeseen esim. 2007 alkaneeseen kriisiin ja käytettyihin riskinhallintamenetelmiin:<br /><br />John KAY: "As the global financial crisis began to break in 2007, David Viniar, then chief financial officer of Goldman Sachs, reported in astonishment that his firm had experienced "25 standard deviation events, several days in a row". Mr Viniar’s successor, Harvey Schwartz, has been similarly surprised. When the Swiss franc was unpegged last month, he described Goldman Sachs’ experience as a "20-plus standard deviation" occurrence."<br /><br />Koko pointti tail-eventeissä on se, että niitä ei voida tietää eikä ennustaa etukäteen. Vaikka teet mallista ei- normaalijakaumaan pohjautuvan, et pysty menneisyyden datalla ennustamaan tulevaa (se on koko tail-event/fat-tail ja eri jakaumakeskustelun ydin). Siis menneisyyden data ei kerro tulevaa. Tämä liittyy juuri huomioihisi optioiden hinnoittelussa:<br /><br />Oletko kuullut kolmen sigman (eli 3 standard devition) säännöstä (68–95–99.7 rule): 99.7% havainnoista normaalijakaumassa sijaitsee 3 sigman päässä. Mieti millä todennäköisyydellä (jos oletetaan normaalijakauma) tapahtuma voi toistua monta päivää putkeen 25 sigman päässä?<br /><br />Wikipedia: “The Black–Scholes model of option pricing is based on a normal distribution. If the distribution is actually a fat-tailed one, then the model will under-price options that are far out of the money, since a 5- or 7-sigma event is much more likely than the normal distribution would predict”<br /><br />Jos hyväksytään eri jakaumamuodot ja etenkin fat-tailit, niin sigmaa ei voida määritellä (=variance is not bounded). Muodosta tästä sitten optiohinnoittelumalli.<br /><br />Mikä menee pieleen siis ehdottamassasi hinnoittelumallissa: Mikä on mallin oletettu todennäköisyysjakauma? Miten muodostat stokastisuuden? Miten teet oletuksen markkinahinnasta? Miten data on jakautunut? Mistä tiedät menneisyyden hintojen reagoivan samalla tavalla kuin tulevaisuuden hintojen? Mistä tiedät milloin yllätykset (tail-eventit) tapahtuvat? <br /><br />Lopun kysymys: En edelleenkään tunne Patomäen kirjaa. Varmaankin hänen pointtinsa liittyy siihen, että Suomessa finanssipolitiikan vaikutus olisi nyt taloutta piristävämpää kuin esimerkiksi nousukaudella (voidaan käyttää termiä kerroin jos niin halutaan)? Ja todennäköisesti Summersin ja DeLongin mallit kohtaavat samanlaisia ongelmia kuin mikä tahansa muu taloustieteellinen malli, etenkin liittyen deduktioon. Makrotalousmallit ovat vähintäänkin hyvin kyseenalaisia. Oleellista niissä varmaan olisi testata mallien herkkyyttä oletuksille, ja katsoa tätä kokonaisuutta eli monien eri oletusten kautta tehtyjä simulaatiota sillä näkökulmalla, että kyseessä on yksi puutteellinen ja kapea näkökulma pyrkiä ymmärtämään talouden ja yhteiskunnan toimintaa.<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-35167015208064217402015-03-19T22:27:15.155+02:002015-03-19T22:27:15.155+02:00En pysty todistamaan sitä 100%:lla varmuudella, mu...En pysty todistamaan sitä 100%:lla varmuudella, mutta, jos otamme huomioon sen, että näitä tail eventejä oli ollut aikaisemminkin, että tiedeyhteisö tiesi niistä ja että vain murto-osa optiopelureista ajautui LTCM:n tapaisiin vaikeuksiin, niin väitän, että kyse oli mitä todennäköisemmin vääristä oletuksista eikä matemaattisesta mallista. Jos pistän hetkeksi sivuun tämä meidän rakentavan ja sivistyneen keskustelun ja palaan Patomäen väitteisiin, niin ei minun tarvitsekaan sitä todistaa, vaan Patomäen velvollisuus on todistaa, että se johtui matemaattisesta mallista.<br /><br />Kiitos, olet kyllä vastannut deduktio-kysymyksiini mutta kaipaan vielä konkretiaa. Oletetaan, että sinä olet rakentamassa optiohinnoittelumallia ja olet nyt tehnyt jonkun hypoteesin siitä miten optiot hinnoitellaan ja suojataan. Ja sitten päätät testata sen toimivuuden käyttämällä historiallista kurssiaineistoa (ml. aineiston sisältämät tail eventit ja huomaa, ei tarvitse etsiä sitä ”oikeaa dataa” vaan tunnollisena tiedemiehenä voit käyttää nykyisellä teknologialla kaikkien maailman pörssien kaiken datan testaukseen) ja samalla teknologialla voit simuloimalla käyttää hyväksesi kaikki mahdolliset stokastiset volatiliteettimallit. Mikä tässä menee pieleen?<br /><br />Tämä jankkaamiseni deduktiivisesta-päättelystä liittyy myös Patomäen matemaattisten mallien käyttöön. Eikö hänen talouspoliittinen pääteesi kirjassaan ja blogi-kirjoituksissaan ole, että tässä suhdannetilanteessa investoinnit maksavat itsensä takaisin (hypoteesi?). Kirjoituksissaan hän kertoo, käyttäneensä DeLongin ja Summersin matemaattista mallia. Tiedätkö/tietääkö kukaan, onko tämä matemaattinen malli sopiva selittämään Suomen kansantaloutta? Ok, tämäkin voi varmaan olla hypoteesi? Entä miten hän on arvioinut mallin keskeiset oletukset, kerroinvaikutuksen ja hysterisparametrin? Blogissaan 15.1. hän sanoo:” Kirjassa käyn läpi muutakin evidenssiä, ja tällä perusteella esitän oman arvioni kertoimesta Suomessa”. Ja nyt sitten on haettu se oikea data, joka toteuttaa hypoteesin. Tätäkö tarkoitat kun varoitat deduktiivisen päättelyn vaaroista? Ja tässäkö on se matemaattisen mallin vaara?<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-43557398225278752312015-03-19T13:48:53.330+02:002015-03-19T13:48:53.330+02:00Mikäli ymmärsin kommenttisi oikein, niin olemme me...Mikäli ymmärsin kommenttisi oikein, niin olemme melko samoilla viivoilla sekä LTCM:n tuhossa että teorian ja käytännön suhteessa.<br /><br />Yksi asia mitä en kuitenkaan usko on se, että pystyt jotenkin erottelemaan riskinhallinnan / käytetyt mallit ja liiketoiminnalliset päätökset siististi erilleen. Eräässä kirjassa LTCM:n tuhosta sanotaan seuraavaa: <br /><br />“Lowenstein explains not just how the fund made and lost its money but also how the personalities of Long-Term’s partners, the arrogance of their mathematical certainties, and the culture of Wall Street itself contributed to both their rise and their fall.” http://www.amazon.com/When-Genius-Failed-Long-Term-Management/dp/0375758259<br /><br />Kyseessä on monimutkainen kokonaisuus, jossa väärä riskinhallinta (tai todennäköisyyksien ymmärrys) yhdistyy kyseenalaiseen menetelmään tuottaa tietoa, joka tekee sen tuottaman tiedon näyttämään eksaktimmalta ja varmemmalta kuin sen on.<br /><br />Toinen kommentti:<br />“Critics of Long-Term were worried about the dependency its models had on a completely rational market. If the markets did not behave as they did in the past, Long-Term could lose millions on its highly leveraged trades. “ (http://www.businessinsider.com/the-fall-of-long-term-capital-management-2014-7?op=1#ixzz3UpZV0c89)<br /><br />Ns. “Deduktion” ongelma: kuten jo muutaman kerran mainitsin, tässä tärkein pointti on ymmärtää ero näiden välillä: 1) muodostetaan teoreema ja etsitään siihen (laboratoriomaisesti) oikea data, toimii vain luonnontieteissä ja 2) muodostaa todellisuudesta teoreema, hyvin vaikeata esim. taloutta tutkiessa. <br /><br />Lisäksi teorian ja käytännön suhde on usein juuri kuten mainitsit: todellisuudessa toimintaan tietyllä tavalla, siitä vedetyt johtopäätökset/teoriat ovat kuin ”luennoisi linnuille miten lennetään” (Talebin esimerkki)<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-84536000948526735062015-03-18T23:29:56.810+02:002015-03-18T23:29:56.810+02:00Jos sopii, niin palataan tuohon mikrotaloustieteen...Jos sopii, niin palataan tuohon mikrotaloustieteen hyödyllisyyteen hieman myöhemmin. Summeeraan vielä oman käsitykseni matemaattisista malleista LTCM:n yhteydessä. Se, että LTCM ajautui ongelmiin, ei ollut ensisijaisesti heidän matemaattisen mallin, eikä markkinoiden tehottomuuden syy, vaan seurausta huonosta liiketoimintapäätöksestä. He jättivät tietoisesti hinnoittelematta mm. tail eventin tehdäkseen lyhyellä tähtäyksellä parempaa tulosta ja houkutellakseen lisää asiakkaita. Hakiessani netistä tietoa LTCM:stä törmäsin tähän esitykseen: http://www.businessinsider.com/the-fall-of-long-term-capital-management-2014-7?op=1&IR=T . Se ei ole tieteellinen tutkimus, mutta havainnollinen esitys LTCM:n romahduksesta. <br />On varmaan niin, että Faman tehokkaiden markkinoiden teoria on deduktiivisen päättelyn tulos. Mutta miksi se olisi ongelmallista? Tehokkaiden markkinoiden hypoteesia testataan 24/7 ympäri maailman. Maallikkona (siis ei tiedemiehenä) en ymmärrä miksi esimerkiksi induktiivisella päättelyllä voitaisiin saavuttaa parempi tulos. Ja, mikä saa sinut epäilemään, että ainoastaan deduktiivista päättelyä on yritetty käyttää markkinamekanismien ja kurssiliikkeiden selvittämiseen? Niin kuin tiedät, arvopaperimarkkinoilla liikkuu valtavat omaisuudet ja kaikki etsivät herkeämättä ”viisasten kiveä”. Markkinoilla toimiville on ihan sama onko malli/menetelmä induktiivisen vai deduktiivisen päättelyn tulos tai onko se jälkikeynesiläisten vai etuvasemmistolaisten keksimä, jos se toimii, niin se on käytössä yön yli koko maailmassa. <br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-45818607380922580022015-03-18T13:33:27.706+02:002015-03-18T13:33:27.706+02:00Kiitos hyvästä vastauksesta!
Yhteys LTCM:n ja B&a...Kiitos hyvästä vastauksesta!<br /><br />Yhteys LTCM:n ja B&S välillä on tietenkin, kuten huomioit, osittain näkökulmakysymys. Pääasiassa varmaan Haug&Taleb lähtee juuri näistä tail eventeistä (kuten Venäjän kriisin vaikutukset), joiden vaikutusta käytetyt riskinhallintamenetelmät eivät ota huomioon, sillä teoreettisesti esim. B&S vääristää juuri tail-eventien vaikutusta. Mutta heidän argumentointiaan pitäisi kysyä heiltä.<br /><br />Yleisemmin ajateltuna LTCM:n tuho on seurasta juuri heidän epäonnistuneesta riskinhallinnastaan. Kysymyshän ei ole siitä oikeassa maailmassa, kenellä on sofistikoitunein teoria, vaan kuka selviää ja kuka ei ajan kuluessa. Selviytymisessä oleellista on muodostaa position, missä ei tarvitse luottaa ennustuksiin (tulee kriisejä tai ei, ja niitähän tulee). Kuinka paljon B&S teoria ja siitä lähtenyt jatkotutkimus ja näiden luoma mentelmä/ajattelumalli/toimintamalli-pakki sitten vaikutti LTCM:n toimintaan, olisi varmaan hyvä tutkimuskysymys. <br /><br />En usko että Patomäki millään tavalla tuo mitään optiohinnotteluun. Eikä se varmaan ole hänen tutkimusfokuksessakaan. Pointtini tähän keskusteluun oli, että M&S ei ole hyvä esimerkki mikrotalouden hyödyllisyydestä suhteessa mihinkään ja eritoten talouspolitiikkaan, kuten väitit. Taloustieteessä oleva tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on siis subjektiviinen yritys ymmärtää markkinoita, se ei ole laki tai teoreema kuten fysiikassa. Eli kuten kirjoitin aikaisemmin, se on looginen väite, johon etsitään dataa (deduktio), ei datasta muodostettu looginen väite (joka olisi ihmistieteissä ja markkinoita käsitellessä mullistavaa).<br /><br />Toinen kiinnostavampi kysymys olisi juuri (Patomäenkin) käsittelemä tiedontuoton mahdollisuus käyttäen tiettyjä menetelmiä. Esim. mikrotaloustieteen mahdollisuudet tuottaa oikeasta maailmasta tietoa (tämä ns. laboratoria vs todellisuus asetelma). Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-47355034862711732672015-03-18T10:02:10.792+02:002015-03-18T10:02:10.792+02:00"Tässä menee taas iloisesti monella sekaisin ..."Tässä menee taas iloisesti monella sekaisin ihmisten poliittiset preferenssit (millainen maailma olisi toivottava) ja kyky loogiseen ajatteluun."<br /><br />Tämä kommentti osuu maaliin. Ekonomistina minulle on aivan sama onko ihminen vasemmistolainen tai oikeistolainen mitä tulee julkisen sektorin kokoon. Tärkeintä on, että perustaa näkemyksensä loogisesti. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-65351902485164464372015-03-17T20:12:26.596+02:002015-03-17T20:12:26.596+02:00Minä vastasin Anonyymin 12. maaliskuuta 17.07 väit...Minä vastasin Anonyymin 12. maaliskuuta 17.07 väitteeseen kirjan ja Patomäen pääteesistä ja sen seurauksista.<br /><br />Ei minulla ole tietoa kiistää Haug:in ja Taleb:in abstractissa esittämää kolmea väittämää eli että Black, Merton ja Scholes eivät varsinaisesti keksineet mitään uutta (muuta kuin dynaamisen suojauksen) ja että optiotreiderit käyttävät jotain muita menetelmiä, jotka suojaavat paremmin erikoistapauksilta, kuten LTCM:ltä. Tosin en ihan ymmärrä, miten tämä liittyy Patomäen teeseihin, muuten kuin, että Haug ja Taleb uskovat markkinoiden seuraavan satunnaisliikettä, niin kuin tehokkaat markkinat ennustavat. Patomäki sen sijaan ei usko tehokkaisiin markkinoihin ja esittäessään todisteena Soroksen, ei selvästikään usko markkinoiden seuraavan satunnaisliikettä. Heidän todistelunsa siitä (myönnän että tämä on vain paperin sivujuonne), että Black&Scholes:in ei ota huomioon ”Stokastista volatiliteettiä” ja että delta-suojaus ei toimi kunnolla, jos kurssimuutokset ovat suuria, oli tiedossa jo ainakin 20 vuotta (kun kerran minäkin sen jo silloin tiesin) ennen heidän artikkelin kirjoittamista. <br /><br /><br />Viitauksesi LTCM:iin tässä yhteydessä on virheellinen siinä mielessä, ettei LTCM:n romahtaminen vuonna 1998 johtunut siitä, että siellä käytettiin Black&Scholesia tai, että siellä olisi ollut muuten väärät riskienhallintamenetelmät. Kyllä LTCM:ssä oltiin varmasti tarkasti selvillä mikä heidän voitto/tappio olisi, jos esim. kurssit seuraisivatkin vaikka esim. Hestonin sijaan CEV:iä tai likviditeetin katoamisen takia osto- ja myyntikurssien ero kasvaa normaalia suuremmaksi. Samoin kaikki muutkin sofistikoituneet markkinapelurit laskivat kokoajan riskin suuruutta sille, että heidän oletuksensa volatiliteetistä ja markkinalikviditeetistä olisivat väärin. Se mitä kukaan ei voinut tietää/ennustaa oli Venäjän kriisi. Ja se mitä muut markkinapelurit eivät tienneet, oli LTCM:n positioiden suuruus eli systeemisen riskin mahdollisuus. Eikä sitä mikä näiden vaikutus olisi volatiliteettiin ja likviditeettiin. Uskon, että LTCM arvioi nämä väärin. Valitettavasti taitaa kutenkin olla niin, että jos optiomarkkinoilla haluaa suurempaa tuottoa kuin riskitön tuotto, joutuu ottamaan ”näkemystä” mm. volatiliteetistä ja likviditeetistä, eikä niitä voi ennustaa optiohinnoittelumalleilla. Eli täydellistä varmuutta ei ole ja tämä kaikki on ollut ammattilaisten (markkinaosapuolten, viranomaisten ja tiedemiesten) tiedossa koko ajan.<br /><br />Mikä oli se uusi tieto, jonka Patomäki toi keskusteluun optiohinnoittelumalleista? Tai tieto, jonka perusteella pitäisi muuttaa nykyistä käytäntöä?<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-90403689027902538572015-03-17T12:23:58.786+02:002015-03-17T12:23:58.786+02:00Hyvä havainto Haug & Taleb vielä lopun kysymyk...Hyvä havainto Haug & Taleb vielä lopun kysymykseesi:<br /><br />"This (BSM) may be a brilliant mathematical idea, but option trading is not mathematical theory. It is not enough to have a theoretical idea so far removed from reality that is far from robust in practice. What is surprising is that the only principle option traders do not use and cannot use is the approach named after the formula.."Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-25160855940339092112015-03-17T12:06:07.934+02:002015-03-17T12:06:07.934+02:00Jos tulkitsen vastaustasi oikein niin olet sitä mi...Jos tulkitsen vastaustasi oikein niin olet sitä mieltä (kuin myös Taleb ja Haug), että itseasiassa M & S ei tuonut mitään uutta? Kuvaamaasi kehitystä hekin ainakin jossakin mielessä kuvaavat.. ps. Taloustieteen "nobel" on siis ruotsin keskuspankin valitsema, ei edes mikään oikea nobel. Ja sehän on vähän kuin "kauneuskilpailu", jollaista tieteeseen ei tarvita muutenkaan. <br /><br />Ja jos puhutaan mikrotalouden hyödyistä todelliseen maailmaan, niin pointtini oli että M&S on ehkä huonoin (ja tuhoisin) esimerkki, juuri riskinhallinan takia. Kuten Taleb ja Haug kirjoittavat:<br /><br />"BSM indeed "smoothes" out risks but exposes the operator to massive tail events –<br />reminiscent of such blowups as LTCM. Other option formulas are robust to the rare event and make no such claims."<br /><br />LTCM käytti vääriä riskinhallintamentelmiä, ja sama toistui 2007 (isot koko, verkottunut järjestelmä, väärät riskinmallennustyökalut).<br /><br />Lopun kysymykseesi: En tunne Patomäkeä tai hänen kirjaansa. Jokainen tulkitsee sitä miten haluaa. Kun käsitellään tiedontuoton hyödyllisyyttä, Patomäki voi olla oikeilla jäljillä siinä, että hänen hyökkäämänsä menetelmä/metodologia (olkoon nyt se standarditaloustiede/mikrotaloustiede) ei toimi todellisuudessa eli sen sijaan että pyritään muodostamaan maailmaa kuvaavia selityksiä, luodaan selitys (esim. teoreema, yhtälö), johon sitten etsitään/tungetaan sopiva data. On huomattavan eri asia muodostaa todellisuudesta teoreema kuin löytää teoreemalle todellisuudesta data. Mutta siis juuri tällöin kyseinen mentelmä esimerkiksi "toimii vain atomisoituneessa ja hermeetisissä olosuhteissa, joista kaikki sattumanvaraisuus on poistettu". Pääasiallinen kysymys on kuitenkin lähinnä siitä, että ymmärretään tiedon rajat.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-68911655408967971992015-03-16T18:20:36.592+02:002015-03-16T18:20:36.592+02:00Kiitos vastauksesta. Luin pikaisesti Haugin ja Tal...Kiitos vastauksesta. Luin pikaisesti Haugin ja Talebin paperin, mutta mielestäni siinä ei ollut mitään uutta siltä osin, että jo 80-luvun lopussa, jolloin itse olin lähemmin tekemisissä optioiden kanssa, oli kaikille selvää, ettei delta-suojauksella voinut suojautua LTCM tapaisilta erikoistapauksilta eikä ”stokastiselta volatiliteetilta”. Jos halusi parempaa suojausta, tuli delta-suojauksen lisäksi ostaa tai myydä volatiliteettiä ostamalla tai myymällä optioita. Samoin, jo silloin käytettiin optioiden hinnoittelussa muitakin kuin Gaussia jakaumaoletuksena. Tästä syystä kutsuin Black and Scholes:ia esi-isäksi.<br />En tiedä tarkasti mitä Long Term Capital Managementin (LTCM) konkurssissa tapahtui, mutta mainitsemasi systeeminen riski liittynee ennemmin LTCM:n suureen kokoon kuin Black and Scholes-optiohinnoittelumalliin. Siitäkin huolimatta, että Merton ja Scholes olivat LTCM:ssä osakkaina.<br />Haug:in ja Taleb:in väite, että Black, Scholes ja Merton eivät keksineet mitään mitä mm. Bachelier ja Thorpe eivät jo olisi esittäneet, ei sekään ole kiinnostava. He voivat keskustella siitä Nobel-komitean kanssa. Väite, että optiotreiderit eivät käytä Black and Scholes-menetelmää, vaan jotain muuta heuristista menetelmää, pitänee paikkaansa (etenkin, jos sanomme, että Black and Scholes ei käytä muuta kuin Gaussin-jakaumaa). Minulla ei ole asiasta tietoa ja markkinoilla on niin monenlaisia toimijoita, joista treiderit ovat vain yksi ryhmä. <br />Onko kirjan ja Patomäen keskeinen teesi tässä yhteydessä, että jos nykyisetkään optiohinnoittelumallit eivät pysty täysin hinnoittelemaan ja suojaamaan ”stokastista volatiliteettiä” eikä LTCM:n tapaisia erikoistapauksia, niin tämä tarkoittaa, että ne toimivat vain ”atomisoituneessa ja hermeetisissä olosuhteissa, joista kaikki sattumanvaraisuus on poistettu”? Ja, että ne pitäisi korvata ”ymmärrystä lisäävillä yhteiskuntatieteellisillä selitysmalleilla, jotka perustuvat enemmän metaforiin ja tarinoihin kuin matemaattisiin yhtälöihin”?<br />-Frank-<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-56777789019178621762015-03-16T11:54:23.481+02:002015-03-16T11:54:23.481+02:00Merton & Scholes on ehkä huonoin esimerkki mik...Merton & Scholes on ehkä huonoin esimerkki mikrotalouden hyödyistä, sillä se on aiheuttanut huomattavasti haittaa reaalimaailmassa ja on teoreettiselta pohjaltaan hyvin kyseenalainen.<br /><br />1) Mertonin ja Scholesin mallia käyttänyt rahasto LTCM oli aiheuttaa systeemisen riskin ja FED lopulta joutui bail-outtaamaan sen. Tarina siis hiukan sama 2007 yleisesti, kun näitä samoja "riskin"hallintamalleja ja optimointityökaluja käytettiin http://en.wikipedia.org/wiki/Long-Term_Capital_Management<br /><br />2) Merton & Scholes teoreettinen löytö ja hyöty finanssimaailmaan myös melko kyseenalainen (siis näiden tuhoisin riskinmallennustyökalujen lisäksi). Katso esim. seuraava artikkeli: http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1012075 <br /><br />" option traders use (and evidently have used since 1902) sophisticated heuristics and tricks more compatible with the previous versions of the formula of Louis Bachelier and Edward O. Thorp (that allow a broad choice of probability distributions) and removed the risk parameter using put-call parity"Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5387116506329258673.post-17459360949292773082015-03-14T20:54:59.540+02:002015-03-14T20:54:59.540+02:00Ennusteita tekevät ennustelaitokset, harvemmin tut...Ennusteita tekevät ennustelaitokset, harvemmin tutkimuslaitokset, joilla on omat fokuksensa, saati yliopistot, joiden tehtävä on perustutkimus, opetus ... eikusiis toimia yliopiston hallinnon alamaisina. Ennusteet ovat soveltavaa makroa, Asiattomat näyttävät keskittyvän mikron soveltamiseen.<br /><br />Asiattomien asenteilla tai ambitioilla ei kait ole mitään tekemistä sen kanssa, sekoileeko Patomäki vaiko ei. Vaikka Asiattomat paljastuisivat kuinka tuhmiksi uuslibertalisteiksi, se ei muuta sitä, että Patomäen taloustiedettä koskevat jupinat sisältävät koko joukon tuttuja virheitä. Patomäkeä taloustiede on näyttänyt kiinnostavan vain, jos sillä voi perustella radikaalia vouhotusta. <br /><br />Esim. täältä http://www.newyorkfed.org/research/publication_annuals/research_topics20141106.html löytyy linkit NY Fedin Liberty Street Economics -blogin syyskuun 2014 tarinoihin siitä, miten taloustieteen moderneja työkaluja voidaan käyttää ennusteen tekemisessä, ja sivun alalaidasta löytyy linkki erään ennustetyökalun (DSGE-malli) koodiin, jota viilaamalla itse kukin voi generoida malliennusteita USA:lle taikka suuremman höyläyksen jälkeen valitsemalleen taloudelle. Anonymousnoreply@blogger.com