keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Onko väliä maksaako Caruna veroa vai ei?

Caruna-nimisen sähkönsiirtoyhtiön kuluttajahintojen korotukset ovat olleet uutisotsikoissa pari päivää. Niitä pidetään pöyristyttävinä. Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli, ja ihmiset kokevat korotukset monopolivoiman väärikäyttönä.

Erityisen kuumaksi keskustelun on tehnyt kaksi seikkaa. Ensiksi, Caruna on ostanut sähkönjakeluverkkonsa jokin aika sitten valtionyhtiö Fortumilta. Toiseksi, Caruna ei ole maksanut juuri lainkaan veroja Suomeen hyvästä liikevoitostaan huolimatta. Yhdistettynä nämä kaksi ovat johtaneet syytöksiin siitä, että valtio on myynyt kansallisomaisuutta veronkiertäjille, ja näin menettänyt suuret määrät verotuloja.

Caruna-jupakkaan liittyy paljon muitakin kysymyksiä. Esimerkiksi sähkömarkkinoiden sääntelymekanismeista kirjoittaisi helposti oman, pitkän blogauksensa. Mutta tarkastellaan nyt vain yhtä seikkaa. Sitä, mitä tapahtuu jos valtio myy monopoliyrityksen ulkomaiselle yritykselle, joka pystyy kiertämään veroja,

Jotta asia tulisi mahdollisimman yksinkertaiseksi, lennähdetään tarujen Asiatonlandiaan. Siellä on myynnissä valtion omistama paikallinen sähkönjakelumonopoli. Kaupasta kilpailee kaksi ulkomaalaista yritystä, Nolona Ltd ja Sikana GmbH. Kisassa on mukana myös kaksi kotimaista yritystä, Asiattomalan Sähkö Oy ja ASS Oy.

Tilanne on sikäli jännittävä, että kaikki yritykset ovat yhtä tehokkaita. Ne pystyvät kaikki nyhtämään paikallisilta asukkailta saman, melko mukavan voiton monopoliasemansa turvin. Erona on se, että ulkomaalaiset kilpailijat pystyvät ovelilla kirjanpitotempuilla olemaan maksamatta lainkaan veroa. Suomalaiset yritykset sen sijaan joutuvat maksamaan verot.

Jotta saataisiin asiota vähän konkreettisemmiksi, ajatellaan, että yritysten saamien tulevien voittojen nykyarvo on 100 miljoonaa. Ulkomaalaisten yritysten omistajat saavat tämän kokonaan itselleen. Näin ollen monopoliyrityksen arvo ulkomaalaisille on 100 miljoonaa.

Suomalaiset yritykset saavat saman 100 miljoonan arvoisen voittovirran, mutta joutuvat maksamaan verot. Sovitaan, että verojen nykyarvo on vaikka 20 miljoonaa. Monopoliyrityksen arvo suomalaisille tarjoajille on siis 80 miljoonaa.

Kuluttajalle ei ole mitään väliä kuka voittaa. Jokainen yrityksistä laskuttaa voittaessaan saman monopolihinnan. Tähän sisältyy oletus siitä, että verot peritään niin, etteivät ne vaikuta yritysten hinnoitteluun. Mutta kuinka ollakaan, Asiatonlandiassa verotetaan sähkönjakelua juuri näin.

Valtio punnitsee kahdenlaista myyntistrategiaa. Kummassakin monopoliyritys huutokaupataan eniten tarjoavalle. Mutta valtio on huolestunut siitä, että jos ulkomainen yritys voittaa, verotulot jäävät saamatta. Siksi poliitikot harkitsevat huutokaupan rajoittamista vain kotimaisiin yrityksiin.

Katsotaan ensin, mitä tapahtuu, jos kaikki saavat osallistua. Ulkomaalaiset yritykset pystyvät tarjoamaan kohteesta enemmän kuin kotimaiset. Se on arvokkaampi niille, koska ne eivät maksa veroa. Koska yrityksen arvo kummallekin ulkomaalaiselle tarjoajalle on sama, ne kilpailevat hinnan hyvin lähelle arvostustaan, eli 100 miljoonaa. Jos et usko, katso vaikka tätä.

Valtio saa siis suurin piirtein 100 miljoonaa ja sähkömonopoli siirtyy jommalle kummalle ulkomaalaiselle. Valtion tienestit sähkömonopolista jäävät tähän, sillä ulkomaiset yritykset eivät maksa penniäkään veroa.

Jos vain kotimaiset yritykset saavat osallistua, valtio saa kaupasta vähemmän rahaa. Sähkömonopolin arvo kotimaisille yrityksille on vain 80 miljoonaa verojen takia. Koska monopolin arvo kummallekin kotimaiselle yritykselle on sama, hinta asettuu 80 miljoonan tietämille. Valtio saa siis kaupasta suurin piirtein 80 miljoonaa. Mutta tämä ei ole valtion ainoa tienesti, valtio saa tietysti myös ne 20 miljoonan verot. Eli valtio saa 100 miljoonaa.

Kaikkien, niin sähkömonopolin asiakkaiden kuin veronmaksajienkin kannalta on aivan yhdentekevää maksaako sähkömonopoli veroja vai ei. Ulkomaalaiset yritykset maksavat verot kauppahinnassa, kun taas kotimaiset veroina.

Ennen kuin joku kirjaimellisestiottaja kiihtyy, todetaan heti, että asiat ovat todellisuudessa monimutkaisempia. Mutta perusviesti on silti selvä: yritysten veronmaksu ei ole kiinnostavin asia, kun valtion omaisuutta myydään.

Sama pätee muuten julkisiin hankintoihin. Niistä saatamme hyvinkin puhua pian sotea käsittelevässä blogikirjoituksessa.




49 kommenttia:

  1. Hä? Eikö niitä veroja kerry ajanmittaan koko ajan? Eli jossain vaiheessa alkaa mennä yli tuon 20 miljoonan.

    VastaaPoista
  2. Tuo 20miljoonaa sisältää kaikki tulevat verot. Sama logiikka kun poliitikoita kritisoidaan " valtion tuottavien osakkeiden myymisestä". Ehkä myyvät, mutta nämä tuotot kyllä sisältyvät hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitkä ihmeen kaikki tulevat verot? Verokertymä kasvaa ajan kuluessa koko ajan, miten ihmeessä sille voi laskea jonkun katon? Tämähän tarkottaisi, että verotus lakkaa jossain vaiheessa.

      Poista
    2. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Net_present_value

      Poista
    3. Olisi kiva jos joku jaksaisi jossain vaiheessa vääntää tuota mahdollisimman paksusta rautalangasta. Mistä tuo muka aiheutuu. Inflaatiosta? Mitä sitten kun aikaa on kulunut niin paljon, että veroja on kertynyt vaikka 200 000 miljoonaa? Ja yhä vain säännöllisesti kertyy.

      Poista
    4. Paljonko olisit itse valmis maksamaan nyt könttäsummana siitä että saat jatkossa joka kuukausi vaikkapa kymmenen euroa tilille? Äärettömän paljon?

      Poista
    5. Paljonko olisin valmis maksamaan? Eihän sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko valtio tulee de facto saamaan verotuloja kaikkiaan. Noinko yksinkertainen ajatteluvirhe tämän jutun taustalla on?

      Poista
    6. Nyt on helppo uskoa, että Suomen PISA-tulokset ovat menneen talven lumia.

      Jos yrityksen voitto on 1 milj € per vuosi tästä ikuisuuteen, ei sen arvo eikä kauppahinta ole ääretön, vaan riippuu siitä, kuinka paljon ostaja diskonttaa tulevia summia. Diskonttaaminen mittaa kärsimättömyyttä, kuinka paljon pitää maksaa siitä, että saat saman summan esim. 1 v myöhemmin.

      Jos diskonttokorko on vaikkapa 10 %, se tarkoittaa että vuoden päästä saatava 1 milj. on vain 0.91 milj. arvoinen tänään, kahden vuoden päästä saatava 0.83 ja kolmen vuoden päästä saatava vain 0.75 milj. arvoinen. Tämä on ns. suppeneva sarja, ja sillä on äärellinen summa vaikka siinä olisi äärettömän monta 1 milj. voiton tuovia vuosia.

      Vastaava pätee verotuloihin ja itse asiassa kaikkiin muihinkin tulo- ja menovirtoihin.

      Poista
    7. Tuon ymmärrän hyvin, mutta tuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen, paljonko valtio tulisi lopulta tosiasiallisesti saamaan verotuloja. Kuvailit vain, miten tämän hetken kauppahinta muodostuu/arvioidaan. Jos tuo nyt on oikeasti tässä taustalla, niin artikkelihan on ihan täyttä huuhaata. Ne verotulot kun eivät todellisuudessa suppene.

      Poista
    8. Jos oletetaan, että ne pysyvät vakiona, niin saamalla saman rahamäärän nyt ja sijoittamalla eteenpäin olemme pian aika paljon vauraampia kuin valitsemalla ikuisen tasaisen tulovirran ilman diskonttausta.

      Poista
    9. No tuohon en osaa ottaa kantaa (mutta herää kysymys, miksi joku nyt sitten halusi sijoittaa tähän, jos muualle sijoittamalla olisi pian aika paljon vauraampi).

      Esiin tuomani koko artikkelilta pohjan vievä perusongelma kuitenkin on ja pysyy. Verotulot jatkuisivat tässä tapauksessa jos eivät ihan ad infinitum, niin melkein kuitenkin. Jossain vaiheessa verojen kokonaiskertymä ylittäisi tuon (esimerkissä käytetyn) 20 miljoonaa.

      Poista
    10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    11. Niin ylittäisi euromääräisenä, mutta ei diskontattuna nykyarvoon.
      Jos saat tänään euron ja talletat sen korkorahastoon, niin 5% korkolla huomenna sinulla on 1,05e. Tällöin 1 euro tänään on arvokkaampi kuin 1 euro huomenna.
      Toivottavasti näillä sepustuksilla selviää, koska en keksi kuinka asian voisi enää yksinkertaisemmin ilmaista.

      Poista
    12. Ainoa, miten tuossa ei syntyisi ajan myötä tappiota valtiolle, olisi mikäli esimerkin 20 miljoonan potti kasvaisi kumulatiivisesti jonkin korkoprosentin x mukaan siten, että verkkoyhtiön vuosittaisesta verotuotosta kerääntyvä potti (joka kaiketi myös kasvaisi korkoprosentilla x) ei ikinä saavuttaisi sitä. En nyt pysty hahmottamaan, onko tämä matemaattisesti mahdollista, kun tuo x on kuitenkin hyvin pieni.

      Poista
    13. Anonyymi: Oletetaan, että valtio voisi sijoittaa tuon 20 miljoonaa helposti ja turvallisesti ja saada sille jatkuvasti 5%:n vuotuisen tuoton (ja käytetään 5%:a myös diskonttausprosenttina). Valtio voi siis saada tuolla sijoituksella miljoona euroa lisätuloja vuosittain hamaan tulevaisuuteen. Jos nuo verot olisivat myös miljoona euroa vuodessa hamaan tulevaisuuteen. Tästä pitäisi olla selvää, että (olettaen 5% vuodessa olevan oikea diskonttaus) 20 miljoona nyt heti ja miljoona joka vuosi hamaan tulevaisuuteen ovat yhtä arvokkaita valtiolle.

      Saattaa olla, että 5% / vuosi diskonttausta on liikaa, mutta sama logiikka pätee muillekin prosenteille, vaikka tuloksena saadut luvut poikkeavat, kunhan diskonttausprosentti on suurempi kuin 0%.

      Poista
    14. Anonyymi: Suppenevan summan kaava sattuu olemaan c/r, eli jos vuodessa saa 1 M€ ja uskoo, että tuotto loppuu 5% todennäköisyydellä, olisi tuottojen nykyarvo 1 M€ / 5% = 20 M€. Valtiolle on siis taloudellisesti yhdentekevää tekeekö se ko. investoinnin vai ei.

      Poista
    15. Teoriassa tuo on ihan se ja sama, mutta käytännössä poliittinen johto myy tuota kansallisomaisuutta ylläpitääkseen ylisuurta julkista sektoria...

      Poista
  3. Mitä mieltä asiattomat ovat luonnollisen monopolin yksityistämisestä ylipäätään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo ole luonnollinen monopoli. Moniinkin paikkoihin voisi olkakannattavaakin rakentaa kilpailevia yhteyksiä, mutta se on lailla kielletty.

      Poista
    2. Asiatonlandiassa olemme pohtineet paljon luonnollisen monopolin yksityistämistä. Se on monesti järkevää.

      Ajatellaanpa että Asiatonlandian jokainen kansalainen tarvitsee erityisen Asiaton-avaimen päästäkseen ulos ovesta. Jos kansalaisella ei ole avainta, kukaan ei pääse töihin, kauppaan tai lenkille. Asiatonlandiassa ainoastaan valtion instanssi valmistaa avaimia ja myy niitä 4 euron hintaan. Valmistuskustannukset ovat 3 euroa. Landian miljoonasta ihmisestä jokainen hankkii avaimenm joten voitto on miljoona euroa. Voitto menee valtiolle eli poliitikkojen käytettäväksi.

      Nyt valtio yksityistää laitoksensa, jolla on siis patentti avaimiin. Laitoksesta saadaan hämmästyttävä 100 miljoonan hinta. Uusi valmistaja, suuryhtiö, tehostaa kuluja niin että avaimen valmistuskustannukset ovat enää 2 euroa. Se nostaa avaimen hinnan 22 euroon. 20 miljoonan vuosittaisesta voitosta valmistaja maksaa 25 prosenttia veroa valtiolle.

      Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa kaikki voittavat. Valtio saa lisää verotuloja sekä kertatuottona 100 miljoonaa, jonka se voi sijoittaa tuottavasti ja hyvinvointia lisäävästi. Tehokkuus lisääntyy. Yksityinen yritteliäisyys lisääntyy. Kaupan tehneen suuryhtiön osakkeen hinta nousee ja tuottaa lisää rahaa kansantalouteen. Kyse on tyypillisestä win-win-tilanteesta, jota populistiset poliitikot eivät osaa arvostaa, koska poliitikot eivät voi enää vaikuttaa esimerkiksi avainten ulkomuotoon. Lopuksi toteamme, että yksityistäminen pitää aina tehdä laman oloissa, jolloin yksityistämisen myönteinen vaikutus, piristysruiske kokonaistalouteen on suurimmillaan.

      Poista
  4. Sisältääkö tuo 100 miljoonaa odotuksen monopolisikailusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja veronkierrosta?

      Poista
    2. Monopolisikailua rajoittaa Energiavirasto. Oikea pointti on tulkitseeko Energiaviraston sääntelymalli oikein lakia ja onko sääntelymalli paras.
      https://www.energiavirasto.fi/valvontamenetelmat-2016-20231

      Veronkiertoa rajoittaa konserniverokeskus ja ns. siirtohinnoittelu.
      https://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Kansainvalinen_toiminta/Mita_on_siirtohinnoittelu

      Poista
    3. Anonyymi: Kyllä, tuo 100 miljoonaa sisältää sekä monopolisikailun että veronkierron, koska ne vaikuttavat siihen, kuinka paljon yhtiön kannattaa maksimissaan maksaa. Veronkierron arvon osuus annettiin esimerkissä ihan eksplisiittisesti (20 miljoonaa).

      Poista
  5. Noin maallikon silmään näyttäisi toimivan hyvin -- tämä kai se todellinen huoli on.

    VastaaPoista
  6. Fiksu valtio myy ensin ja estää sen jälkeen veronkierron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkein fiksuin varmaan sitten myy ensin ja kansallistaa sen jälkeen.

      Poista
    2. Tähän myös perustuu yksinkertaistavan ajattelutavan yksi ongelma: Vieraassa valtiossa toimivan ostajan on otettava huomioon riski veromuutoksesta ja kansallistamisesta, joten saatu preemio ei ole aivan tuota 20 M€(ceteris paribus).

      Poista
  7. Mitä, jos nuo yhtiöt diskonttaavat nopeammin kuin valtio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloinkin valtion kannattaa ennemmin sijoittaa hajautetusti osakemarkkinoille kuin keskitetysti valtionyhtiöihin. Osakemarkkinoiden tuotto on paljon suurempi kuin valtionyhtiöiden valtion omistuksessa, suhteessa siihen hintaan, mikä niistä kannattaa maksaa. Valtion enemmistöomistus tekee yrityksestä tehottomamman kuin osakemarkkinoilla kilpailevista yrityksistä. Siksikin, että nämä onneksi joutuvat vihamielisen valtauksen kohteeksi, jos johto toimii tehottomasti, ja sitten johto vaihdetaan parempaan.

      Poista
    2. Pointti ei ollut se, kannattaako valtion omistaa valtionyhtiöitä vaan se, onko sillä väliä myydäänkö valtionyhtiö yhtiölle joka maksaa veroa vai yhtiölle, joka suunnittelee veronsa pois.

      Poista
  8. Kuten asiattomat mainitsevat, niin tässä on vielä paljon mutkia matkassa. Yksi näistä on se, että valtio tuppaa käyttämään myyntivoittonsa nyt ja heti epätehokkaasti (epätehokkuus onkin yksi asia, mitä asiattomat eivät koskaan huomioi malleissaan). Sitten kun myöhemmin rahaa tarvittaisiin, sitä ei enää olekaan.

    Ennen valtion huonoa rahankäyttöä on suojannut kohtuullisen tasainen tulovirta. Tulovirta on tullut osittain valtion omistamista yrityksistä (ja kunnilla mm. vedestä, voimalaitoksista ja sähkön siirrosta). Kun näitä ei myyty, voitiin tuloja käyttää enemmän tai vähemmän tarpeellisten palvelujen pyörittämiseen. Nyt kun tuottavat yritykset on myyty ja rahat tuhlattu ollaan siinä tilanteessa, että rahaa ei ole. Asiattomat toki pystyvät selittämään, että näin ei ole voinut käydä, koska kunnat ja valtiot eivät ole epätehokkaita. Harmi kyllä malli ei vastaa reaalimaailmaa näiltä osin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesit, että valtio käyttää rahansa epätehokkaasti, joten miksi valtion investoinnit olisivat yhtään sen tehokkaampia?

      Enemmänkin valtion sekaantumiset yhtiöihin ovat aiheuttaneet turhaa ristiin vetoa. Esimerkiksi tässä tapauksessa lisänneet sähkön käyttöä ja samalla todellinen riski on kasattu veronmaksajien niskaan.

      Markkina (tai monopolin säätely) toimii tässäkin tapauksessa paremmin hinnoittelijana kuin poliittiset populistit.

      Poista
  9. Yksi asia, mitä julkisuudessa ei ole vielä kommentoitu on se, että Caruna kerää nyt rahaa verkkoon tehtäviä investointeja varten. Rahojen kerääminen haalii kasaan pääomaa Carunaan. Tämän jälkeen Caruna laskee nämäkin rahat sijoitetuksi omaisuudeksi, ja perii "kohtuullista voittoa" myös näistä investoinneista.

    Ainakin itselleni tämä kuulostaa siltä, että Caruna saa tuottoa asiakkaidensa pääomalle eikä omalle, aiemmilla voitoilla tai muualta hankitulle, pääomalle. Valvonta ei siis toimi tämän monopolin tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan sen pitää mennäkin. Ei tuossa mitään vikaa olisi, jos "kohtuullinen voittoprosentti" olisi oikeasti kohtuullinen (mitä se ei ilmeisesti ole, ainakaan Roger Wessmanin mukaan).

      Poista
  10. "kun tuottavat yritykset on myyty ja rahat tuhlattu ollaan siinä tilanteessa, että rahaa ei ole."

    Yksityistämisen vastustajat eivät yleensä ole tuota mieltä vaan haluavat yleensä käyttää julkiset rahat etupainotteisemmin kuin muut, nytkin olisivat elvyttämässä. Heidän mielestään aina tarve on tässä ja nyt, eikä tulevaan varautuminen ole yhtä tärkeää. Tulevaisuuteen ja kestävyysvajeeseen valtion varoja tiukimmin säästävät yleensä kannatavat yksityistämistä.

    Tuntuu siltä, että tärkeintä on vastustaa yksityistämistä, ja sitten se argumentti aina tuntuu järkevältä, joka tukee omaa ideologista kantaa, ja sama argumentti hylätään heti, kun se ei tue.

    Taloustieteilijälle on päivänselvää, että Asiattoman diskonttausargumentti on oikein. Aloittanut ja toisteleva Anonyymi ei vain tunne taloustiedettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestisi oli yksi iso olkiukko, edellisen kirjoittajan argumenttia epätehokkuudesta et haastanut mitenkään.

      Poista
    2. Jos oikeasti haluat valtion sijoittavan rahansa yhtiöihin, niin että sillä olisi entistä enemmän velkaa, korkomenoja ja korkotuloja, tällaiset valtionyhtiöt ovat väärä valinta. Hajautettu osakesalkku on paljon turvallisempi ja tuottavampi valinta. Enemmistöomistajana valtio tuottaa tehottomuutta.

      Sama koskee sitä tapausta, jossa valtiolla on matalampi diskonttokorko kuin yksityisellä. Silloinkin valtion ehkä kannattaa ottaa velkaa ja sijoittaa yhtiöihin, mutta mahdollisimman hajautetusti eikä valtionyhtiöitä omistamalla.

      Poista
  11. Tarkastellaan sitten hivenen yleisempää tilannetta eli yksityisen yrityksen myymistä veronkiertäjälle. Otetaan pohjalle Asiattomien esimerkki sillä muutoksella, että Asiatonlandiassa myynnissä oleva sähkönjakelumonopoli on yksityinen. Tällä hetkellä sen tulevaisuuden voittojen nykyarvo on 100 miljoonaa, josta se maksaa veroja nykyarvossa 20 miljoonaa. Näin ollen yrityksen arvo on sille itselleen 80 miljoonaa.

    Nyt ulkomaalaiset veronkiertäjät, Nolona Ltd ja Sikana GmbH, alkavat kilpailla tästä potista. Heille yritys on arvoltaan nykyrahassa 100 miljoonaa, joten tietenkin yksityinen monopoli katsoo parhaaksi tehdä lehmänkaupat - heillehän yrityksen arvo on vähemmän kuin mitä ulkomaalaiset ovat valmiita tarjoamaan. Kaupat tehdään ja yksityisen monopolin omistajat nettoavat 20 miljoonaa euroa nykyrahassa. Tästä voitosta tulee maksaa vielä verot, jotka ovat jotain nollan ja 20 miljoonan välillä. Sanotaan vaikka 10 miljoonaa, jolloin monopolin myyneiden voitoksi jää 10 miljoonaa. Tämä raha tulee menetetyistä verotuloista, joita valtio ei nyt veronkierron vuoksi enää saa. Myyntivoiton verottaminen ei taas paikkaa menetettyjä verotuloja kokonaan.

    Vaikka valtionyhtiön myynnissä ei ole merkitystä* sillä maksaako ostaja veroja vai ei, tilanne on eri yksityisen yrityksen myynnissä. Näissä veroja kiertävä ostaja on valtion kannalta haitallinen.

    * Asiatonlandian ideaalisessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos noin olisi, yksityisetkin yrityskaupat epäonnistuisivat järjestään, koska siinäkin veroja kiertävät voisivat sopia keskenään hinnoista ja ei-kiertävät eivät voisi osallistua. Et varmaan tosissasi väitä, että yksityiset yrityskaupat epäonnistuvat järjestään? Oikeasti yrityksen myyjä saa useammin liian hyvän kuin liian huonon diilin ja ostaja usein maksaa liikaa eikä liian vähän. Nokian puhelinten myynti ei ollut poikkeus vaan enemmänkin sääntö: yrityskaupoissa myyjä yleensä voittaa, joskus samalla myös ostaja, kohteen päätyessä käsiin, jotka hoitavat sitä paremmin.

      Poista
  12. Ja kenellehän ja miten pääministerimme myi firmansa? Ja nyt paheksuu veronkiertoa...

    VastaaPoista
  13. Caruna-keisin pointti on ollut sen veronmaksu – tai maksamattomuus. Siltä osin Pursiaisen & Saarimaan Asiantonlandiaan sijoittama kuvitteellinen esimerkki on epäilemättä matemaattisesti paikkansapitävä, mutta jos palataan takaisin Finlandiaan, ainakin yhden implisiittisen olettamuksen voisi kyseenalaistaa. Nimittäin: on kyllä järkeenkäyvää olettaa, että ostaja, Caruna, on hintatarjoustaan tehdessään faktoroinut sisään sen, että se pystyy holdingyhtiöjärjestelyillä välttämään verot käytännössä lähes kokonaan. Mutta mahtoiko myyjä, Fortum (ja sen takana valtio) pystyä yhtä kyyniseen laskelmointiin ja siksi vaati hintaa, johon oli jo faktoroitu sisään ostajan kyky välttää tulevaisuudessa verot? Ei ehkä pystynyt ja siksi siirtoverkko saattoi mennä halvemmalla kuin Asiantonlandiassa täydellisien informaation (ja kyynisyyden) vallassa tehdyssä kaupassa.

    Mutta se, että nähdään vain veronkierto-ongelma, rajoittaa näkökulmaa vaarallisesti. Sähkönsiirtoverkon kuten myös muiden yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin kuuluvien rakenteiden siirtyminen valtiovallan kontrollin ulottumattomiin sisältää viime kädessä vaarallisempia riskejä kuin mitkään taloudelliset riskit. Mitä jos Caruna syystä tai toisesta menettää mielenkiintonsa Suomen sähkönsiirtoverkkoihin ja päättää myydä ne vaikka … niin, kenelleköhän se mahtaisi voida ne myydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta mahtoiko myyjä, Fortum (ja sen takana valtio) pystyä yhtä kyyniseen laskelmointiin ja siksi vaati hintaa, johon oli jo faktoroitu sisään ostajan kyky välttää tulevaisuudessa verot?"

      Jos myynti tehtäisiin huutokauppana, ei tuommoista laskelmointia tarvitsisi Fortumin tehdä (tai olla edes tietoinen koko asiasta). En kyllä tiedä, miten myynti toteutettiin.

      Poista
  14. En luota Fortummin hinnoittelijana mutta eivät tainneet itsekään luottaa...eikös tämä myyty tarjouskilpailussa?

    VastaaPoista
  15. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/170832-professori-markku-kuisma-aimana-suomi-teki-taas-digitat-miksi-poliitikot-myivat#.VrORKUt6nqQ.twitter

    VastaaPoista
  16. Fortumin verkot myytiin hyvin laajassa tarjouskilpailussa kuten isommat yritykset nykyisin aina. Hinta määräytyi markkinoilla ja oli varmasti paras mitä sillä hetkellä oli saatavilla.

    VastaaPoista
  17. Lainaus: "Ulkomaalaiset yritykset maksavat verot kauppahinnassa, kun taas kotimaiset veroina."

    Verovapaa ulkomaalainen ostaja maksaa kauppahinnan (80 + 20 mil.) yhden kerran.

    Verovelvollinen kotimainen ostaja maksaa veron (20 milj.) joka vuosi.

    -- VV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Verovelvollinen kotimainen ostaja maksaa veron (20 milj.) joka vuosi."

      Ei maksa 20 miljoonaa joka vuosi, vaan maksaa vuosittain sellaisen summan, että kaikkien vuosittaisten verojen nykyhetkeen diskontattu arvo on yhteensä 20 miljoonaa.

      Jos esimerkiksi diskonttausprosentti on 5% (per vuosi), niin miljoona euroa vuodessa on yhtä kuin arvokas kuin 20 miljoonaa nyt heti.

      Poista