Marimekon toppatakit

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kerrotaan uudesta Marimekon historiaa käsittelevästä kirjasta. Kirjan on kirjoittanut joukko nuoria tutkivia journalisteja. 

Yksi kirjan suurista paljastuksista on, että Marimekko väittää ottavansa yhteiskuntavastuun tosissaan, mutta sen kiinalaisen tehtaan työolot ovatkin surkeat. Tehtaassa tehdään työtä toppatakit päällä, koska siellä on niin kylmä. Tämän paljastaminen on ehkä joidenkin mielestä ansiokasta journalismia, mutta se ei kerro oikeastaan yhtään mitään oikeasti tärkeistä asioista.

Boulevard of broken dreams

Muutamat tutkijat ovat huolissaan Helsingin yleiskaavasuunnitelmista muuttaa sisääntuloväylät kaupunkibulevardeiksi. Bulevardien asunnot sijaitsevat niin lähellä katua, että liikenteen saasteet ovat vaaraksi asukkaiden terveydelle. Hesarissa haastatellun tutkijan mukaan uusien asuntojen asukkaiden elinikä saattaa alentua jopa 2,5 vuodella. Myös Hesarin pääkirjoitus ottaa kantaa asukkaiden terveyden suojelemisen puolesta. 

Asiattoman toimituksen tietämys pienhiukkasten terveysvaikutuksista on sangen vaatimatonta, joten emme ota kantaa asuntojen terveellisyyteen. Sen sijaan on melko helppoa osoittaa vääräksi huoli asukkaiden kärsimyksistä. Tähän ei tarvita lääketieteen tuntemusta. Matka tarunhohtoiseen Asiatonlandiaan riittää. 

Pieni vaalisarja 3: Äänestämällä et voi vaikuttaa

Äänestämällä voit vaikuttaa. Ainakin jokainen Twitter-tilin omistaja on altistunut tälle väitteelle kymmeniä kertoja lähipäivien aikana. Helsingin Sanomien pääkirjoituskin valistaa meitä, että näin on. Onkin ehkä ajankohtaista muistuttaa, miksi et tosiaankaan voi vaikuttaa äänestämällä.

Kodinhoitokypärä

Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.

Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska  oikeastaan mitään ei tehdäkään.

Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon? 

Chez Liisa ja lakimies Leena

Liisa aikoo perustaa fine dining -ravintolan, Chez Liisan. Projekti on vaativa. Liisan kaikki aika menee ravintolatilaa remontoidessa, kalusteita hankkiessa ja henkilökuntaa rekrytoidessa. Liisa ei siis voi olla samaan aikaan muissa töissä. Hän on irtisanoutunut aikaisemmasta työstään apulaiskeittiömestarina, eikä hänellä siis ole juurikaan tuloja. Liisa joutuu elämään ravintolan perustamista varten ottamallaan suurehkolla lainalla. Elämä ilman tuloja on vaatimatonta.

Onnelliset

Perjantaina vietettiin YK:n lanseeraamaan onnellisuuden päivää. Helsingin Sanomissa oli juhlapäivän kunniaksi onnellisuutta käsittelevä juttu, joka sisälsi useita mielenkiintoisia näkökohtia. Jutussa mainitaan mm. pinttynyt väärinkäsitys siitä, että raha ei lisää onnellisuutta tietyn rajan jälkeen.  Väärinkäsitykseen voi tutustua  tarkemmin esimerkiksi tämän kirjoituksen ja siinä esiintyvien linkkien avulla.

Asiattoman mielestä jutun mielenkiintoisin osa koskee kuitenkin politiikkaa. Toimittaja nimittäin mainitsee, että onnelisuuden pitäisi olla yhteiskunnan "kovin tavoite". Olisiko tämä järkevää?

Korkeaa kaupunkikulttuuria

Helsingin Sanomien kulttuurisivujen jutussa haukuttiin kilpaa pilvenpiirtäjiä. Esimerkiksi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö lupaa, että Helsingin keskustan "horisontaalisuus" tullaan säilyttämään. Syy on se, että päällikkö tykkää siitä ja että näin on ollut sata vuotta. Emme tiedä, pitäisikö kaupungin korkealla virkamiehellä olla parempia argumentteja vai ei.

Paljon parempaan eivät pysty jutussa haastatellut arkkitehditkään. Tornit ovat kuulemma jo tavanomaisia, eikä niistä oikein enää saa imagohyötyä. Vaikka kulttuurisivujen äärellä ollaankin, Asiattoman kirjoittajien mielestä keskustelusta puuttuu jokin ilmeinen näkökohta.

Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun kolumni käsittelee tärkeää aihetta. Köyhyyden määrä ja globaalit tuloerot ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, mutta sitä ei uskoisi uutisia lukemalla. Nykyään mittavaa hyväntekeväisyystoimintaa harrastava (vai onkohan se jo täyspäiväistä työtä?) Bill Gates on jopa valmis lyömään vaatimattomista varoistaan vetoa siitä, että kehitys jatkuu ja köyhyys vähenee entisestään.

Bill Gatesin toiminta ei muuten vakuuta ihan kaikkia, mutta jääköön se toisen kirjoituksen aiheeksi. Keskitytään sen sijaan pariin muuhun vähälle huomiolle jääneeseen trendiin: vapaa-ajan määrään ja sen jakautumiseen.

Keenpä tietäis sen?

Helsingin Sanomien talouskriisejä käsittelevä juttu alkaa kuninkaallisissa merkeissä. Kuningatar parahtaa: "Tämä on hirveää. Miten kukaan ei nähnyt kriisin tulevan?” Kuten Asiattomassa jo aiemmin yritettiin selittää, ehkäpä siksi että kukaan ei osaa ennustaa kriisejä.

Annettakoon tämä kummallinen totetamus kuitenkin anteeksi kuningatterelle, jolla on varmasti kiireellisempiäkin asioita hoidettavanaan kuin taloustieteellisen tutkimuksen seuraaminen tai Asiattoman lukeminen.

Sen sijaan Hesarin toiminta on jossain määrin kyseenalaista. Asiallinen kritiikki Hesarin juttuun löytyy täältä. Täällä Asiattomassa silmäämme pistivät Hesarin haastattelemat asiantuntijat. Erityisen mielenkiintoinen haastateltava on Steve Keen.

Ketkä puuttuvat pöydästä?

Kolmikantainen tupo-järjestelmä ja konsensus laajemminkin ovat olleet julkisen keskustelun aiheena viime viikkoina. Keskustelua kuvataan laajasti Helsingin Sanomien pitkässä artikkelissa. Asiasta on käyty keskustelua myös lehden pääkirjoitussivuilla.

Keskusteluun osallistui myös Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, joka sanoi nykyisen kolmikantaisen tupo-järjestelmän olevan tiensä päässä. HS:n pääkirjoituksessa epäiltiin yhdeksi syyksi toimitusjohtajan happamuuteen sitä, ettei Suomen Yrittäjiä ole koskaan kutsuttu tupo-pöytään. On tosiaan syytä epäillä, ettei neuvottelutulos yleensä ottaen ole hyvä niille, jotka eivät ole mukana neuvottelupöydässä. Muistellaanpa siksi hetkisen verran ketkä kaikki eivät saa ääntään kuuluviin tupo-neuvotteluissa.

Veikkaus on erilainen asiattomin silmin

Kun kolme oman alansa lähes monopoliyritystä suunnittelee yhdistymistä, kilpailuviranomaiset yleensä kiinnostuvat asiasta. Saattaa olla, että jopa lehdistö huolestuu siitä, mitä yhdistetyn firman asiakkaille tapahtuu yhdistämisen jälkeen. Toisin on suunnitellun Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Fintoton yhdistämisen laita. Ketään ei kiinnosta mitä pelaajille tapahtuu, kaikki ovat huolissaan vain edunsaajista. Onkin ehkä sopiva hetki muistuttaa, miksi rahapelimonopolit ovat niin huono asia.

Vertailussa Asiattoman ja Hesarin hintavertailut

Sunnuntain HS varoittaa, että verkkokauppa ei ole aina kivijalkakauppaa halvempi joululahjojen ostopaikka.  Lehti väittää tekemäänsä hintavertailuun perustuen, että ulkomaisista verkkokaupoista ostettu elektroniikka on kalliimpaa ja että toimitusajat ovat pitemmät kuin suomalaisista. Mutta edes kotimainen verkkokauppa ei HS:n mukaan pärjää ostopaikkana Itäkeskuksen Prismalle. Tämä on myös haastatellun asiantuntijan, HOK-Elannon aluejohtajan mielipide. Hänestä HOK-Elannon omistama Prisma on luonteva ostospaikka, eikä tarvitse jännittää kerkeääkö lahja kotiin jouluksi.

Enpä ajatellut tänäänkään

Maamme johtava taloustiedekriitikko Lauri Holappa iskee jälleen. Kohteena ei tällä kertaa ole ainoastaan tavanomainen taloustieteilijoiden ja kapitalistien salaliitto vaan järjen käyttö yleensä. Holappa esittää Nyt-liitteen kolumnissaan, etteivät ihmiset saisi uskoa tieteellistä konsensusta vaan kaikkien pitäisi itse arvioida mikä argumentti kulloinkin on vakuuttavin.

von Münchhausenilla, paroni puhelimessa

Kohtuuhintaisuus on nykyään yksi tärkeimmistä, ellei tärkein asuntopolitiikan tavoite. Viime aikoina muotiin on tullut vaatia suurilta rakennusliikkeitä tai vuokranantajilta panostuksia kohtuuhintaiseen eli valtion tai ARA:n tukemaan asuntotuotantoon. Tätä vaadittiin äskettäin Kauppalehdessä ja jopa Hesarin pääkirjoitus moittii ahneita yhtiöitä tilin tekemisestä ja vapaarahoitteisiin kohteisiin keskittymisestä.

Asiaton on myös huolissaan Helsingin vuokrien noususta, mutta syyt vuokrien nousuun ovat mielestämme aivan muualla kuin ahneissa vuokranantajissa.

Keskitytään tässä kirjoituksessa kuitenkin vain tähän kohtuuhintaisuuden vaatimukseen. Onko siinä lopulta mitään järkeä?

Kansanpankkiiri Arhinmäki

Paavo Arhinmäki esitti Helsingin Sanomissa, että pankkitileillä makaavat rahat pitäisi saada osakemarkkinoiden käyttöön. Hänen ratkaisunsa oli kansanrahasto, jonne kansa voisi sijoittaa rahojaan pienellä mutta valtion takaamalla tuotolla. Rahat valtio sijoittaisi yrityksiin. Asiattoman väkeä hienommat ihmiset ehtivät jo kritisoida ehdotusta. Kritiikki oli kuitenkin melko vaikeaselkoista, joten yritämme kantaa oman kortemme kekoon yksinkertaisella tarinalla.

Maailmanlopun pasuunaa ei ole olemassa

On jossain määrin huolestuttavaa, kuinka usein Helsingin Sanomien tiedesivut päätyvät Asiattoman lehdistökatsauksen aiheeksi, mutta ei näitä oikein sivuuttaakaan voi. Vuorossa on tällä kertaa Asiattoman lukijoille jo ennestään tuttu kielentutkija, joka jatkaa valitsemallaan selkeällä linjalla: Maailman kulttuurit ovat häviämässä, maailmanloppu on tulossa ja se johtuu globalisaatiosta.

Hesarin lukijoille on tullut selväksi, että kielentutkija ei oikein diggaile nykymusiikista, mutta epäselvää on, miksi tiedesivujen kolumni kannattaa tuhlata omien mieltymysten esittelylle. Erityisen surullista on, että tämä on kolumnin järjellisintä antia. 

Mitä kielentutkija oikein sanoo?

Verotus ja katoavat farmarihousut

Lukijamme ihmetteli kommentissa miksi meillä Asiattomassa ollaan veroja vastaan. Luonnehdinta on mielestämme hivenen liioiteltu. Mekään emme sentään vastusta kaikkea verotusta. Mutta miksi verotus on ongelmallista? Veroista on puhuttu lehdistössä paljon tällä viikolla. Silti tätä kysymystä ei ole julkisuudessa käsitelty lainkaan.

Keitä ne on ne sankarit?

Lehdistö otti kaiken irti elisestä verotietojien julkistamisesta. Ainakin Helsingin Sanomien uutisoinnista syntyi käsitys, että jotkut suuret veronmaksajat, kuten Supercellin omistajat ovat suuria suomalaisia sankareita. Asiattomassa ei täysin ymmäretä tätä sankaruuden muotoa. Verojen maksamatta jättäminenhän johtaa siihen, että vouti tulee ovelle ja ottaa rahat väkisin. Mutta asiaan.

Onko Juha Sipilä Dr. Evil?

Tiedotusvälineissä Kepun puheenjohtaja Juha Sipilä on leimattu tyhmyriksi, koska hän ei osaa laskea julkisen sektorin kokoa oikein.  Asiaa on päivitelty esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Pääkirjoitussivuakin vähemmän vakavasti otettavat tahot, kuten HS:n Nyt-liite ja nettitv-kanava pilkkaavat Sipilää mm. vertaamalla miesparkaa Mike Myers -hahmoon. Mistä on kysymys?

Viedään ruokakin suusta

Kokoomuksen ministerit Petteri Orpo ja Lenita Toivakka kertovat Hesarin vieraskynäkirjoituksessa halustaan tukea elintarvikkeiden vientiä. Kirjoitus sisältää paljon, sanokaamme mielenkiintoisia toteamuksia kuten sen, että ruokasektori nimettiin Kataisen hallituksen toimesta tulevaisuuden kasvualaksi. Asiaton jää odottelemaan opposition vastavetoa, jossa kissat nimetään  koiriksi ja köyhät rikkaiksi.

Mutta mennään kirjoituksen varsinaiseen pihviin. Pitäisikö vientiä tukea ja kuka hyötyy, kun vientiä tuetaan?