keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulupukille kannattaa kirjoittaa

Hesarin mukaan tänään on jouluaatto. Asiattomassa jo taannoin pohdittiin, kannattaako joululahjat ostaa ulkomaisesta nettikaupasta vai Prismasta. Nyt on aika pohtia vieläkin tärkeämpää asiaa. Nimittäin sitä, kannattaako joululahjoja ostaa olleenkaan.

Olet hankkimassa ystävällesi joululahjaa mutta et tiedä, mitä hän haluaa. Mikä neuvoksi?

Oletetaan aluksi, että ymmärrät työnjaon ja ystävyyden arvon. Et siis missään nimessä halua valmistaa lahjaa itse. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ostaa lahja kaupasta. Oletetaan myös, että ystäväsi tietää yhtä hyvin kuin sinä, mitä tuotteita kaupasta saa. Mutta jos ystäväsi tietää tuotevalikoiman, miten ihmeessä voit tehdä paremman valinnan kuin hän.

Vastaus on, että et mitenkään. Parasta mitä voit tehdä, on käyttää lahjarahat täsmälleen kuten ystäväsi olisi ne käyttänyt. Jos ostat ystävällesi 100 eurolla villapaidan, josta hän olisi ollut valmis maksamaan vain 90 euroa, olet tuhlannut 10 euroa. Pahimmassa tapauksessa ystäväsi ei käytä villapaitaa lainkaan, jolloin olet tuhlannut 100 euroa. Vasta kun 100 euron lahjasi on 100 euron arvoinen myös ystävällesi, olet onnistunut.

Jos mietitään Suomen koko joulumyyntiä, kyseessä ei ole vähäpätöinen asia. Erään tutkimuksen mukaan lahjansaajien arvostus oli keskimäärin juuri tuo 90 % lahjan hinnasta. Kaupan liiton arvion mukaan joulumyynti on puolestaan noin 700 miljoonaa vuodessa. Mikäli näihin lukuihin on uskominen, joulu aiheuttaa vuosittain 70 miljoonan hävikin.

Tämä 70 miljoonaa on hävikkiä siinä mielessä, että se voitaisiin poistaa ilman, että kenenkään hyvinvointi laskisi. Tämä onnistuu siten, että lahjanantajat antaisivat 700 miljoonaa lahjojen sijaan rahana. Lahjanantajien tilanne ei huonone. He menettävät yhä 700 miljoonaa. Sen sijaan lahjansaajien tilanne paranee. Aiemman 630 miljoonan sijaan he saavat nyt 700 miljoonan arvosta lahjoja.

Yleinen vastalause rahan antamiselle on se, että olet näynyt vaivaa ja käynyt kaupassa ystäväsi puolesta. Mutta jos te molemmat ostatte toisillenne lahjat, vaivaa ei säästy. Toisaalta miksei ystäväsi arvostaisi sitä, että olet tehnyt töitä ansaitaksesi 100 euroa, jotka olet valmis lahjoittamaan juuri hänelle.

Toinen vastalause on se, että epämiellyttävät lahjat voi palauttaa ja ostaa rahoilla mitä haluaa. Toki näin, mutta nyt rahan antamiseen verrattuna olet antanut ystävällesi lahjaksi myös ikävän ylimääräisen kauppareissun.

Lapsiperheissä Asiattoman näkemys joulusta suurena tulonsiirron juhlana ei välttämättä saa hyvää vastaanottoa. Voihan olla, että lapsille juuri pakettien avaaminen on suuri nautinnon lähde, kunhan avaamisen jälkeinen yllätys ei osoittaudu liian suureksi. Onneksi tähän on jo keksitty ratkaisu: Antaa lasten kirjoittaa joulupukille.

14 kommenttia:

  1. Onhan lahjojen ostamisessa myös kansanterveydellinen puoli. Kun annan pullon väriviinaa, se on vain 0.7 litraa. Jos antaisin 50e, lahjansaaja ehkä ostaisi halvinta kirkasta ja sitten nauttisi moninkertaisen määrän etanolia...

    VastaaPoista
  2. camoon tyttäreni oli tehnyt käsityönä tyynyjä ja niihin ommellut ristipistotöitä. sekä hän että minä olimme gigaonnellisia tästä. jos olisin saanut samanlaiset tyynyt anttilasta en olisi suostunut niihin koskemaan. käsittääkseni moderni taloustiede pystyy ottamaan huomioon myös tällaiset näkökulmat; muistuttaako popkorni ja elokuvat jostain tämäntyyppisestä? onko asiaton vähän turhan tietämätön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni tuossa Waldfogelin paperissa ja tässä Asiattoman postauksessa tarkasteltiin lähinnä lahjan antamisen tehokkuutta perustuen siihen miten hyvin antaja tietää vastaanottajan preferenssit (osaa evaluoida vastaanottajan maksuhalukkuuden). Lahjasta koettu hyöty taas mallinnettiin lahjan rahallisen arvon perusteella. Uniikkien lahjojen kohdalla (joihin sisältyy jokin tunne-elementti) tällainen hyvinvointianalyysi voi olla hieman vaikeampi tehtävä. Paperin ja postauksen oletuksilla kylmä käteinen on kuitenkin tässä tarkastelukehikossa riskittömin ja tehokkain lahjavaihtoehto, silloin vältytään kaikennäköisten integraalien evaluoimiselta kokonaan.

      Poista
    2. Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista ja asiattomasta pohdinnasta

      Hämmentäisin soppaa vielä muutamalla poikkitieteellisellä ajatuksella ja kehottaisin arvon Katsastajia tutustumaan Marcel Maussin klassikkoon "Lahja". Asettaako lahjan vastaanottaminen velvoitteen? Onko pyyteettömästi annettuja paketteja oikeasti olemassa?

      Käsittääkseni alkuperäinen kysymyksen asettelu käsitteli sitä, kannattaako joululahjoja yleensä ostaa. Jos ostat pahaa-aavistamattomalle kaukaiselle sukulaiselle suhteellisen arvokkaan lahjan, katsooko hän jääneensä sinulle kiitollisuuden velkaan? Painostavatko yhteiskuntamme normit häntä kävelemään kauppaan ja ostamaan sinulle seuraavana jouluna antamaasi lahjaa arvokkaamman paketin? Tällöin saattaisi syntyä, jopa mainitsemanne 90%:n arvostustaso huomioiden win-win -tilanne, jossa häviäisi ainoastaan tuo onneton kaukainen sukulainen. Voittajia olisivat kauppiaat, kansantalous, sekä kierteen alulle saattanut taho.

      yt,

      -Buster

      Poista
    3. Kiitokset ensimmäiselle vastanneelle anonyymille tyylikkäästä selvennyksestä.

      Buster, en itse haluaisi kokeilla ehdottamaasi strategiaa olemalla ensimmäinen lahjanantaja. Toisaalta jos joku kaukainen rikas sukulaiseni tätä lukee voitaisiin testata, kokisinko yhteiskuntanormien paineen liian suureksi.

      Poista
  3. Mikäli lahjat annetaan rahana on kuitenkin mahdollista että rahan säästäminen/kuluttamatta jättäminen näyttäytyy vastaanottajalle houkuttelevampana vaihtoehtona kuin tavaran ostaminen ja näin taloudesta saattaa jäädä merkittävä erä rahavirtoja pois. Tämä heikentäisi kysyntää ja hidastaisi kerrannaisvaikutuksineen talouden pyörien pyörimistä. Tämä huomio siis ottamatta kantaa siihen onko joululahjojen ostaminen ylipäänsä mielekästä puuhaa kun suuri osa lahjoista nyt kuitenkin on turhaa roskaa mikä olisi jäänyt ilman joulua ostamatta. Tämän lisäksi ei rahallisilla lahjoilla on tietysti myös käytöstä/kulutusta ohjaava vaikutus, mikä saattaa olla antajalle mieluisa. Ostetaan esimerkiksi lenkkitossut aviopuolisolle koska halutaan kannustaa tai jopa painostaa tätä urheilemaan. Tämä vaikutus jää pois rahallisissa lahjoissa ja jossain määrin myös lahjakortteja annettaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tim Harford pohtii täällä joulua makrotalouden näkökulmasta:

      http://timharford.com/2014/12/what-if-we-abolished-christmas/

      Poista
  4. Lahjan ostaminen antaa toki myös mahdollisuuden sosiaaliseen kommunikaatioon perhe- ja ystävyyssuhteissa ja yleiseen inhimilliseen elämään. Kenties joululahjan antamista voisi vaikka tarkastella eräänlaisena yhteisöllisenä pelinä, jonka todellinen arvo ei ole oikeastaan pelin nimellinen palkinto, vaan ylipäätään peliin osallistuminen.

    Nyttemmin edesmenneeltq mummoltani lapsena lahjaksi saamani villasukat (joita ei totisesti ollut pukille lähetetyssä kirjeessä mainittu) ovat minulle paljon tärkeämmät kuin mikään mitä arvoltaan vastaavalla rahamääräisellä summalla olisin kaupasta ostanut.

    Tai, en ole koskaan sitten varhaislapsuuden pelannut sukulaisteni kanssa Trivial Pursuittia tai Monopolia voittaakseni.

    Tekisi mieleni sanoa että tämä blogikirjoitus on toki huumoria, mutta sitten toisaalta ottaen äskeisen äitiyslomista tarkastajien kirjoittaman tekstin, herää luulo että ei, nämä herrat tarkastajat ovat tosiaankin aivan vakavissaan. Kansantaloudellisesti ollaan kenties aivan oikeassa, mutta varhaislapsuuden arvoa hyvän ihmiselämän kannalta kouluarvosanojen ja älykkyysosamäärän kehityksen kaltaisilla mittareilla mitattaessa ollaan totaalisesti pielessä, mitä tulee kaikkeen mikä ihmisenä olemisessa on oikeasti tärkeää.

    VastaaPoista
  5. Eikös lahjoja pitäisi ajatella pikemminkin signalointipelinä, jossa lahjan antaja käyttää aikaa ja rahaa kertoakseen uskottavasti välittävänsä lahjan saajasta (ja että ymmärtää lahjansaajan mieltymyksiä)? Joulun hyvinvointivaikutukset riippuvat tällöin lahjojen antajien ja saajien signaaleista saamasta hyvinvoinnista ja lahjojen osumattomuudesta johtuvien kustannusten suhteesta. Ja lisäkustannuksia tietysti tulee vielä taitamattomien lahjanostajien lähettämistä vääristä signaaleista ("TÄTÄKÖ sinä kuvittelet minun haluavan!?").

    Josh "Robertinpoika" Barro kirjoitti aiheesta muuten hiljattain ihan hauskan kolumnin: http://www.nytimes.com/2014/12/21/upshot/an-economist-goes-christmas-shopping.html?_r=0&abt=0002&abg=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Siinä tuleekin esiin melkein kaikki lisäykset, jotka blogikirjoitus vaatii.

      Muistaakseni Steven Landsburg muisteli, että hänen ystävänsä David Friedmanin mukaan lahjat signaloivat sitä, että voi pienellä vaivalla ostaa ystävälle jotain sopivaa. Sopivan lahjan ostamiseen käytettyä vaivaa ei kuulemma kannata yrittää osoittaa, koska vaivannäön voi antaa rahana. Eli teet vähän enemmän töitä ja annat enemmän rahaa lahjaksi.

      Poista
  6. Minun hankkimissani lahjoissa suhde on jotakuinkin se, että käyttämälläni sadalla eurolla vastaanottaja saa noin 80 € arvosta tavaraa, 5 - 10 € arvosta huomiota minulta ja itse saan päteä noin 10 - 15 € arvosta. ??? Profit!
    - Jani-Pukki

    VastaaPoista
  7. Laumakäyttäytyjä Varsinais-Suomesta31. joulukuuta 2014 klo 12.47

    Sivuten Barro Nuoremman kirjoitusta: Sillähän ei ole merkitystä, uskooko lahjan saaja behavioraaliseen tarinaan saadessaan lahjaksi liberaalisen paternalismin motivomana ostetut lenkkitossut tai kuntosalikortin, nimellisarvoltaan 100 euroa (saajalle 15 eur), ainoa mikä merkitsee, että lahjan ostaja on hyväksynyt tämän tarinan.

    Tietysti lenkkarit/kk-kortti voidaan nähdä myös parisuhteeseen ja sen ylläpitoon liittyvänä signaalina.

    VastaaPoista
  8. Tässä postauksessa (taas) havainnollistuu se kuinka vaikeaa taloustieteen kalupakilla on saada otetta todellisuudesta. Arkijärjellä ajateltuna lahjan olennainen funktio lienee kertoa jotain sellaista kuin “ajattelin sinua”, eikä suinkaan luovuttaa lahjan saajalle hyötyä. Onnistunut lahjan valinta on osoitus siitä, että antaja on osannut eläytyä saajan arvoihin, ajatuksiin ja mieltymyksiin - toisin sanoen on ajatellut vastaanottajaa ihmisenä. Lahjan rahallinen arvo olisi epäolennaista ja näinhän myös vanha kansakin on aina sanonut: tärkeintä ei ole lahja vaan ajatus.

    Jos ja kun tällainen lahja tuottaa vastaanottajalle hyvää mieltä ja vielä nimenomaan sillä mekanismilla, että vastaanottaja kokee, että häntä on ajateltu, niin kuinkas tästä syntyvä hyvinvointi mitataan taloustieteen vehkeillä?

    Toki puhtaan materialistiseen maailmankuvaan varmaan sopii sellainenkin käsitys, että lahjalla luovutetaan hyötyä ja mitä suurempi hyöty, sen hienompi lahja. Huh, puistattaa.

    VastaaPoista
  9. "Arkijärjellä ajateltuna lahjan olennainen funktio lienee kertoa jotain sellaista kuin “ajattelin sinua”, eikä suinkaan luovuttaa lahjan saajalle hyötyä"

    Tuohan voidaan nimenomaan lukea koetuksi hyödyksi lahjasta. Hyöty on vain konsepti, jota käytetään analyysissa, ei mikään konkreettinen käsite. Waldfogelin paperissa tosin argumentiksi otettiin rahallinen arvo, mutta saadaan sinne sisään leivottua myös tämäkin puoli mikäli halutaan.

    "Toki puhtaan materialistiseen maailmankuvaan varmaan sopii sellainenkin käsitys, että lahjalla luovutetaan hyötyä ja mitä suurempi hyöty, sen hienompi lahja. Huh, puistattaa."

    Valitan että voit pahoin, toivottavasti olosi paranee. Normitaloustieteen menetelmillä kuitenkin lahjansaajan koettuun hyötyyn voidaan lukea mukaan myös aiemmin mainitsemasi asia, eikä vain lahjan rahallinen arvo.

    Siinä olet toki oikeassa että mikäli tarkastelua näin laajennetaan, tulee analyysista huomattavasti vaikeampaa.

    VastaaPoista