Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.
Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska oikeastaan mitään ei tehdäkään.
Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska oikeastaan mitään ei tehdäkään.
Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon?
