Ainakin yhdessä vaaliväittelyssä pari viikkoa sitten nousi esiin kysymys pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja toivoi uudelta hallitukselta lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi ruuhkamaksujen perimisen. On hyvä aika muistuttaa, miksi maksuttomuus on tyhmää.
Väsyimme valittamaan suomalaisen lehdistön ja ylipäänsä yhteiskunnallisen keskustelun surkeaa tasoa kavereille ja sukulaisille. Nyt annamme muillekin mahdollisuuden nauttia mielipiteistämme.
perjantai 24. huhtikuuta 2015
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Pieni vaalisarja 3: Äänestämällä et voi vaikuttaa
Äänestämällä voit vaikuttaa. Ainakin jokainen Twitter-tilin omistaja on altistunut tälle väitteelle kymmeniä kertoja lähipäivien aikana. Helsingin Sanomien pääkirjoituskin valistaa meitä, että näin on. Onkin ehkä ajankohtaista muistuttaa, miksi et tosiaankaan voi vaikuttaa äänestämällä.
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Pieni vaalisarja 2: maksamme velkaa
Kirjoitus jatkaa Asiattoman pientä vaalisarjaa. On yhä epäselvää, kuinka pitkäksi sarja lopulta paisuu.
Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan suomalaiset äänestäjät eivät halua valtiolle lisää velkaa, mutta veroja voi kyllä korottaa. Kuten Asiattoman vanhassa kirjoituksessa osoitettiin, veronmaksajan kannalta on yhdentekevää, rahoitetaanko julkiset menot veroilla vai velalla. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mihin julkinen valta rahat käyttää. Hyvinvointisi kannalta ei siis ole väliä, maksatko ostoksesi käteisellä vai luottokortilla.
Yleinen huoli valtion velkaantumisessa näyttää kuitenkin olevan se, että velkaantumisen lasku kaatuu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Luotolla kannattaa ostaa, jos itse ei ole maisemissa silloin, kun lasku tulee. Muuttaako tulevien sukupolvien mukaan tuominen Asiattoman aiemman kirjoituksen viestiä?
Labels:
Helsigin Sanomat,
valtion velka,
velkakello,
verotus
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Pieni vaalisarja 1: Aku, Touho ja solidaarisuus
Kirjoitus aloittaa Asiattoman pienen vaalisarjan. On vielä epäselvää ehtivätkö sarjan muut osat näihin vaaleihin.
Suomalaiset äänestäjät ovat solidaarista väkeä. Eihän maan korkeaa veroastetta voida demokratiassa muuten selittää. Ihmiset äänestävät verojen ja tulontasauksen puolesta koska rakastavat toisiaan. Suomen veroaste ei ehkä ole korkein Pohjois-Korean jälkeen, mutta aika solidaarisia me silti olemme. Asiattoman väki on kuullut paitsi poliitikkojen, myös vielä hienompien ihmisten, kuten kuuluisien filosofien väittävän samaa.
Suomalaiset äänestäjät ovat solidaarista väkeä. Eihän maan korkeaa veroastetta voida demokratiassa muuten selittää. Ihmiset äänestävät verojen ja tulontasauksen puolesta koska rakastavat toisiaan. Suomen veroaste ei ehkä ole korkein Pohjois-Korean jälkeen, mutta aika solidaarisia me silti olemme. Asiattoman väki on kuullut paitsi poliitikkojen, myös vielä hienompien ihmisten, kuten kuuluisien filosofien väittävän samaa.
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Onko kaikki päin persettä?
Ylioppilaslehti pyysi Asiatonta lehdistökatsausta kertomaan, mikä suomalaisessa talouskeskustelussa on huonosti, tai Ylioppilaslehden värikkäämpää ilmaisua käyttäen päin persettä.
Lehdessä Asiattoman näkemysten lisäksi Anu Kantolan, Pertti Haaparannan ja Matti Tuomalan kommentit.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Kodinhoitokypärä
Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.
Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska oikeastaan mitään ei tehdäkään.
Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska oikeastaan mitään ei tehdäkään.
Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)