Ajattelimme jo viime vuonna kirjoittaa
sosiaali- ja terveysministeriön sairauspoissaoloja koskevista laskelmista. Nyt
väitteet siitä, mitä poissaolot maksavat työnantajille ovat palanneet kummittelemaan.
STM:n laskelmien lähtökohta on, että sairauspoissaolojen kustannus
työnantajalle on vähintään sairausajan palkka.
Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen.
Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen.
Jotta asioista ei tulisi liian monimutkaisia, lennetään metsien taakse, merten tuolle puolen Asiatonlandiaan. Siellä sairauspoissaoloja koskeva lainsäädäntö on yksinkertainen. Työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa sairauspäivien ajalta. Ei siis ole Kelaa, joka korvaisi pidempien poissaolojen kustannuksia.
Asiatonlandiassa on vain yhdenlaisia työntekijöitä. Työntekijän päivän tuotannon arvo on 100 euroa. Jos työntekijät eivät koskaan olisi sairaana, työnantajat olisivat siis valmiita maksamaan työntekijälle 100 euroa päivässä.
Mutta sairaus on valitettava tosiasia myös Asiatonlandiassa. Kukin työntekijä on joka kymmenennen päivän sairaana. Sairaana olo on epämiellyttävää. Työntekijät olisivatkin mieluummin terveenä töissä kuin sairaana kotona.
Työntekijät ovat siis poissa kymmenesosan ajasta. Yhden työntekijän arvo työnantajalle on siksi keskimäärin vain 90 euroa päivässä. Näin ollen palkkatasokin on vain 90 euroa. Saman työpanoksen ostaminen vaatii työnantajalta useamman henkilön palkkaamisen kuin sairaudettomassa maailmassa. Tämä on kuitenkin työnantajan kannalta se ja sama, koska alempi palkkataso korvaa tämän täydellisesti. Työnantajille ei siis aiheudu sairastelusta mitään kustannuksia.
Jos Asiatonlandian tilanteeseen sovelletaan STM:n logiikkaa, sen mukaan työnantajalle aiheutuu 90 euron kustannus jokaisesta menetetystä työpäivästä. Tämä tekee keskimäärin 9 euroa päivässä. Laskelmassa ei selvästi ole mitään järkeä, koska se ei ota huomioon sairastamisen vaikutusta palkkatasoon. On myös selvää, ettei Asiatonlandian työnantajia paljon kiinnostele investoida sairautta vähentävään työhyvinvointiin.
Sairastelusta on tietenkin yhteiskunnallisia kustannuksia. Kukin työntekijä tuottaa vähemmän, joten Asiatonlandiassa saadaan vähemmän hyödykkeitä. Ennen kaikkea sairastelusta aiheutuu kärsimystä työntekijöille. Nämä kustannukset ovat merkittäviä. Palkka on alaraja näille kustannuksille, koska työntekijä olisi mieluummin terveenä töissä kuin sairaana kotona. STM siis sai jotain oikein.
Sairastelun kustannus Asiatonlandiassa koostuu siis menetetystä tuotannosta ja sairastelun kustannuksista sairastajalle. Työnantajiin sairastelu ei vaikuta mitenkään.
Lopuksi ensin kommentti ja sitten kaksi huomautusta nipottajille. Kommentti ensin: sairastamisen yhteiskunnallisten kustannusten laskeminen näin on periaatteessakin vähän epäilyttävää. Syy tähän on se, että todellista sairauden runtelemaa maailmaa verrataan sairaudettomaan maailmaan. Samalla periaatteellahan voitaisiin laskea esimerkiksi kuoleman kustannuksia tai painovoiman hyötyjä.
Maailma ilman kuolemaa tai painovoimaa on kuitenkin aika epäkiinnostava vertailukohta, kuten on maailma ilman sairauttakin. Kustannus-hyötylaskelmissa pitäisi aina olla vertailukohtana jokin järkevä vaihtoehtoinen maailma. Kunnollista tutkimusta Suomen sairausvakuutusjärjestelmästä löytyy täältä ja täältä.
Huomautuksia nipottajille (nipottaja on tässä arvonimi, ei haukkumasana). Ensiksi, kuten huomasitte, yllä oletettiin, että työnantajat maksavat työntekijöille koko työpanoksen arvon. Oletuksen heikentäminen ei muuta johtopäätöstä STM:n laskutavan päättömyydestä.
Toinen huomautus nipottajille: on kiinnostavaa, mitä tapahtuu, jos osa Asiantonlandian työntekijöistä onkin terveitä. Asiatonlandiassa ei ole laillista solmia työsopimuksia, joissa sairausajalta ei makseta palkkaa. Siksi taitaa olla täysin mahdollista, että terveiden työntekijöiden palkka on sama kuin sairaiden. Luonnollisesti tällöin terveet teeskentelevät sairasta kymmenesosan työpäivistä.
Sama kirjoitus lyhyemmin: sairastelu ei aiheuta menoa työnantajalle, koska se on otettu huomioon työvoiman hinnassa ts. palkkatasossa samoin kuin myös vuosilomat, pekkaspäivät, arkipyhät, ym. Työnantaja maksaa tai ainakin pyrkii maksamaan vain tehdystä työajasta, vaikka työvoimakustannus levitetäänkin koko vuodelle.
VastaaPoistaProbleema toki on siinä, että sairastelun määrä muista vapaista poiketen on ennakoimaton suure. Vain suurtyönantajilla on mahdollisuus nojautua "keskiarvotekniikkaan" ts. aina terveiden työpanos kompensoi joidenkin toisten alituisen poissaolon. Pienille työnantajille uuden palkkaaminen on suurempi riski.
Asiatonlandiassa ei ole laillista solmia työsopimuksia, joissa sairausajalta ei makseta palkkaa. Siksi taitaa olla täysin mahdollista, että terveiden työntekijöiden palkka on sama kuin sairaiden. Luonnollisesti tällöin terveet teeskentelevät sairasta kymmenesosan työpäivistä.
Hehe. Näitä ajatuksia mukaillen voisi mennä keskustelemaan pomon kanssa.
- Firmassa ollaan keskimäärin saikulla 16 päivää vuodessa. Itse en ole vielä ollut päivääkään tänä vuonna. Saanko lisää palkkaa vai alanko ottamaan krapulamaanantaita ?
Ei tämä ajattelu jotenkin vain toimi. Omassa työyhteisössäni on aivan tavallista, että osaston 14 työntekijästä yksi sairastelee yhtä paljon kuin muut yhteensä.
VastaaPoistaTyönantajan kannattaisi ilman muuta hankkiutua sairastelijasta eroon, mutta tämä ei ole mahdollista, sillä vaikka poissaolot ovat aina maanantaita ja perjantaita, on poissaoloja kuitenkin alle puolet vuodesta, eikä työnantajalla ole mahdollisuuksia menestyä mikäli irtisanominen menisi oikeuteen.
Kutakin työtehtävää hoitaa vain pieni määrä työntekijöitä, joten tällainen suurten lukujen ajattelu ei vain toimi.
Huomattava on, että duunarin ollessa sairaana kotona, ei hän ole työpaikalla kuluttamassa raaka-aineita, joiden hinta säästyy sairauden ajalta.
VastaaPoista-- VV --
Jos jossakin paikassa on panostettu työterveyteen ja -turvallisuuteen siten, ettei työntekijöiden tarvitse olla ikävästi sairaana esimerkiksi koska vasara tipahti varpaalle ja mursi sen, niin voisipa kuvitella että palkkapyynnöt ovat tällaisissa työpaikoissa alempia kuin korkean riskin työpaikoissa.
VastaaPoistaLisäksi olen sitä mieltä, että terveet eivät todennäköisesti teeskentele sairaita, koska keskimäärin ihmisten mielestä valehteleminen on kurjaa. Tämä riippuu tietenkin hyvin paljon toimialasta ja yrityksestä. Erityisesti asiantuntija-aloilla oman loman ottaminen tarkoittaa vain sitä, että takaisin tullessa pöydällä ollut työkasa ei ole lyhentynyt yhtään. Toisin on esimerkiksi siivouksessa, jos siivooja on sairas, joku muu tekee hänen hommat tai niitä ei tehdä ollenkaan. Lisäksi pienissä yrityksissä pomolle valehtelu on erityise kurjaa, koska omistajalla on kasvot.
- Syltty
Blogi lähtee analysoimaan teoreettisesti mitä ihannemaailmassa tilanne voisi olla. Siinä unohdetaan näppärästi lainsäädäntö ja reaalimaailma.
VastaaPoistaAsiaa voisi paremmin tarkistella ihan reaalimaailman tasolla kuten esimerkiksi pienyrittäjän tasolla:
Olet pienyrittäjä joka valmistaa Muumimukeja. Yksi työntekijä tekee 100 mukia per päivä ja saa palkaksi 100 rahaa per päivä. Sinulla on toimitusvelvoite isolta kauppaketjulta etkä voi tehdä mukeja varastoon. Olet siis reaalimaailmassa jossa toimeentuloa rajoittavat kaupalliset asiat.
Sinulla on 10 työntekijää joista 5 on aamuvuorossa ja 5 iltavuorossa. Toimitusvelvollisuutesi edellyttää että kaikki 5+5 työntekijää tekevät 100 mukia kukin.
Yksi kymmenestä työntekijästä sairastuu. Tai pitää krapulapäivän. Tai lapsi on sairaana. Sinulla on siis 10 työntekijän sijasta vain 9 työntekijää kyseisenä päivänä töissä. Mitä teet?
Käytännössä ainoa vaihtoehto on että pyydät yhtä työntekijöistä tulemaan ylitöihin tai jäämään ylitöihin. Luonnollisesti joudut maksamaan vähintään normaalin tuntipalkan mutta todennäköisesti myös ylityökorvaukset ylitöihin jäävälle työntekijälle.
Kustannuksesi kyseiselle päivälle ovat siis sairastuneen työntekijän palkka 100 rahaa ja korvaavan työntekijän palkka 100 rahaa ja ylityökorvaus esim. 50 rahaa ja näitä 11 työntekijän kustannuksia vasten saat 10 työntekijän panoksen.
Normaalitilanteessa kustannuksesi olisivat 10 x 100 rahaa = 1000 rahaa. Nyt kustannuksesi ovat 10 x 100 rahaa + 100 rahaa + 50 rahaa = 1150 rahaa.
Työantajalle aiheutuu reaalimaailmassa kustannuksia. Hieman vaikea on pienyrittäjän teoretisoida että hänelle ei kustannusta tule vaan sehän on työntekijä joka menettää.
Voiko ylimääräistä kustannusta kompensoida palkan alentamisella? Yleissitovien sopimusten valossa sellainen vaihtoehto ei ole mahdollinen ja ennen kaikkea olisi täysin joustamaton. Ei työntekijöille voi maksaa pienempää palkkaa flunssakautena kun sairastumisia on enemmän. Palkkoja voisi teoriassa nostaa jos poissaoloja olisi vähemmän mutta vähintään hankala tehtävä pienyrittäjän kannalta.
Voitko saada jostain muualta korvaajan? Esim nollasopimuksilla tätä on harrastettu. Soveltuu vähemmän vaativiin tehtäviin mutta pätevää hitsaajaa tuskin saa nollasopimusta tekemään.
Mitä voit tehdä poissaolojen vähentämiseksi? Käytännössä rehellisten työntekijöiden osalta mahdollisuuksia ovat työterveyteen panostaminen (flunssarokotukset, työsuojelu, ergonomia) mutta esim. lapsen sairastumiseen on hankala vaikuttaa. Oma asiansa ovat ammattisairastajat joihin ei tehoa muu kuin raha eli karenssipäivä.
Pienyrittäjän kannalta yllä oleva laskelma on todellisuutta eikä teoriaa. Makrotasolla voi teoreettisia ajatusmalleja kehittää ja suuryritykset voivat tietyin rajoituksin myös kehittää malleja mutta kustannukset maksaa aina kuluttaja.