Ajattelimme jo viime vuonna kirjoittaa
sosiaali- ja terveysministeriön sairauspoissaoloja koskevista laskelmista. Nyt
väitteet siitä, mitä poissaolot maksavat työnantajille ovat palanneet kummittelemaan.
STM:n laskelmien lähtökohta on, että sairauspoissaolojen kustannus
työnantajalle on vähintään sairausajan palkka.
Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen. Tähän ajattelutapaan liittyy myös väite siitä, että työnantajien kannattaisi investoida työhyvinvointiin. Säästöt työnantajille olisivat muka valtavat, kun sairauspäiviä tulisi vähemmän. Pieni esimerkki osoittaa, miksi tässä ei ole hirveästi järkeä.
Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen.