Ketkä puuttuvat pöydästä?

Kolmikantainen tupo-järjestelmä ja konsensus laajemminkin ovat olleet julkisen keskustelun aiheena viime viikkoina. Keskustelua kuvataan laajasti Helsingin Sanomien pitkässä artikkelissa. Asiasta on käyty keskustelua myös lehden pääkirjoitussivuilla.

Keskusteluun osallistui myös Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, joka sanoi nykyisen kolmikantaisen tupo-järjestelmän olevan tiensä päässä. HS:n pääkirjoituksessa epäiltiin yhdeksi syyksi toimitusjohtajan happamuuteen sitä, ettei Suomen Yrittäjiä ole koskaan kutsuttu tupo-pöytään. On tosiaan syytä epäillä, ettei neuvottelutulos yleensä ottaen ole hyvä niille, jotka eivät ole mukana neuvottelupöydässä. Muistellaanpa siksi hetkisen verran ketkä kaikki eivät saa ääntään kuuluviin tupo-neuvotteluissa.

Syntymättömät ja kasvavat yritykset. Neuvottelupöydässä työnantajapuolta edustavat jo olemassaolevat ja usein kypsässä iässä olevat yritykset. Työntekijäpuolta taas edustavat näiden työntekijät. Kummankaan etu ei ole edistää nuorempien markkinoille pyrkivien kilpailijoiden asiaa, saati vielä olemattomien kilpailijoiden syntymistä.

Vanhat yritykset eivät halua uusia kilpailijoita, koska mitkään yritykset eivät koskaan halua lisää kilpailijoita. Uudet yritykset käyttävät usein uudenlaisia tuotantoteknologioita tai ne voivat jopa valmistaa kokonaan uusia, entisiä korvaavia hyödykkeitä. Ne siis tarvitsevat vähemmän ja erilaisia työntekijöitä kuin vanhat yritykset. Näin ollen on myös vanhojen yritysten työntekijöiden etu vaikeuttaa markkinoille tuloa.

Yritykset, jotka jäävät syntymättä tai jotka eivät koskaan kasva tupo-pöydässä sovittujen sääntöjen ja korkeiden kustannusten vuoksi, eivät luonnollisista syistä voi koskaan olla mukana neuvotteluissa.

Työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Tupo-neuvotteluissa työttömien, etenkin liittoon kuulumattomien ja nuorten ääni ei kuulu. Ei myöskään niiden, jotka eivät vielä tai juuri tällä hetkellä edes hae työtä. Saati niiden, jotka eivät vielä edes ole Suomessa. On paljon ihmisiä, joiden elämä muuttuisi paremmaksi, jos he saisivat tehdä työtä pienemmällä palkalla tai huonommilla ehdoilla kuin työehtosopimuksissa on sovittu. He ovat ja pysyvät neuvottelupöydän ulkopuolella.

Asiakkaat. Jos asuinseutusi ruokakaupat ja ravintolat kokoontuisivat säännöllisesti työntekijöidensä kanssa sopimaan alan "pelisäännöistä", epäilyksesi kenties heräisivät. Näinköhän noissa neuvotteluissa saavutettu tulos on asiakkaan edun mukainen? Tupo-neuvotteluihin kannattaa suhtautua täsmälleen samalla varauksella. Neuvottelut esitetään usein julkisuudessa ikään kuin työntekijöiden ja työnantajien edut olisivat täysin ristiriitaiset. Kummankin puolen edut ovat kuitenkin yhteneväiset, kun puhutaan asiakkaiden nylkemisestä ja kilpailun vähentämisestä. Asiakkaatkin puuttuvat neuvottelupöydästä.