von Münchhausenilla, paroni puhelimessa

Kohtuuhintaisuus on nykyään yksi tärkeimmistä, ellei tärkein asuntopolitiikan tavoite. Viime aikoina muotiin on tullut vaatia suurilta rakennusliikkeitä tai vuokranantajilta panostuksia kohtuuhintaiseen eli valtion tai ARA:n tukemaan asuntotuotantoon. Tätä vaadittiin äskettäin Kauppalehdessä ja jopa Hesarin pääkirjoitus moittii ahneita yhtiöitä tilin tekemisestä ja vapaarahoitteisiin kohteisiin keskittymisestä.

Asiaton on myös huolissaan Helsingin vuokrien noususta, mutta syyt vuokrien nousuun ovat mielestämme aivan muualla kuin ahneissa vuokranantajissa.

Keskitytään tässä kirjoituksessa kuitenkin vain tähän kohtuuhintaisuuden vaatimukseen. Onko siinä lopulta mitään järkeä?