Helsingin Sanomien kulttuurisivujen esseessä pohditaan, voisiko talous perustua kurin sijaan kiitollisuuteen. Kirjoitus alkaa kuvauksella siitä, miten kirjoittaja asuu espanjalaisen perheen luona ja perhe puolestaan kirjoittajan kodissa. Hienoksi asian tekee se, että kirjoittaja ei maksa Espanjassa asumisesta mitään. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos pitäisi, kannattaisi kaikkien suomalaisten vaihtaa asuntoja naapurinsa kanssa ja asuminen olisi meille kaikille ilmaista.
Esseen kirjoittajan omaa taloudellista logiikkaa mielenkiintoisempi osa esseestä käsittelee taloustiedettä. Esseen mukaan:
“Perinteisten talousteorioiden ihmiskuva on ankea. Ihminen on ensisijaisesti omaa etuaan tavoitteleva olento. Hän toimii itsekeskeisesti ja yleensä lyhytnäköisesti. Hänen turvallisuudentunteensa perustuu rahaan ja omaisuuteen. Hän maksaa laskunsa, koska on pakko, toisin sanoen rangaistuksen pelossa. Talousjärjestelmän väitetään perustuvan luottamukseen, vaikka usein todempi sana olisi epäluottamus. Kapeaan ihmiskuvaan perustuvat teoriat valitettavasti ohjaavat myös käytäntöä: koko elämänmalliamme ja yhteiskuntiemme johtamista. Ahnetta ja itsekästä ihmistä on paras ohjata porkkanalla, kepillä ja kurilla. Kurista on lyhyt askel julmuuteen. Tämä näkyy suomalaisten ylivelkaisten kohtelussa, kreikkalaisten kiilusilmäisessä nöyryyttämisessä ja kaikessa talouspoliittisessa retoriikassa. Ankaruus, rike, rangaistus, kuri, moite, velvollisuus, uhka ja pakko ovat normaaleja talouskielen käsitteitä."
En tiedä, puhutaanko kuuluisaa talouspuhetta talouskielellä, mutta useat lainauksen kohdat ovat kerrassaan kummallisia. Harhakäsitystä taloustieteestä ja itsekkyydestä on käsitelty Asiattomassakin jo kyllästymiseen saakka. On kuitenkin syytä muistuttaa, että itsekkyys ei ole kovin huono lähtökohta, etenkään politiikkasuosituksia annettaessa (ks. tämä aiempi kirjoitus aiheesta). Jos ihmiset olisivat altruistisia, ei maailmassa olisi ilmastonmuutosongelmaa, liikenneruuhkia tai rikollisuutta, eikä oikeastaan mitään syytä julkisen vallan toimille.
Lyhytnäköisyys on yllättävämpi syytös taloustiedettä kohtaan. Yleensä ei-taloustieteilijöiden on nimenomaan vaikea sulattaa taloustieteen oletusta siitä, että ihmiset ovat äärimmäisen kaukonäköisiä (ks. esim. tästä kirjoituksesta virinnyt keskustelu). Useissa taloustieteen malleissa ihmiset ovat niin kaukonäköisiä, että esimerkiksi velkaelvytys ei voi toimia. Kaukonäköiset ihmiset nimittäin ymmärtävät, että velka on maksettava korkoineen ja siksi veroja on korotettava tulevaisuudessa. Tästä syystä ihmiset lisäävät säästämistään valtion velkaantuessa, eikä velkaelvytys siten lisää kokonaiskulutusta.
Myös vihjailut rangaistuksista ja etenkin julmuudesta ovat outoja. Asiattoman toimitus ei ole koskaan nähnyt taloustieteellistä mallia, jossa ihmiset maksavat laskunsa rangaistuksen pelossa. Sähkölasku maksetaan, koska jos ei maksa, ei saa myöskään sähköä.
Silloinkaan, kun taloustieteen malleissa esiintyy rangaistuksia, niitä ei käytetä julmuuden välineenä. Esimerkiksi Gary Beckerin alulle panemassa rikostaloustieteessä rikoksista ei rangaista siksi, että ihmiset haluavat kostaa tai julmuuttaan nauttivat rikollisten rankaisemisesta. Miksi nauttisivat, koska ovat itsekkäitä? Ihmisen täytynee olla jossain mielessä epäitsekäs voidakseen nauttia muiden kärsimyksistä. Rangaistusten tehtävä on ainoastaan luoda sopivat kannustimet, jotta rikoksia tehdään yhteiskunnan kannalta optimaalinen määrä.
On myös täysin epäselvää, miten taloustieteen lähtökohdat johtaisivat pakon ihannointiin. Ajatellaan vaikkapa sitä, miten taloustiede pohtii asumistukea tai muita korvamerkittyjä tukia. Taloustieteen määritelmän mukaan asumistuen aiheuttama hyvinvointitappio on se määrä hyvinvointia, joka häviää, koska tuki korvamerkitään asumiseen sen sijaan, että samansuuruinen tuki annettaisiin suoraan rahana. (Tarkkaan ottaen hyvinvointitappio syntyy, jos ihmiset kuluttavat asumista enemmän saadessaan asumistukea kuin saadessaan samansuuruisen rahallisen tuen.)
Hyvinvointitappio on yksi keskeisimmistä taloustieteen käsitteistä, ja verojen ja tukien tapauksessa se perustuu siihen, että ihmisiä lahjotaan tai pakotetaan tekemään jotain, mitä he eivät muuten tekisi. Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa. Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia.
Hyvinvointitappio on yksi keskeisimmistä taloustieteen käsitteistä, ja verojen ja tukien tapauksessa se perustuu siihen, että ihmisiä lahjotaan tai pakotetaan tekemään jotain, mitä he eivät muuten tekisi. Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa. Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia.
Taloustiede opettaakin, että jos haluamme rajoittaa tuensaajan vapautta antamalla asumistukea suoran rahallisen tuen sijaan, siihen on oltava erityisen hyvät perusteet (joita tietenkin voi olla).
Kuten Asiatonta arvovaltaisempi taho toteaa, ankaruus, julmuus, pakko tai uhka kuuluvat vain harvoin taloustieteilijän sanavarastoon, muiden kyllä. En malta olla linkittämättä tässä yhteydessä myös tätä Tyler Cowenin loistavaa kirjoitusta taloustieteen syvimmästä olemuksesta.
Ei ole ilmeisesti mitään ylärajaa toimittajien, erityisesti itsensä kulttuuritoimittajiksi julistaneiden, kyvyttömyydellä ymmärtää taloustieteen 1nkertaisimpia periaatteita (luulisi muuten oikeiden kulttuuritoimittajien tekevän jotain sen eteen, että heidän ei ajatella kuuluvan samaan kognitiiviseen kategoriaan kuin Johanna Korhosen). Taloustiedettä yleensä syytetään yksinkertaistamisesta; esimerkiksi oppikirjoissa pohditaan hyvin alkeellista toimintaa kuten vaihtokauppaa ja hyvin se näyttää oppikirjoissa toimivan, vaikka tavarat eivät vaihtaisi omistajaa samanaikaisesti. Homma taitaa perustua jonkinlaiseen luottamukseen; mutta ilmeisesti varsin erilaiseen luottamukseen kuin Korhosen harjoittama vaihtokauppa. Ymmärtäisinpä, miten luottamus, johon Korhosen vaihtokauppa perustuu, eroaa vaihtokauppateorioiden edellyttämästä luottamuksesta. En usko tätä mysteeriä pystyväni ratkaisemaan. Toivottavasti joku humanistisia tieteitä rahoittava säätiö antaa Korhoselle parin vuoden apurahan, jotta hän selvittää tämän varsin akuutin mysteerin. Luonnollisesti ensimmäinen puoli vuotinen kuluu käsiteanalyysiin.
VastaaPoistaklaus kultti
Ymmärrykseksi näyttää riittävän se, että kaikki talouteen liittyvä on epäilyttävää.
PoistaErittäin hyvä kirjoitus. Helsingin Sanomissa taloudesta kirjoittavat erilaiset kaikkien alojen asiantuntijat Johanna Korhonen, Timo Harakka ja Elina Grundström. Mikä mahtaa muuten olla heille yhteinen ideologia? Kirjoitusten perusteella kolmikolle yhteinen nimittäjä on vakavat puutteet talouden perusasioista, mutta siitä huolimatta sanottavaa piisaa.
VastaaPoistaEiköhän se ideologia ole sama kuin "suurta ajattelijaa" Steve Keeniä haastatelleella HS:n toimittaja-poliitkko Paavo Teittisella. Uskonto on kansan oopimiumia.
Poista"Kapeaan ihmiskuvaan perustuvat teoriat valitettavasti ohjaavat myös käytäntöä" - häntä heiluttaa koiraa.
VastaaPoistaToisin kuin usein luullaan, Pavlovin koirat alkoivat kuolaamaan vasta tutkijan saatua työstään Nobelin palkinnon.
Saapas nähdä kuinka kauan Johanna Korhoselta vie tajuta, että antaakseen asuntonsa käytettäväksi ilman, että rahaa liikkuu ollenkaan hänen ei tarvitse saada vastineeksi asumista jonkun toisen talossa. Joka kerta, kun Korhonen jättää asuntonsa tyhjilleen, hän voi antaa sen jonkun muun asuttavaksi. Ja miksi etsiä asukkaita kaukaa muista maista, kun ekologinen vaihtoehto löytyy vaikkapa Helsingin asunnottomista. Siinä Korhoselle jakamistaloutta, joka ei vastaa taloustieteen kapeaa ihmiskuvaa.
VastaaPoistaSosiologi Olli Herranen kommentoi kirjoitusta:
VastaaPoistahttp://www.poliittinentalous.fi/yksiulotteisen-talouskeskustelun-ongelma/
Jostain syystä Poliittisen talouden tutkimuksen seuran blogeja ei voi kommentoida. Ainakaan minä en osannut. Ehkäpä saamme keskustelua aikaan Asiattoman kommenttikentässä.
Lisää pohdintaa löytyy Ollin omasta blogista (aivan mahtava nimi blogilla muuten):
https://rotosherranen.wordpress.com/2015/07/23/yksiulotteisen-talouskeskustelun-ongelma/
Onhan se hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita taloudesta, mutta jos näkemys esimerkiksi taloustieteen keskeisestä instituutiosta, joka muuten on olemassa reaalimaailmassakin, on seuraava niin asiat ovat huonosti: "Keskeinen vaikeus on siinä, että markkinoiden tehtävä on tuottaa ensisijaisesti omistajille voittoja." kirjoittaa Herranen. Voi kun Herrasen blogin kommentointi olisi avoin, niin joku voisi kertoa Herraselle, että markkinat ovat instituutio, joka tuottaa vaurautta, kun ihmiset jotka haluavat harjoittaa vaihdantaa voivat näin tehdä.
VastaaPoistaklaus kultti
Klaus Kultti ei nyt taida oikein ymmärtää reduktionismin ja holismin välisiä eroja. Sinä Klaus ja sinun taloustieteesi pelaa sellaisella oletuksella, että ei ole olemassa mitään muuta kuin ihmisiä ja kaikki on palautettavissa kyseisten yksittäisten ihmisten toimintaan. Ei ole mitään "ihmistä suurempaa", joka toimii ihmisen käytöksen selittävänä tekijänä. Sinun maailmassasi ihmiset toimivat rationaalisten omien intressiensä pohjalta maksimoiden omaa hyötyään, mikään muu ei sinun omien oletuksiesi valossa ohjaa sinun maailmassasi ihmisen käytöstä. Ei markkina keskeisenä reaalimaailmassa olemassaolevana instituutiona, eikä mitkään muutkaan ihmistä suuremma asiat.
PoistaSinä kuitenkin jostakin kumman syystä käsittelet markkinoita "ihmistä suurempana" emergenttinä ilmiönä, "keskeisenä reaalimaailmassa olemassaolevana instituutiotan". Et sä vaan voi syödä ja säästää sun kakkausi samaan aikaan; toki taloustieteilijällä tälläinen peruskoulutasoinen tieteenfilosofia menee ihan yli hilseen. Tulee väkisin mieleen, että ootko sä joku flase flag, jonkun humanistin pyrkimys vesittää meidän viimeisimmätkin uskon rippeet taloustieteeseen ja sen harjoittajien järkevyyteen?
Klaus Kultti osuu naulan kantaan. Herrasen kirjoitusta lukiessa tulee valtava myöhtääpeä - sama kuin Johanna Korhosen päiväkirjamerintää lukiessa.
VastaaPoistaJos ymmärrys taloudesta on Suomessa keskimäärin samaa tasoa kuin Herrasella ja Korhosella, ei ole ihme, että Suomen talous on pahoissa vaikeuksissa.
Niin kyllä tuosta aika hyvin kävi ilmi, ettei toimittaja tiedä nykyisestä taloustieteestä juuri mitää vaan sotkee talouspolitiikan ja -tieteen iloisesti keskenään. Talouspolitiikassa vallitsevat opit saattava monesti ollakin lyhytnäköisiä ja julmia mutta siitä lienee turha taloustiedettä syyttää. Sen sijaan, jos taloustieteen ongelmista halutaan puhua, niin nostaisin enemmänkin esiin kalassisen playboy-kuvaajan ongelman eli malleihin rakastumisen. Esimerkiksi tämä tajottu pormestarinfarminhousut-velkamalli: kieltämättä matemaattisesti ja teoreettisesti ihan kaunis malli mutta, missä on evidenssi sen suhteesta todellisuuteen? Peräänkuuluttaisin taloustieteeseen samaa kuin muihinkin tieteisiin: teoria on käytännössä testattava ennen kuin siitä voidaan puhua tieteenä. Itselleni esimerkisi tuntuu vaikealta uskoa, että todella valtion velkaantuminen näkyisi yksi yhteen yksityisten ihmisten säästämisasteen kasvuna. Sehän keskimäärin tarkottaisi ainakin sitä, että
VastaaPoista1) ihmiset ottavat huomioon tulevat sukupolvet käyttäytymisessään (valtion velkoja ei kaikkien nykyisten kansalaisten elinaikana tulla maksamaan pois)
2)ihmiset eivät huomioi mahdollisuutta, että velkoja ei ikinä makseta pois (default, maailmanloppu jne. epämielyttävät skenaariot)
3) ihmisillä on keskimäärin riittävän hyvä tieto ja ymmärrys valtion taloustilanteesta, jotta he pystyvät arviomaan kuinka paljon henkilökohtaisesti pitää säästää tulevaisuuden velanlyhennyksiä varten.
Näin katukalluppina voisin sanoa, että en tiedä vielä ketään joka olisi tunnustanut muuttaneensa säästämiskäyttäytymistään sen takia, että valtio velkaantuu. Tietysti on olemassa se mahdollisuus, että säästäminen tapahtuu tiedostamatta tai muiden talouden toimijoiden toimesta.
Hei Klaus ja nimetön huutelija,
VastaaPoistaKlaus jätti näistä kohdesta kommentoijasta sisällöllistä palautetta, joten vastaan siihen. Nimettömään urputukseen en ota mitään kantaa.
Markkinoista instituutiona on olemassa eri tieteenaloilla tutkimusta ainakin 1700-luvulta asti. Taloustiede ei ole ainoa markkinoita tutkiva tieteenala eikä varsinkaan modernissa taloustieteessä vallitseva käsitys ole ainoa.
Itse en mielestäni sanonut mitään markkinoiden "olemassa olosta", mutta koska Kultti jostain syystä ilmeisesti katsoi minun tehneen niin, ja nosti samalla ontologisen kysymyksen esille, niin selvennän käsitystäni asiasta.
Nähdäkseni taloustieteen näkemyksen mukaan markkinat ovat enimmäkseen informaationsiirtojärjestelmä, jossa informaatio koostuu hintasignaaleista. Tässä näkemyksessä mielestäni katsotaan, että "markkinat" on abstrakti nimitys sellaiselle kollektiiviselle toiminnalle, jossa ihmiset kohtaavat toisensa erilaissa taloudellisissa rooleissa - markkinaosapuolina - ja toimittavat näihin rooleihin liittyviä tehtäviä käyttäen rahaa (tai vastaavia sopimuksia) ensisijaisena välineenä.
Koska "markkinat" on vain tietyissä puitteissa käytävästä kollektiivisesta toiminnasta käytetty nimi, abstraktio, on melko ongelmallista väittää että ne varsinaisesti tuottaisivat mitään. Ihmiset tuottavat. Vaikka tämän mainitseminen tuntuu saivartelulta, on se tärkeää, koska "markkinoilla" sinänsä ei ole mitään luonnetta, ne ovat sitä miten ihmiset toimivat. Tässä mielessä väite, että niiden ainoa funktio olisi tuottaa vaurautta vapaaehtoisiin päätöksiin perustuen on yhtä hankala kuin väite niiden sellaisenaan olemassa olosta.
Käsitys markkinoista neutraalina informaatiojärjestelmänä on mielestäni sinänsä pätevä, joskaan ei riittävä. Kapitalististen markkinoiden toiminta on riippuvaista investoinneista. Ilman investointeja ei ole tuotantoa. Ilman tuotantoa ei ole työpaikkoja. Ilman työpaikkoja ei ole palkkatuloja. Ilman palkkatuloja ei ole kysyntää eikä ilman kysyntää ole sijoittajille maksettavia voittoja. Ilman voittoja ei ole investointeja.
Nykyään tietysti monimutkaiset finanssi-instrumentit ym. vielä sotkevat tätä pakkaa, mutta ne ovat vielä kauempana tavallisen ihmisen arjesta kuin perinteisillä hyödykemarkkinoilla tuotetut voitot.
Tämä on kahdessa mielessä tärkeää:
1) Markkinoiden luonne nykyisen järjestelmän puitteissa ei ole neutraaliin vaihdantaan perustuva siinä mielessä missä sitä taloustieteen piirissä usien korostetaan. On mielestäni aivan kiistämätöntä (oli siitä sitten mitä mieltä tahansa), että talous pyörii tuottojen ympärillä. Jos markkinat laajenevat samalla kun investoinneille etsitään uusia voittoja, voi olla reaalisesti niin, että ne tuottavat vaurautta ja parhaimmillaan melko useillekin, mutta silti en usko että juuri kukaan sijoittaja investoi koska haluaa tuottaa työläiselle työtä ja heidän perheilleen leipää pöytään. Vaikka sijoittaisivatkin, ei markkinat toteuta sinänsä tätä funktiota. Siksi markkinat an sich ovat ensisijaisesti voittojen tuottamisen väline.
2) Työläinen on edelleen varsin riippuvainen markkinoilta hankitusta palkkatulosta, hyvinvointivaltioista ja muista sosiaalijärjestelmistä huolimatta. Tämän vuoksi "vapaaehtoisuus" on melko kyseenalainen väite. Tähän viittasin jo aikaisemmassa tekstissäni: Tavallinen kansalainen valitsee niin hyödyke- kuin työmarkkinoillakin enimmäkseen niistä vaihtoehdoista joita on jo siellä valmiiksi tarjolla - siis jotka ovat olemassa jo ennen kuin hän edes "astuu" markkinoiden maailmaan (tietty poislukien itsensä työllistäjät jne., vaikka hekin ovat rahoituksesta riippuvaisia).
Markkinat ovat myös monella tavalla poliittinen instituutio, joka entisestään hankaloittaa niiden roolin määrittelemistä. Tärkeää olisi kuitenkin pohtia niiden fundamentteja eikä pelkästään tyytyä vakiintuneisiin määritelmiin, koska eri näkökulmilla on paljon merkitystä ihan reaalitaloudesta tehtävissä tulkinnoissa.
Pahoittelen yksinkertaistuksia, kommenttitila on rajallista.
- Olli Herranen
Työläinen, kuten minä itse, joutuu todellakin valitsemaan olemassaolevista vaihtoehdoista, taisitten keksimään oman kokonaan uuden vaihtoehdon. Jos se onnistuu, tulee työläisestä mahdollisesti miljardööri. IIlmeisesti Herrasta risoo se, että markkinat eivät lähtökohtaisesti tarjoa vaihtoehdoksi ns. ilmaista lounasta. Joten markkinat ja taloustiede ovat pahojen puolella. Hyvisten kuuluu saada lounaansa itsestäänselvästi pahojen piikkiin.
PoistaTannenberg
Sinulla on omenapuita ja omenat kypsyvät yhtä aikaa ja tarvitset työvoimaa poimimaan omenoita. Minulla sattuu olemaan vapaa-aikaa. Instituutio, joka mahdollistaa sen, että sinä palkkaat minut on markkina(t). Tässä ei ole investointeja eikä mitään muutakaan hienostelua, jota harrastat kirjoituksessasi, joka mielestäni on tyyppiesimerkki sosiaalitieteilijöiden maailmasta irrallaanolosta. Propsit kuitenkin siitä, että sivistyssanoja oli melko vähän. Sukupuolinäkökulma jäi kuitenkin vähän vaillinaiseksi samoin markkinoiden suhde valtaan.
VastaaPoistaklaus kultti
Näin ylimielisellä asenteella en puhuisi muiden "irrallaanolosta" mitään.
PoistaErinomainen ja kirkas vastaus Klaus Kultilta. Kiitos. Toivottavasti keskustelu markkinoista "abstraktiona" loppuu ja asiat käsitellään sellaisenaan kuin ne ovat vailla mitään tarpeettomia "sosiaalisia rakennelmia".
PoistaSinä se ilmeisesti tiedät miten asiat ovat "sellaisenaan", mutta mistä, tarkalleen ottaen?
PoistaKlaus kultti tuhoaa täällä ehdoin tahdoin sekä omaa että myös kaikkien muidenkin taloustietelijöiden uskottavuutta näillä nokkeluuksillaan?
PoistaLähinnä kylähullua tämä täällä kommentoiva Kultti kieltämättä muistuttaa. En haluaisi uskoa, että professoriksi pääsemiseen riittää kun osaa derivoida, vaikka ajattelu muuten olisi varhaisteinin tasolla.
PoistaHyvä anonyymi 16:17 jos et halua uskoa niin, niin älä usko niiin.
Poistaklaus kultti
Taloustieteessä lieneekin kaikesta päätellen mahdollista uskoa sitä mitä haluaa, mutta täällä muualla me joudumme muokkaamaan uskomuksiamme vastaamaan havaintoja.
PoistaMielenkiintoista, että ns. laatulehden imagosta haaveilevalla HS:llä on mielestään varaa julkaista tällaisia "päiväkirjamerkintöjä". Eikö Hesarilla ole minkäänlaista sisältötutkaa, jonka perusteella täyspaskat jutut palautetaan kirjoittajalle, vai toimiiko homma niin, että palkkalistoilla oleva kirjoittaja saa kirjoittaa mitä tahansa, ja se julkaistaan sellaisenaan, koska mitään muutakaan ei sivujen täytteeksi ole?
VastaaPoistaAsia sinänsä on nimittäin melko mielenkiintoinen. Taloustiedettä Airbnb tms. ei tietenkään muuta mitenkään, vaan käyttää hyväksi niitä kaikkein syvimpiä perustotuuksia (rikottu ikkuna sopii tähänkin). On kuitenkin mielenkiintoista, miten tällaiset alustat muuttavat yhteiskuntaa.
Valitettavasti Korhosen - sanotaan nyt suoraan - ilmeisen vajaasta kyvystä ajatella (joka johtunee siitä, että hänen mielikuvansa taloustieteestä ei perustu taloustieteeseen, vaan luokkataisteluretoriikkaan) tappaa artikkelin. Mikäli hän olisi ymmärtänyt asian taloustieteelliset perusteet, olisi hän voinut sanoa jotain mielenkiintoista.
Minuakin ihmetyttää Hesarin linja: siellä taloudesta ja erityisesti taloustieteestä saa kirjoittaa kuka tahansa, vailla mitään asiantuntemusta. Odotan milloin Johanna Korhonen kirjoittaa yhtä asenteellisen ja virheellisiin faktoihin perustuvan esseen vaikkapa teoreettisesta fysiikasta. Mistä kaikesta muusta oman käsityskykynsä ylittävästä asiasta Korhonen vielä kirjoittaakaan?
PoistaEn tiedä yhtään ekonomistia, ja tunnen sentään aika monta, joka haluaisi "kiilusilmäisesti nöyryyttää kreikkalaisia". Tätä väitettä Korhonen ei voi johtaa mistään taloustieteen teoriamallista. Toimittaja Korhonen, ja Hesarin toimituskunta ylipäätään, ei taida ymmärtää, että talouspolitiikkaa tekevät poliitikot eivät ekonomistit. Kuinka pihalla Suomen instituutioista voi johtavan lehden toimittaja/toimitus olla?
Mitä tässä voi tehdä? Lopettaa Hesarin tilaus ja kieltäytyä antamasta lausuntoja, kun sieltä soitetaan? Ekonomistikunta voisi tehdä yhteisen päätöksen panna ko. lehden boikottiin - ainahan Hesari voi kysyä näkemystä talousasioihin vaikkapa Johanna Korhoselta. Asiattomassa tehdään arvokasta työtä toimittajien, ja muiden, harhaisten käsitysten oikaisemiseksi.
Tää ruikutus on ihan hauksaa luettavaa, mutta se vain paljastaa kuinka ruikuttajat eivät hahmota, että mitkä ovat mielikuvat taloustieteestä ihmisten keskuudessa. Ette te kykene vastaamaan kysymykseen että "miksi ihmisillä on Johanna Korhosen kaltainen kuva taloustieteestä" vaan redusoitte selityksenne "Korhosen kyvyttömyyteen ajatella".
PoistaVahvistatte oikeastaan vain sitä vastenmielistä kuvaa, joka minulla, Korhosella ja kaltaisillamme on tästä talous"tieteestä". Tää asiaton lehdistökatsaus omine ad hominemeineen on myös oivallinen tapa "parantaa" taloustieteen imagoa, teette Tuukka ja Heikki hyvää työtä tieteenne eteen ylläpitämällä blogia, jonka anti on käydä teidän kanssa eri mieltä olevien persooniin kiinni ja muutenkin jaella veronmaksajien maksamalla työajalla iskuja vyönalle.
Kiitos kommentista.
PoistaEn tosin ymmärrä, mistä puhut. Korhonen kirjoittaa virheellisiä asioita taloustieteestä, jotka bloggauksessa korjataan. Onko asiavirheinen korjaaminen ad hominem argumentointia? Voisitko ottaa kirjoituksesta lainauksen, jossa mielestäsi käsitellään Korhosen persoonaa eikä sitä, mitä Korhonen sanoi, jotta voimme jatkossa välttää näitä ilmaisuja. Huomaa myös, että itse puhut ruikuttajista ilman, että esität yhtään asia-argumenttia.
Kesälomaterveisin,
Katsastaja T
Jokin aika sitten taloussivuilla elokuvatutkija ja historian tutkija selostivat todella outoja analyyseja "talouspuheesta", mikä aiheutti lähinnä myötähäpeää. HS:ssa Paavo Teittinen on ainakin julkisesti vasemmistolainen ja ilmeisesti uskoo talouden alkemiaan, jota poliitikot Lauri Holappa ja Jussi Ahokas hänelle ilmeisesti syöttävät.
VastaaPoistaTää blogi olisi loistavat ensimmäisen käden tietolähde jollekin sosiologille, joka haluaa tutkia kysymystä "miten taloustiede toimii kun sitä kyseenalaistetaan?". Koska faktahan on se, että oman tieteensä julkinen puolustaminen maallikoiden ja muiden kritiikiltä jää tieteen harjoittajille itselleen; tieteen arvostus syntyy siitä, että kuinka hyvin tai huonosti kyseisen tieteen harjoittajat kykenevät omia kantojaan puolustamaan.
VastaaPoistaTästä blogista voimme päätellä, että taloustieteen puolustukseen kuuluu voimakas henkilöön kohdistuva hyökkäily, armoton vittuilu eri mieltä oleville ja siinä sivussa taloustieteen perusteiden kertaaminen. Jos luen jotakin hyvää lääketieteellistä blogia (Science Based Medicine, Tervettä Skeptisyyttä) niin ei siellä vittuilla vaan puolustetaan lääketiedettä lääketieteen argumenteilla - miksi nämä niinkutsutut taloustieteilijät eivät kykene samaan? Armoton solvaaminen antaa blogisteista heiman epävarman kuvan; minulle on sanottu, että skeptikon paras ase on empiirisesti toistettavissa olevat havainnot, ei vittuilu eikä mikään muukaan ala-arvoinen käyttäytyminen - kaikki muu onkin sitten vain höttöä, jolla pyritään peittämään sitä omaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että argumentteja ei uskottaisikaan.
H ja T tekee enemän huonoa kuin hyvää taloustieteelleen. Heidän tarkoituksensa voi olla hyvä, mutta keinot ovat aivan vääriä. Asiallinen dialogi on jotakin ihan muuta kuin sitä, mitä täällä on luettavissa. Et sä asiattomuuksilla mitään uskottavuutta itsellesi osta, päin vastoin karsit niitä viimeisimpiäkin rippeitä pois.
Kiitos kommentista. Pyrimme jatkossa olemaan armollisempia. Jotta tämä onnistuu, voisitko osoittaa ne kohdat tästä bloggauksesta, jotka mielestäsi ovat henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä tai armotonta solvaamista?
PoistaToivon myös hartaasti, että sosiologeilla on tärkeämpiä tutkimusaiheita kuin Asiattoman vaatimattomien kirjoitusten perkaaminen.
Tässä en mainitsemaani ilmiötä niinkään havainnut, siksi puhuin yleisesti "tämä blogi". Satuin nyt vain kirjoittamaan kommenttini tähän kohtaan, olisin yhtä hyvin voinut krijoittaa sen johonkin toiseenkin kohtaan. Sille on varmaan tilausta, että oiotaan taloustieteeseen liittyviä harhakäsityksiä, mutta se kannattaa tehdä tavalla, jossa asiapitoiset kommentit eivät huku kaikennäköisen roskan alle - ihan tälläisenä vinkkinä: ihmisten mielipiteitä on paljon helpompi muuttaa silloin, kun näille ihmisillä jää kanssasi keskustelemisesta hyvä mieli käteen. Solvaaminen yms. on suorassa ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Se nostattaa vain liudan psykologisia defensejä pystyyn eikä silloin minkäänlainen dialogi onnistu.
VastaaPoistaVoisin heittää vielä kommenttin itse asiaan:
"Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa."
Millä tavalla ensimmäinen virke on mitenkään tieteellinen? Eikö se edusta puhtaasti tietynlaista arvopohjaista päätelmää? Myönettäkööt nyt suoraan, että en itsekään haluaisi asua missään totalitaristisessa komentotauloudessa. Syyt miksi näin on löytyvät kuitenkin arvopohjastani: katson, että totalitaristinen komentotalous mm. rikkoisi räikeällä tavalla kuvaamaanne oikeuttani käyttää ansaitsemaani omaisuutta miten itse parhaaksi näen. En kuitenkaan väitä, että oikeuteni käyttää rahojani itseni katsomalla tavalla on mikään tieteellinen tosiasia. Se on arvopohjainen premissi, josta kyllä tottavie pidän kiinni vaikka aseellisesti jos joku sitä haluaa kyseenalaistaa.
"Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia."
Jos näin tosiaan on, niin millä valtion olemassaolo voidaan oikeuttaa taloustieteen kontekstissa? Valtio perustuu pakottamiseen, verottaminen perustuu vapauden rajoittamiseen. Jos tavoiteena on hyvinvointitappioiden välttäminen, niin silloinhan étaismi olisi ensimmäisten joukossa lentämässä romulaariin. Vastustatteko te asiattomat valtiota? Jos ette vastusta, niin millä tavalla sovitatte yhteen sen, että toistaalta tutkitte hyvinvointitappioiden synty (ilmeisesti sillä ajatuksella, että hyvinvointitappioista voidaan tällä tavalla päästä eroon) mutta toisaalta kannatatte kuitenkin systeemiä, joka itsessään on hyvinvointitappioiden lähde?
Koetan vastata, vaikken Katsastaja olekaan:
VastaaPoista"Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa."
"Millä tavalla ensimmäinen virke on mitenkään tieteellinen?"
Tässä taitaa olla kyseessä ihan puhdas väärinymmärrys. Käsittääkseni Katsastaja ei lainauksessa yritä väittää, että taustaoletus ihmisten päätöksenteon sisäisestä järkevyydestä olisi mitenkään itsessään tieteellinen. Väite on pikemminkin se, että mikäli kyseinen oletus satutaan syystä tai toisesta jossain tieteenalassa omaksumaan, olisi melko ristiriitaista jos samainen tieteenala pitäisi pakkoa ja rajoittamista itsearvoisesti toivottavana. Tarkoitus on luultavasti ollut lähinnä Korhosen kolumnin ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuden tuominen esille, ei niinkään kyseisen taustaoletuksen tieteellisyyden puolesta argumentointi.
Itse oletuksen empiiristä paikansapitävyyttä sen sijaan on tutkittu talous- ja muissa yhteiskuntatieteissä paljon. Laajan tutkimustiedon voi typistää vaikka niin, että monissa konteksteissa oletus on hyvä tai vähintään kelvollinen approksimaatio, monissa taas ei.
"Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia."
"Jos näin tosiaan on, niin millä valtion olemassaolo voidaan oikeuttaa taloustieteen kontekstissa?"
Valtion olemassaolo voidaan helposti oikeuttaa taloustieteen kontekstissa, mikäli valtion olemassaolosta seuraavat hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat kustannukset.
Yksi selkeimpiä valtion mahdollistamia hyötyjä on julkishyödykkeiden tuotanto. Kyseessä on siis hyödykkeet (sanan erittäin laajassa merkityksessä), jotka ovat tuotannon jälkeen kaikkien käytettävissä, ja joiden käyttö ei vähennä tai kuluta tuotteen hyödyllisyyttä muille. Melko hyviä esimerkkejä ovat vaikka akateeminen perustutkimus tai maanpuolustus. Me voimme kummatkin yhtä lailla "nauttia" Suomen maanpuolustuksen tuomasta turvasta, ilman että nauttimisemme olisi toinen toisiltamme pois. Mikäli tälläiset julkishyödykkeet jätettäisiin yksityisten markkinoiden tuotettavaksi, riskinä olisi että tuotanto jäisi liian pieneksi, kun ihmiset hyödyntäisivät niitä vapaamatkustajina osallistumatta kuitenkaan kustannuksiin.
Tämä siis on vain yksi valtion olemassaolosta seuraavista hyödyistä, joista taloustieteilijät puhuvat, muitakin löytyy. Näin epätieteellisesti sanoisin, että kaikki tuntemani taloustieteilijät kannattavat valtion olemassaoloa vähintään jossain muodossa, ja sitä että valtio puuttuu ainakin joihinkin tarkasti rajattuihin ongelmiin, joita yksityiset markkinat eivät pysty tehokkaasti ratkaisemaan. En itse tunne Katsastajia henkilökohtaisesti, mutta veikkaan että hekin ajattelevat asiasta näin.
"Valtion olemassaolo voidaan helposti oikeuttaa taloustieteen kontekstissa, mikäli valtion olemassaolosta seuraavat hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat kustannukset."
PoistaSubjektiivisen arvon teoriasta seuraa sen kaikessa ehdottomuudessa se, että mitään tälläistä 'universaalia hyötyä' ei voida laskea. Subjektiivisen arvoteorian mukaan sinä et voi laskea, että kuinka paljon valtio todellisuudessa minua hyödyttää ja vice versa - ainoastaan me itse voimme sen tietää, sinä et voi sitä puolestani tietää. Koska valtio perustuu pakottamiseen ja koska mitään tälläistä ryhmää *me* ei ole muualla kuin kollektivistisissa ideologioissa, niin valtion oikeuttaminen subjektiivisen arvoteorian voimassaollessa on mahdotonta.
"Väite on pikemminkin se, että mikäli kyseinen oletus satutaan syystä tai toisesta jossain tieteenalassa omaksumaan, olisi melko ristiriitaista jos samainen tieteenala pitäisi pakkoa ja rajoittamista itsearvoisesti toivottavana"
VastaaPoistaMutta tässähän tullaan siihen, mistä taloustiedettä kritisoidaan: arvopohjan omaamisesta. Jos tieteeseen omaksutaan epätieteellisiä (arvopohjaisia) oletuksia, niin silloin kyseinen tiede muuttuu arvosidonnaiseksi tieteeksi. Se ei enää ole täydellisen objektiivista. Näinollen taloustieteen kritiikki on täysin onnistunutta, taloustiede omaa todistettavasti arvopohjan eikä se ole vapaa ihmistieteitä koskevista yleisistä rajoitteista vaikka se ehkä haluaisikin verrata itseään kovaksi luonnontieteeksi (niinkuin blogistit ovat tässäkin blogissa tehneet).
"Laajan tutkimustiedon voi typistää vaikka niin, että monissa konteksteissa oletus on hyvä tai vähintään kelvollinen approksimaatio, monissa taas ei."
Mutta hahmotat varmaan sen, että ylipäätänsä, jotta asiota voidaan arvottaa hyvään/pahaan (mitä Nietszche kutsui orjamoraaliksi) tai hyvään/huonoon (herramoraali) niin vaaditaan arvopohja. Nietszche ehkä kaikkein voimakkaimmin osoitti, kuinka nihilismi on nihilismiä vailla mitään arvoja. Nihilismissä ei ole hyvää, pahaa tai huonoa. On vain neutraaleita faktoja.
Tiedettä on tutkia sitä, että mitä seuraa jos ihmiset käyttävät itsenäisesti rahojaa. Moraalifilosofiaa on arvuuttaa näitä havaittuja seuraamuksia hyvää/huonoon. Analogiaa voisi hakea vaikkapa insinööritieteestä seuraavasti: voimme tutkia, että mitkä materiaalit ovat kaikista kestävimipiä jos haluamme rakentaa sillan, mutta on jotakin muuta kuin insinööritiedettä vastat siihen kysymykseen, että pitäisikö se silta ylipäätänsä rakentaa. Samalla tavalla taloustiede voi tutkia faktoja, mutta heti kun se alkaa arvottamaan havaittuja seuraamuksia se lopettaa olemasta tiedettä ja alkaa olemaan moraalifilosofiaa.
"Päinvastoin, pakko ja vapauden rajoittaminen ovat eksplisiittisesti kustannuksia."
VastaaPoista"Jos näin tosiaan on, niin millä valtion olemassaolo voidaan oikeuttaa taloustieteen kontekstissa?"
Niin kuin sanottiin edellä, niin pitää ottaa huomioon vaihtoehtoiskustannukset eli valtion puutteesta aiheutuvat seuraukset - jos ne ylittävät hyödyt, valtiota kannattaa pitää yllä. Ei mitään epäselvää.
Voi miettiä asiaa myöskin ihan arkijärjellä. Kumpi on halvempaa: se, että ihmiset osaavat käyttäytyä kunnollisesti julkisella paikalla, vai se, että tarvitaan vartija, joka saa ihmiset käyttäytymään kunnolla.
Voisin vielä vähän jatkaa tätä käsiteanalyysiani (kyllä, käytän käsitettä jota Klaus Kulttii dissaa koska ei sitä itse ymmärrä). Harha objektiivisuudesta on näköjään puhuttanut myös tämän blogin kommenteissa (viimeksi bloggauksen "Talouspuhepuhe" kommenttiraidassa). Kuten tarkkasilmäisimmät filosofiaa hetken opiskelleet voivat huomata, on tämäkin blogiteksti täynnä arvopohjaisia päätelmiä, joidenka olemassaoloa pyritään vähättelemään/kiistämään. Tästä juuri syntyy harha objektiivisuudesta; tarkkasilmäiset lukijat huomaavat kuinka ollaan sokeita omille arvopohjaisille premisseille.
VastaaPoistaJos suhtaudut huolelliseen filosofiaan ja käsiteanalyysiin (ei hitto, sanoin sen taas) kuten Klaus suhtautuu (sylkee päin naamaa koska ei ymmärrä) niin tulet väistämättä sokeaksi sille, mikä on maailmankuvassasi ns. faktaa ja mikä on maailmankuvassasi ns. arvoa. Käsiteanalyysi tarkoittaa yksinkertaisuudessa käsitteiden määrittelyä ja sen tutkimista, että mihin nämä määritelmät johtavat.
Haen taas analogiaa toisesta tieteestä, tällä kertaa luonnotiedettä ja ihmistiedettä sekoittavasta lääketieteestä. Me kaikki tiedämme, että lääketiede ilman vahvoja humaaneja arvoja on Josef Mengelen ja Tuskegee syhpilis experimentin kaltaista lääketiedettä. Tämän takia lääketieteen perusta rakentuu neljästä T:stä: hoitojen tulee olla tarkoituksenmukaisia, turvallisisia, tehokkaita ja taloudellisia. Harva kuitenkin ajattelee, että empiirinen tiede on todistanut tosiasiaksi sen, kuinka hoitojen tulee olla näiden neljän periaatteen mukaisia. Nämä neljä periaatetta muodostavat lääketieteen ethoksen - vasta sen jälkeen, kun ollaan päästy sopimukseen tästä ethoksesta voidaan alkaa tutkimaan hoitoja kysymyksenasettelulla: "mikä on hyvää lääketieteellistä hoitoa ja mikä huonoa?" (vrt. tutkitaan sitä, että milloin oletus 'ihmisen on pitää saada tehdä itsenäisiä rahankäyttöpäätöksiä' on hyvä oletus ja milloin huono). Lääketiedekin on siis osittain arvopohjaista tiedettä, ja hyvä niin. En itse haluaisi, että saan lääkäriltä mitä sattuu hoitoa vaan että hoito on tutkittu vankan etiikan mukaisesti.
Nietzschen tuottamat käsitteet muodostavat omasta mielestäni erittäin tehokkaan pohjan käsiteanalysoida (hups, miten voin käyttää sitä yhä uudelleen ja uudelleen) erilaisten pyrkiymsten taustalla vaikuttavaa ethosta. Hyvän ja pahan määritelmä voidaan tiivistää siihen, että tutkitaan "kuinka kaukana/lähellä jokin asia on jokin ulkoisen auktoriteetin asettamaa moraalia?" Hyvän ja huonon määritelmä puolestaan voidaan tiivistää siihen, että "kuinka tarkoituksenmukainen jokin teko on jonkin aikaisemmin asetetun tavoitteen saavuttamiseen?". Valittiinpa kumpi tahansa käsitepari, "orjamoraali" tai "herramoraali", niin silti ollaan moraalin ja arvojen vankeja. Alastomat faktat ovat alastomia faktoja vailla mitään kosketustakaan hyvään, pahaan tai huonoon ellei ensiksi hyvää, pahaa tai huonoa ole määritely. Kun näitä käsitteitä aletaan määrittelemään, ollaan astuttu moraalifilosofian kentälle ja kun nämä käsitteet sisällytetään omaan tieteeseen niin tullaan luoneeksi arvopohjainen tiede.
Toisin kuin yllä esitetään, taloustieteessä tehdään heti peruskursseilla selväksi ero normatiivisen ja positiivisen taloustieteen välillä. Joskus ja erityisesti mediassa nämä kaksi sekoitetaan keskenään ja erehdytään pitämään jonkun taloustieteilijän tekemää politiikkasuositusta taloustieteenä.
VastaaPoistaIlmeisesti sitten tämän blogin kirjoittajalla on nämä peruskurssit käymättä, koska hän vittaaa virkkeeseen:
VastaaPoista"Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa."
Virkkeellä:
"Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa [...]"
Vaikka oikea muoto olisi tietenkin "Tämä ei kuulosta tieteeltä [piste]." Blogisti viittaa ihan selvästi omaan arvopohjaansa ja kutsuu sitä tieteeksi, tätä havainota emme voi paeta toteamalla, että jossakin toisaalla opetetaan jotakin muuta. Ainakin tällä VATT:n tutkijalla menee siis iloisesti sekaisin oma arvopohja tieteellisten faktojen kanssa; miksi uskoisin, että tämä sekoittaminen rajoittuu vain tämän blogin sisäpuolelle?
Jos taloustiedettä ei saa kritisoimalla kritisoimalla taloustieteilijöiden omia käsityksiä taloustieteestä niin miten taloustiedettä sitten pitäisi kritisoida?
Filosofi taitaa nyt hieman ylitulkita. Ajatuksessa siitä, "että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa" ei ole mitään normatiivista. Oletus ei edellytä, että päätöksentekijä osaisi ennustaa pörssikursseja tai ymmärtäisi tekojensa ympäristövaikutuksia vaan ainoastaan sitä, että hän osaa asettaa vaihtoehdot mielessään paremmuusjärjestykseen. Paremmuuden peruste voi periaatteessa olla mielivaltainen. Miten ihmeessä tämä voisi implikoida minkäänlaista arvosidonnaisuutta? Kysymys on pikemminkin menetelmästä, jonka avulla tutkija antaa päätöksentekijän käyttäytymiselle johdonmukaisen tulkinnan.
PoistaViestiketjun "filosofisesti valveutuneet" kommentaattorit eivät tunnu ymmärtävän lainkaan, mistä taloustieteellisessa mallinnnuksessa on kysymys. Monet mallien oletuksista eivät ole tarkoitettukaan ontologiseksi kannanotoksi. Ne tehdään, jotta mallin toiminta olisi läpinäkyvää ja johtopäätökset selkeitä. Tallaisia metodisia oletuksia tai premissejä ovat ennen kaikkea rationaalisuus (=asioiden laittaminen paremmuusjärjestykseen) ja tasapaino. Se, että niille annetaan arvolataus kuulostaa hieman arvolatautuneelta.
"Ajatuksessa siitä, 'että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa' ei ole mitään normatiivista."
PoistaKyllä siinä vain normatiivisiakin elementtejä on mukana. Kyseinen virke, toisin kuin itse tulkitset, ei pelkästään oleta, että ihminen osaa itse asettaa asioita arvojärjestykseen. Se on myös normatiivinen kannanotto sen puolesta, että on *parempi*, että ihminen voi toimia tämän luomansa arvojärjestyksen mukaisesti verrattuna esimerkiksi siihen, että joku keskussunnittelija pakottaisi omaa arvojärjestystään kaikkien ihmisten toiminnan perustaksi.
Käytännössä se on siis yhdistelmä ääreisrelativistista arvokäsitystä (subjective theory of value - blogistitkin muuten kutsuvat sen keksinyttä koulukuntaa taloustieteen hörhökoulukunnaksi. Sokea piste?) sen perustelua, että miksi on parempi, että ihmiset voivat itse määritellä arvoa kuin että joku muu määrittelisi sitä heidän puolestaan. En edes lähde siihen, että mitä ristiriitoja syntyy kun metaeettiseksi pohjaksi otetaan äärirelativismi ja samaan aikaan tuotetaan normatiivista tekstiä.
Tuo juttu pörssikurssien ennustelusta on ihan puhdas olkiukko, minä tai tarkastaja T emme ole puhuneet mistään ennustelusta säätila väittäneet, että pörssikurssien ennustelulla on asian kansaa mitään tekemistäkään.
"Ne tehdään, jotta mallin toiminta olisi läpinäkyvää ja johtopäätökset selkeitä."
Se on hyvä, että ollaan edetty siihen pisteeseen, että omia arvoja kyetään tuomaan esille avoimesti. Vielä kun niitä kutsuttaisiin arvoiksi eikä tieteeksi niin arvostukseni taloustiedettä kohden kasvaisisi merkittävästi.
Noh, käsittellee normatiivisuus annetaan ehkä hieman vaatimaton sisältö jos sillä tarkoittaa, että paremmuusjärjestyksessä ensimmäinen alkio on parempi kuin toinen tai kolmas. Sen sijaan kiinnostavampi normatiivinen havainto littyy siihen, että joidenkin taloudellisten mekanismien kautta päädytään tietyisssä olostuhteissa hyvään (=Pareto-optimaaliseen) lopputulokseen riippumatta siitä, mihin paremmuusjärjestykseen ihmiset pistävät vaihtoehdot. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä eettisiä, metaeettisiä tai metametaeettisiä ongelmia tälläiseen johtopäätökseen liittyy.
PoistaMutta jos metodista keskustelua oikeasti haluaa käydä tällä tasolla, lienee syytä kiinnittää huomiota metodisen individualismin periaatteeseen. Taloustieteessä lähdetään liikkeelle yksilöistä ja yhteisö tulkitaan yksilöiden aggregaatiksi. Yhteisön preferenssit tulee siis johtaa yksilöiden preferensseistä. Tämä mahdollistaa johdomukaisen, ymmerrettävän ja - uskallanko sanoa - eettisesti kestävän perusteen yhteiskunnalliselle päätöksenteolle. Individualismi on tässä katsannossa nähtävä nimenomaan metodiksi (mikä ei kai ole yllättävää ottaen huomioon periaatteen, johon se nojaa). Eikä tässä ole kysymys mistään tasloustieteen koulukunnasta vaan oppirakennelman ydinajatuksesta, kuten jokainen taloustiedettä tunteva ymmärtää. Mutta ehkä Anonyymin 10.02 viittaamat arvovaltaiset blogistit voivat kertoa, miten asiat olisi syytä tehdä metaeettisesti hyväksyttävällä tavalla. Ilmeisesti ainakin metodisen individualismin periaatteesta on syytä luopua?
"Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä eettisiä, metaeettisiä tai metametaeettisiä ongelmia tälläiseen johtopäätökseen liittyy."
PoistaIhan se sama mikä kaikkeen muuhunkin eettiseen päättelyyn: mikään tieteellinen fakta ei pakota minua kohtelemaan pareto-optimaalista tilannetta "hyvänä" ja pareto-optimaalista poikkeavaa tilannetta "huonona". Toki arkijärjellä voidaan todeta, että pareto-optimaalinen tilanne on parempi kuin pareto-optimaalisuudesta poikkeava, mutta on virheellistä väittää, että empiirinen tiede on todistanut tämän tosiasiaksi. Käsitteet hyvä, paha tai huono eivät voi saada merkityksiään empiirisistä faktoista, koska se olisi naturalistista virhepäättelemistä.
Minä en siis halua sanoa, että itse pidän pareto-optimaalista tilannetta jotenkin epätavoiteltana ja pareto-epäoptimaalista tilannetta tavoiteltavana. Ainoa mitä sanon on se, että pareto-optimaalisen tilanteen asettaminen tavoiteltavaksi pareto-epäoptimaalisuuden sijaan vaatii arvopohjaista päättelyä. Sitä ei voida tehdä pelkästään käyttämällä tiedettä kuvaamaan sitä, mikä pareto-optimaalinen tilanne on ja miten se eroaa paretoepäoptimaalisesta. Alaston fakta on alaston fakta, miten asiat ovat ei kerro miten niiden pitäisi olla.
"Mutta jos metodista keskustelua oikeasti haluaa käydä tällä tasolla, lienee syytä kiinnittää huomiota metodisen individualismin periaatteeseen. Taloustieteessä lähdetään liikkeelle yksilöistä ja yhteisö tulkitaan yksilöiden aggregaatiksi."
Minulla ei ole vahvoja mielipiteitä siitä, että kuinka paljon emergenssiä ja kuinka paljon reduktionismia ihmistieteissä kaivataan. Mutta sen tiedän, että kaikki ihmistieteilijät eivät todellakaan ole samaa mieltä siitä, että ihmisen käytöksen selittävät muuttujat löytyvät pelkstään yksilöstä itse, vaan ainakin osa haluaa myös yksilö suurempia ilmiöitä ihmisen käytöksen selittäjinä.
"Tämä mahdollistaa [...] eettisesti kestävän perusteen yhteiskunnalliselle päätöksenteolle"
Tästä voimmekin sitten käydä poliittista vääntöä loputtomiin että mikä on eettisesti kestävää ja mikä ei ;)
Voisitko ystävällisesti kertoa taloustietelijän, jonka mukaan *empiirinen* tiede on todistanut, että Pareto-optimaalinen tilanne on parempi kuin Pareto-optimaalisuudesta poikkeava tilanne. Kuten aiemmin oli puhe, Pareto-optimaalisuuden tavoiteltavuus seuraa metodologisesta individualismista ja aivan yksinkertaisesta eettisestä periaatteesta, jonka mukaan ihmisille ei tule aiheuttaa tarpeetonta harmia. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä empirian kanssa (ajatuskin on hupaisa).
PoistaOlisi kiinnostavaa kuulla esimerkki yhteiskunnallisesta valinnasta joka olisi eettisesti tavoiteltava mutta ei Pareto-optimaalinen.
Tarkastaja T jäi tässä kiinni housut kintuissa arvopäätelmän pitämisestä tieteellisenä tosiasiana. Tarkastaja T siis toimikoot esimerkkinä henkilöstä, josta haluat esimerkin.
Poista"Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkki yhteiskunnallisesta valinnasta joka olisi eettisesti tavoiteltava mutta ei Pareto-optimaalinen."
Jaa-a, minä kun en usko, että sellaisia ainakaan hirveästi on. Jonkin toisenlaisen etiikan allekirjoittavat kuitenkin saattaa ajatella toisin, eikä hänen ajatuksensa ole yhtään sen vähemmän "tieteellinen" kuin tarkastaja T:n.
Hyvä Anonyymi, menit metsään tässä kohtaa:
Poista"Voisin heittää vielä kommenttin itse asiaan:
"Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa."
Millä tavalla ensimmäinen virke on mitenkään tieteellinen? Eikö se edusta puhtaasti tietynlaista arvopohjaista päätelmää?"
Ensimmäinen virke ei ole päätelmä, vaan premissi. Kuluttajan valintateoriassa määritellään paras vaihtoehto ex post sen mukaan millaiseen järjestykseen yksilö asettaa eri vaihtoehdot.
Toisessa virkkeessä Katsastaja T haksahtaa, eli antaa ymmärtää että pakottaminen tai vapauden rajoittaminen ei olisi taloustieteessä hienoa. Ongelma on siis epätieteellinen sana "hienoa". Korvaamalla sana "hienoa" lauseella "yleinen kuluttajan hyötyfunktiota maksimoiva parametri" päästään tästäkin ikävästä lipsahduksesta eroon ja voidaan jatkaa suurempien ja parempien asioiden pariin.
"Ensimmäinen virke ei ole päätelmä, vaan premissi."
PoistaTämä on nyt pelkkää semantiikkaa ja tiedät sen itsekin. Tarkastaja T ryöpsäytti arvopohjaisen väitteen böogiinsa ja kutsui sitä tieteeksi. Ihan sama miten te käännätte ja väännätte tätä asiaa, venkoilunne ei ole pelastanut tarkastajaa siltä, että hän sekoittelee arvoja tieteellisiin faktoihin.
Lol. Ekonomistit 6 - käsiteanalyytikot 0.
PoistaOlipas yllä sofisimia. Olen myös kuullut, että Nature ja Science julkaisevat useita kyseenalaisia artikkeleita. Niissä tehdään rajuja arvovalintoja siitä, että maailmasta saa tietoa empiirisin keinoin.
PoistaAnonyymi klo 10.32 on ihan oikeassa, myös kovat luonnontieteet joutuvat tekemään metafyysisiä oletuksia (metodologinen natrualismi) ja tästä syystä on kyseisten oletusten vanki.
PoistaKovat luonnontieteet tekevät sen kuitenkin avoimesti, eikä missään Naturen tai Sciencen artikkelissa pidetä tieteellisenä faktana mm. sitä, että todellisuus on jaettu tai että fysiikan lait ovat jokseenkin muuttumattomia.
Sanot "sofismia" niinkuin siitä puhuminen olisi jotenkin rikollista. Kuten olen jo sanonut, ylimielinen suhtautuminen analyyttiseen ajatteluun ei tee ihmiselle hyvää.
Teoriat ovat ihan just niin hyviä kuin niiden taustalla olevat oletukset; kun tarkastaja T sanoo, että A on parempi kuin B hänellä pitää olla jokin mittari, jolla A on mitattu B:ta paremmaksi; muutenhan koko lauseessa ei ole mitään järkeä. Aina kun mitataan jonkin paremmuutta tai huonnommuutta, joudutaan tekemään arvo-oletuksia: pitää ensiksi määritellä mitä hyvä ja huono ovat ennenkuin voidaan sanoa, että mikä on parempi kuin toinen. Toisin kuin virheellisesti sanot, ontologia ei ole sama asia kuin etiikka. Tarkasta T:n kannanotto on eettinen kannanotto, sen sijaan todellisuutta koskevat empiirisen luonnontieteen olettamukset ovat lähes poikkeuksessta ontologiaa.
Onko kaikki taloustieteen apologeetat filosofisista käsitteistä yhtä pihalla kuin sinä, vai teetkö vain poikkeuksen?
Edellinen oli ehkäpä hieman kärkkäästi ilmaistu (pahoittelut siitä). Hain takaa kuitenkin sitä, että ei liene kovin hedelmällistä haastaa sinänsä melko kevyttä olettamaa, jolloin siihen tarttuminen vaikuttaa minulle hieman hiusten halkomiselta. Tällöin johdonmukaisesti pitänee myös haastaa kaikki olettamat ja päädytään katsomaan syvyyteen. Premissit tuodaan kuitenkin melko selvästi esiin esimerkiksi tuossa pareto-optimi esimerkissä ja päättely sinänsä pätevää.
PoistaPuhutko muuten tieteestä sanan science merkityksessä?
Plääh, kirjoitinpas löysästi. Olettaman voi toki haastaa, mutta tarkoitin, että koko päättely tuskin invalidoituu siksi, että valittiin tietty premissi. Ymmärsin, että ongelmana oli premissi. Luonne.
PoistaTein jo mielestäni varsin selväksi heti alkuun, että en niinkään ole haastamassa itse olettamaa (A on parempi kuin B) vaan väitettä, jonka mukaan A:n paremmuus suhteessa B:hen olisi pelkkää tiedettä. Argumenttini on siis se, että tämä esisopimus voidaan haastaa sekä havainnoivan ja kokeellisen tieteen keinoin (i.e. tutkimalla, että miten jostakin muusta juridisesta lähtökohdasta johdettu talousjärjestelmä mahtuu sen *hyvän* määritelmään, jota tarkastaja T omassa tekstissään käyttää) että myös moraalifilosofia keinoin (i.e. kiistämällä kokonaan se määritelmä, jonka tarkastaja T antaa käsitteelle *hyvä*).
PoistaHaen taas analogiaa lääketieteestä ja lääketieteen neljästä T:stä. Kun väitetää, että hoito A on hoitoa B parempi niin nykyisen paradigman mukaan A:n tulee olla tehokkaampi, turvallisempi, taloudellisempi ja tarkoituksenmukaisempi kuin B:n. Kun väittetään hoitoa A hoitoa B:tä paremmaksi voidaan tätäkin päättelyä vasten hyökätä kahdella erilaisella tasolla: joko hyökätään lääketieteen neljää T:ta vasten ja antamalla toinen merkitys käsitteelle "lääketieteellisesti hyvä" tai sitten olemassaolevan paradigman puitteissa osoitetaan, kuinka itse asiassa B onkin taloudellisempi jne.
Empiirinen tiede kykenee auttamaan meitä ainoastaan jälkimmäisessä hyökkäyksessä. Ensimmäinen hyökkäys olisi moraalifilosofista metalääketiedettä, samalla tavalla kuin myös tarkastaja T:n moraalipremissin kieltäminen on moraalifilosofiaa. Tarkastaja T:n päättely ei invalidoidu siksi, että siihen on sisällytetty moraalinen premissi. Se, mikä invalidoituu, on luulo siitä, että taloustiede on arvovapaata tiedettä. Samoin tullaan vahvistaneeksi, kuinka harha objektiivisuudesta on tosi.
Paretokriteerin käyttö yhteiskunnallisten tulemien arvottamisessa on totta kai arvopäätelmä. Taloustiede ei ole mitenkään sitoutunut tähän, eikä muihinkaan arvopäätelmiin. Voi aivan hyvin olla taloustieteilijä ja rakastaa paretotehottomia lopputulemia vaikka uskonnollisista syistä. Monet taloustieteilijät (ja epäilen, että monet muutkin) tietysti pitävät paretoparannuksia hyvinä asioina, mutta kuten sanottua tämä on luonnollisesti arvostuskysymys. Kenties kaikki taloustieteilijät eivät aina muista tuoda tätä esiin, mutta kyllä kaikki tämän tietävät.
PoistaParetotehokkuus on kuitenkin kiinnostava myös taloustieteilijälle, joka ei ole tekemässä suoranaisia arvopäätelmiä. Esimerkiksi, jos havaitsee tietyn yhteiskunnallisen järjestelyn johtavan paretotehottomaan lopputulokseen, on mielenkintoista kysyä, miten järjestely on syntynyt ja säilynyt. Siis kun kerran on olemassa kilpaileva tulema, jonka kaikki valitsisivat olemassaolevaa tilannetta mieluummin. Asiaa käsitellään lyhyesti esimerkiksi tässä muutenkin kiinnostavassa yleistajuisessa esityksessä http://www.princeton.edu/~pesendor/mindless.pdf.
Paretokriteerin käyttö yhteiskunnallisten tulemien arvostuskriteerinä ei siis mitenkään sisälly taloustieteeseen. Se, että useat taloustieteilijät pitävät paretoparannuksista, ei muuta tätä asiaa.
Joku kiinnitti myös huomiota kirjoituksessa esiintyvään ilmaisuun: "Taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa. Tämä ei kuulosta tieteeltä, jossa pakottaminen tai vapauden rajoittaminen olisi hienoa." Kenties kukaan ei loukkaannu, jos hieman tulkitsen tätä. Luonnollisestikaan ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää rahankäytöstään, ei sisälly taloustieteeseen. Voi olla aamiaismurojen hintoja tutkiva taloustieteilijä ja olla sitä mieltä, että murojen ja erityisesti Frostiesin ostaminen on ihan tyhmää rahankäyttöä ja silti muodostaa hyvin toimivan mallin murojen ostajien preferensseistä. Oikeampi tapa ilmaista asia olisi ollut, että "merkittävä osa taloustieteilijöistä on tutkimustuloksiin ja omiin arvopäätelmiinsä perustuen sitä mieltä, että useimmiten ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa" tai jotain sellaista. Tarkoitus oli sanoa, että on naurettavaa väittää, että kaikista maailman ihmisisistä juuri taloustieteilijöitä syytetään HS:ssa pakottamisesta, eikä väittää jotain taloustieteestä.
Suosittelisin tarkastaja H:lle kesälukemiseksi Mikhail Bakunin teoksia tai Bakunin filosofiaan käsitteleviä yleisteoksia. Ei tarvitse olla samaa mieltä kuin hän, mutta hänen filosofiansa on yksi tapa johdonmukaisesti perustella sitä, miksi ja millä tavalla ajatuksesta:
Poista"useimmiten ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa"
päästään pakkovaltaan. Kun hylätään ajatus omistusoikeudesta luonnonoikeutena, kun hylätään Randilainen objektivismi ja kun hylätään keskeisimpiä liberalismin arvoja niin päästään lopulta siihen, että omistusoikeus on vain yksi ylhäältä päin pakotettu hierarkia muiden ylhäältä päin pakotettujen hierakrioiden joukossa.
Jos tosiaan tarkasta H puhuu nyt totta - eikä seuraavassa viestissä vetäydy tyylilleen uskolliseen siilipuolustukseen (i.e. 'näytä näissä AER:n julkaisuissa että missä kohden taloustieteilijät kannattavat kyseistä premissiä') - niin tarkastaja H:n omasta premisseistä:
"merkittävä osa taloustieteilijöistä on [...] sitä mieltä, että useimmiten ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa"
päästään siihen, että merkittävä osa taloustieteilijöistä kannattaa pakkovaltaan ja pakottamiseen perustuvaa järjestelmää. Toki kun asioita katselee eurooppalaisen liberalismin läpi, niin tulee sokeaksi sille, että mitä kritiikkiä olemassaolevaa järjestelmää kohden voikaan esittää. Jos ainoaksi pakottamiseksi kykenee kuvittelemaan sen, että ihminen aseella uhaten pakotetaan käyttämään rahojaan vasten hänen omaa tahtoaa, niin Bakounin ajatukset voivat tuntua erittäin vierailta. Mutta edellisessäki virkeessäni oletetaan eräänlaisena luonnonoikeutena "ihmisen oikeus käyttää rahoja oman tahdon mukaisesti" ja pakottamiseksi määritellään kaikki se, joka sotii tätä oikeutta vasten. Ihan yhtä lailla eettiseksi premissiksi voidaan valita yksityisomistuksen kieltävä arvomaailma, jolloin kapitalistinen yhteiskunta näyttäytyy hyvin suurelta osin pakottamiseen perustuvalta järjestelmältä - proletariaatti pakotetaan miellyttämään heitä ruokkivaa kättä tai muuten heidän elämän perustarpeiden täyttyminen vaarantuu niin, että he kuolevat. Tämä on yksi tapa analysoida syitä sille, miksi hikipajoilla on niin paljon työntekijöitä tarjolla.
Luin alkuun argumenttisi hieman pieleen ja minulle vaikuttaisi nyt siltä, että olet ehkäpä tehnyt ns. ignoratio elenchi -virheen. Katsastaja H avasikin hyvin yllä, joten ei siitä enempää.
Poista“Useimmiten ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa” vaikuttaa ennemmin löysältä kielenkäyttölyä, kuin kannanotto omistusoikeuteen. Suuri osa siitä taloustieteestä, jota olen lukenut, ei vaadi minkään sorttista omistusoikeutta ollakseen relevanttia.
Katsastajille kuitenkin kiitos mainiosta blogista. Over and out.
Anonyymi 17.53 taas ylitulkitsee rankasti katsastajia - ja taloustiedettä ylipäätään. Sanomalla "useimmiten ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa" tms taloustieteilijä ei tarkoita muuta kuin että paremmuusjärjestykseen vaihtoehdot asettava päätöksentekijä valitsee valintajoukostaan parhaan vaihtoehdon. Pakottaminen (=valintajoukon supistaminen) ei silloin voi johtaa parempaan lopputulemaan. Tällä ei ole mitään tekemistä omistusoikeuksien kanssa, rahasta puhumattakaan. Osoittaa kykenemättömyyttä abstraktiin ajatteluun, jos päätelmälle antaa muita konnotaatiota.
PoistaPreferensseihin perustuva valinta arvopohjainen päätelmä? Höpön löpön. Kyseessä on premissi, joka organisoi havaittua käyttäytymistä. Sen perusteella ei voi tehdä suosituksia tai arvopäätelmiä *jollei* jostakin syystä halua edistää päätöksentekijän(-jöiden) hyvinvointia. Taloustieteilijät toki tyypillisesti niin tekevät silloin kun haluavat harjoittaa normatiivista analyysiä. Mutta vain silloin ja useimmiten eksplikoidusti. Kuten katsastaja H sanoo, mikään ei tietenkään periaatteessa estäisi taloustietelijää tekemästä täsmälleen päinvastoin, laatia suosituksia sen perusteella, mikä aikaansaa päätöksentekijän kannalta kaikkein huonoimman lopputuleman. Tämäkin olisi taloustiedettä.
Kun savolainen alkaa oikein viännel ja kiännel on vastuu viimeistään siinä vaiheessa kokonaan kuulijan harteilla. Näin ilmeisesti näyttäisi olevan myös taloustieteilijöiden kohdalla. Kysyin illanistujaisissa, että mitä ihmiset ovat mieltä, onko virke "ihmiset osaavat itse parhaiten käyttää rahansa" ensisijaisesti tieteellinen vai moraalinen. Kymmenestä istujasta kaikki olivat jälkimmäisen kannalla. Puolijoukkueellinen abstraktiin ajatteluun kykenemättömiä ihmisiä siis tulkitsee tämän lauseen samalla tavalla kuin minä.
PoistaAnonyymi klo 23.19 ei selvästikään hahmota, että mitä semanttista eroaa on virkkeillä:
"Ihmiset itse osaavat useimmissa tapauksissa parhaiten käyttää rahojaan"
ja
"Ihmiset omaavat preferenssejä, joidenka pohjalta nämä tekevät rahankäyttöpäätöksiä"
Ei noita kahta virkettä käytä keskenäisvaihdannollisesti muu kuin savolainen - ja ilmeisesti myös taloustieteilijä. Taloustieteilijän semanttinen verkko ja kielipeli ovat ilmeisesti täysin toisenlaiset kuin meidän muiden; hienosti taloustieteilijä myös ottaa vastaan kritiikkiä tästä asiasta. "Vika ei oo mun kielipelissä vaan sun kyvyttömyydessä abstraktiin ajatteluun". Ei mullaa oo kykyä ihan noi vapaisiin assosiaatioihin, sori vain.
On valtavan kiinnostavaa, millaisia aatoksia kavereillasi on illanistujaisissa. Kun savolaiskortti nostetaan esiin, on keskustelua kai hyödytöntä jatkaa. Mutta yritän nyt vielä, ihan oman mielenrauhani takia.
PoistaOsut naulan kantaan sanomalla, että taloustietelijöillä on oma kielipelinsä. Kielipelihän määrittelee tieteenalan. Se että sinä tai kaverisi ette ymmärrä tätä kielipeliä ei kai tarkoita muuta kuin että ette osaa taloustiedettä.
Ja todettakoon nyt vielä, että jotta kaksi mainitsemaasi virkettä eivät olisi samansisältöisiä, on välttämätöntä joko antaa termille "osaaminen" tulkinta, joka ei ole tyypillinen taloustieteelle (esim. epätäydelliset tai epätransitiiviset preferenssit, komputatiiviset päätöksentekorajoitteet), tai termille "parhaiten" tulkinta, joka siltää päätöksententeko-ongelman ulkopuolisia elementtejä (esim. muiden ihmisten hyvinvointi). Ensimmäinen tapaus on hyväksyttävä ja saattaa olla jopa tieteellisesti kiintoisa mutta johtaa taloustieteelle vieraaseen analyysikehikkoon. Jälkimmäinen on vain kelvotonta analyysiä. Saat vapaasti kumpaa vaihtoehtoa sinä ja kaverisi haluatte harjoittaa, mutta kummallakaan ei ole mitään tekemistä taloustieteen kanssa.
Wittgensteinin mukaan taloustieteen filosofiset ongelmat johtuvat kielen väärästä käytöstä.
PoistaEkonomistina minun on pakko myöntää Katsastajien puolesta: Kyllä tämä ajatus tekstissä selvästi on:
VastaaPoista"Taloustieteessä taustalla on ajatus siitä, että ihmiset osaavat itse parhaiten päättää, mihin rahat kannattaa kuluttaa."
Taloustiedettä kritisoidaan (jo ainakin eräästä Karlista lähtien) olemassaolevien arvojen ottamisesta annettuna ja niistä johdetun yhteiskuntajärjestyksen oikeuttamisesta vailla mitään kriittistä suhtautumista siihen, että mitä jos asiat olisivatkin tosin. On perin liberaalia sanoa, että ihmisen pitäisi saada vapaasti käyttää omia rahojaan. Kun sanotaan, että uusklassinen taloustiede on uusliberalismin jatketta, niin tällä kritiikillä on ihan perää. Se näyttäytyy mm. valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden ylläpitämässä blogissa todeksi. Ei tuo katsastaja T:n toteama moraalipremissi ole mitään muuta kuin uudelleen elvytettyä (vai kuoliko ne länsimaissa koskaan?) JS Millin ja kumppanien moraalifilosofiaa.
VastaaPoistaNeuvostoliitossa tuotetttin kirjahyllykilometreittän tieteeksi väitettyä hevonpaskaa siitä, kuinka kommunismi on niin mahtavaa ja kuinka kapitalismissa ei ole mitään hyvää. Länsimaissa vastaavasti tungetaan nettiä täyteen tieteeksi naamioituja moraalipäätelmiä, jolla pyritään perustelemaan 180 astetta erilasita maailmankuvaa. Onneksi aika moni (minä mukaan luettuna) näkee tämän asian läpi.
(Uusklassiset) taloustieteilijät itse sen sijaan tuntuvat olevan hukassa kaikesta muusta paitsi niistä matemaattisista johtopäätelmistä, joita ovat premisseistään vetäneet. Esimerkiksi tuo anonyymi 1.8. klo 00.43 puhuu "ontologiasta" (olemassaoloa käsittelevä filosofian haara) vaikka puheen aiheena on tämän blogitekstin taustalla vaikuttava moraalifilosofia ja blogin kirjoittajien oma sokeus kyseiselle filosofialle. Jos taloustieteilijöiden journaalien vertaisarviotsijat ovat ihan yhtä sokeita omien arvojensa tunkeutumiselle tieteeseensä, niin ei ihme, että noiden jounraalien vertaisarviointiprosessia syytetään sisäänpäinlämpiävästä rinkirunkkauksesta. Kilpaileva hypoteesi on tietenkin se, että he ymmärtävät arvojen ja faktojen välisen eron ja pystyvät kriittisesti arvioimaan oman maailmankuvansa arvoja ja faktoja.
Ihminen tekee valintoja hypoteesien välillä saatavilla olevan informaation perusteella. Tietyn koulukunnan taloustieteilijät jatkuvasti omalla käytöksellään ja ulostuloilla todistavat sitä, kuinka ovat sokeita arvoilleen ja kutsuvat niitä tieteeksi. Tämä kilpaileva hypoteesi on siis vaikeampi hyväksyä kuin se hypoteesi, joka esittää taloustieteen lippulaivajulkaisujen olevan vain tietyn moraalifilosofian kaikukammioita.
Ehdotat, että taloustieteen pitäisi pohtia, mitä seuraa, jos olemassaolevia arvoja tai niistä johdettuja yhteiskuntajärjestystä ei otettaisikaan annettuna. Ihan hyvä ajatus. Ensimmäistä muuten käsittelee sosiaalisen valinnan teoria (mm. Nobel 1972, 1994, 1998), jälkimmäistä mekanismin suunnittelun teoria (mm. Nobel 2001, 2007, 2012). Kannattaa ehkä tutustua näihin valtavan suuriin kirjallisuuksiin ennen revolutionaarisiä uusia kontrbuutioita taloustieteeseen.
PoistaVoisitko muuten vääntää vielä rautalangasta, mitä ovat ne arvot, joita taloustietelijät edustavat ja joille he ovat sokeita?
Mukava havaita täällä taas näin sankoin joukoin taloustieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Pari vaatimatonta huomiota. Ensiksi se, että monille kommentaattoreille tuntuu tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä malleilla tehdään tieteessä. Kun taloustieteilijä mallintaa ihmisten käyttäytymistä rationaalisena valintana, tämä ei ole hänen "maailmankuvansa", saati taloustieteen. Kysymyksessä on mallinnusratkaisu, jonka avulla pyritään ymmärtämään jotakin yhteiskunnallista ilmiötä. Ei siis juhlallinen lausuma siitä, mitä ihminen on. Myöskään teoreettinen biologi, joka mallintaa ihmisen käyttäytymistä peliteorian avulla ei julista, että strategioiden välinen kilpailu on tyhjentävä kuvaus ihmisenä olemisesta. Kun fyysikko mallintaa idealisoitujen geometristen objektien liikkeitä tyhjiössä, hän ei väitä, että elämme tyhjiössä tai että tyttäresi jalkapallo on täydellinen pallo.
VastaaPoistaTaloustieteen mallien kritisointi siitä, että rationaalinen päätöksenteko ei kuvaa täydellisesti tai oikein ihmistä, on siis yhtä viisasta kuin sen toteaminen, että ihminen ei ole pelkkä lisääntymiskone tai että jalkapallot eivät ole täysin pyöreitä tai että geenit eivät oikeasti ole itsekkäitä koska eivät ajattele. Jos oivallus tulee lahjakkaalta koululaiselta, hienoa. Jos aikuiselta, ei niin kauhean innostavaa.
Tieteellisiä malleja, jotka siis aina tekevät väkivaltaa todellisuuden vivahteille, arvioidaan muilla perusteilla. Otetaan esimerkiksi huutokauppateoria, jossa tehdään tavanomaisen utiliteetin maksimointioletuksen lisäksi myös mahtipontisia oletuksia esimerkiksi siitä, kuinka ihmiset muodostavat uskomuksia muista ihmisistä ja vuorovaikuttavat näiden uskomusten perusteella. Esimerkkinä vaikka tämä paperi puutavarahuutokaupoista: http://web.stanford.edu/~jdlevin/Papers/Auctions.pdf. On melko varmaa, että puutavaraa ostava henkilö ei todellisuudessa kykenisi vaadittavia laskutoimituksia suorittamaan. Mutta ei näitä oletuksia olekaan tarkoitettu kertomukseksi siitä, millaisia veijareita puun ostajat todellisuudessa ovat. Tarkoitus on tutkia sitä, millaisia vaikutuksia huutokauppatyypin valinnalla on erilaisten ostajien kannustimiin ja sitä kautta huutokaupan lopputulokseen. Teoriamallin ennusteita verrataan paperissa isoon huutokauppa-aineistoon ja malli toimii empiirisesti erittäin hyvin. Tuloksena on kiinnostavaa tietoa siitä, miten huutokaupat pitäisi suunnitella ja miten suunnittelu vaikuttaa erilaisten ostajien käyttäytymiseen ja puutavaran hintaan. Yksinkertaistetut oletukset ovat siis tuottaneet kiinnostavaa tietoa ilman, että meidän täytyy sitoutua sellaiseen maailmankuvaan, jossa mummosi on rationaalinen bayesiläinen agentti.
Yleisenä pointtina vielä se, että taloustieteen kritisointi ylätasolla hienolta kuulostavien tieteenfilosofisten puheenparsien avulla on aika hedelmätöntä. Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta. Tiedettä tulee arvioida sen parhaiden saavutusten perusteella. Siksi laitan tännekin nyt linkin taloustieteen lippulaivajulkaisun AER:n kahteen viimeiseen numeroon https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/aer.105.7 ja https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/aer.105.6.
Pyydän kriitikoita esittämään yksilöidyn kritiikin aiempaa huutokauppapaperia ja vapaasti valittua viittä AER-artikkelia kohtaan. Esimerkiksi miksi oletukset ovat tyhmiä, miksi johtopäätökset ovat vääriä, miksi empiirinen lähestymistapa on väärä ja miten kriitikko itse olisi itse tutkinut asiaa jos pitää sitä lainkaan relevanttina.
On tarkastaja H:lta vähän keinotekoista pakoilua pyytää kritisoiman AER:n papereita kun kommentikentässä kritisoidaan lähinnä sitä, että tässä blogitekstissä pidetään arvoja tieteenä. Tarkastaja H varmaan itsekin ymmärtää, että omaa väitöskirjaansa ei voi puolustaa sillä, että toteaa "kohdista kritiikkisi johonkin muuhun" - miksi sitten tätä blogitekstiä pitäisi pystyä puolustaa samanlaisella argumentoinnilla?
PoistaKukin taplaa tyylillään, tarkasta H argumentoi punaisilla savusilleillä.
"Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta."
PoistaItse asiassa lääketieteestä käydään paljonkin vastaavaa keskustelua. Erityisen kiinnostavaa on mielestäni psykiatrian käypähoitoihin liittyvä keskustelu. Siellä on todella perustavanlaatuisia kysymyksiä vaikkapa psykiatristen oireiden syy-muuttujista ja millainen suhde niillä oletuksilla on esimerkiksi medikalisaatioon. Erittäin yhteiskunnallisesti relevantti asia, jossa vain yhdenlaisen logiikan soveltaminen hukkaa huomattavan määrän oleellisia näkökulmia.
- OH
"Yleisenä pointtina vielä se, että taloustieteen kritisointi ylätasolla hienolta kuulostavien tieteenfilosofisten puheenparsien avulla on aika hedelmätöntä. Kukaan ei jaksaisi samanlaista keskustelua lääketieteen filosofiasta."
PoistaTieteenfilosofinen kritiikkihän on sitä kaikista hedelmällisintä kritiikiä! Sen vähättely olisi kuin vähättelisi Hippocrateen vallankumouksellista ajatusta, jonka mukaan yliluonnollinen ei selitä sairauksia vaan luonnollinen on sairauksia selittävä tekijä. Esimerkiksi arvostettu tieteenfilosofi Thomas Kuhn on esittänyt ajatuksen, että tiede etenee käytännössä vain silloin, kun se vaihtaa omaa paradigmaansa: https://en.wikipedia.org/wiki/Paradigm_shift
Tarkastaja H:n kritiikki lääketiedettä kohden menee kyllä ihan metsään. Tässä vain yksi esimerkki siitä, millä tavalla lääketieteen sisällä kritisoidaan lääketieteen paradigmoja:
Cochrane tekee laadultaan erinomaisia katsauksia viimeisimpään lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Heitä on kritisoitu erittäin voimakkaasti siitä, että homeopatiaa katsastaessaan (heh!) he kirjoittavat tutkimusten johtopäätelmiin mm:
"We therefore judged the evidence overall as low quality, preventing clear conclusions from being made about Oscillococcinum® in the prevention or treatment of flu and flu-like illness."
http://www.cochrane.org/CD001957/ARI_homeopathic-oscillococcinumr-for-preventing-and-treating-influenza-and-influenza-like-illness
"This is systematic review found no evidence for Laetrile to be effective as [an] anti-cancer agent. The claim that Laetrile has anti-cancer effects is not supported by data from controlled clinical trials. The potentially relevant studies identified were case series that do not provide good quality evidence as they do not include a comparison group. Therefore, Laetrile cannot at present be recommended as an anti-cancer treatment.”
http://www.cochranelibrary.com/editorial/10.1002/14651858.ED000024
Onko joku tämän blogin kommentoija samaa mieltä Cochranen katsauksen kanssa? Onko joku sitä mieltä, että olemassaoleva tutkimusaineisto ei riitä siihen, että toteamme kraanaveden olevan flunssan ehkäisyssä ja hoidossa tai syövän hoidossa jotakin muuta kuin huuhaata? Toivon todella, että tämä ei ole tilanne. Cochranen katsaus kuitenkin heijastelee olemassaolevaan lääketieteen paradgimaan, jossa kliiniset kokeet linjaavat sen, onko jokin hyvää hoitoa vai ei. Tästä syystä Cochrane kirjoittaa mitä Cochrane kirjoittaa; jos ei ole kliinisiä kokeita tarjolla niin silloin olemassaolevan paradigman mukaan ei voida tietää, että onko homeopatia hyvää hoitoa vai ei. Science Based Medicine -blogissa kritisoidaan huuhaata vastustavien lääkärien toimesta jatkuvasti tätä lähestymistapaa lääkeiteteeseen. Kritisoidaan sitä, että paradigmassa otetaan huomioon pelkästään kliinisten kokeiden tulokset ja samaan aikaan pyyhitään sellaisilla perustieteillä kuten fysiikka ja kemia persettä.
https://www.sciencebasedmedicine.org/of-sbm-and-ebm-redux-part-i-does-ebm-undervalue-basic-science-and-overvalue-rcts/
Samoin kritisoidaan rankasti mm. sitä, minkälaista false-balance tilannetta arvostettu British Medical Journal ylääpitää omassa lehdessään.
https://www.sciencebasedmedicine.org/false-balance-for-homeopathy-in-the-bmj/
Minä ainakin olen ihan kiitollinen, että joku jaksaa kehittää lääketieteen paradigmaa. Joku jaksaa toimia näiden journaalien vahtikoirana, eikä päästä ihan mitä tahansa pureskelematta läpi.
"Tiedettä tulee arvioida sen parhaiden saavutusten perusteella."
No nimenomaan! Jos lääketieteen 'lippulaivajulkaisu' sanoo olevansa epävarma homeopatian tehosta niin sitä sietää kritisoidan ja rankasti. Jos lääketieteen journaalit katsovat, että homeopatia ansaitsee tilaa puolustaa itseään niin sitä tulee kritisoida ja erittäin rankasti.
Katsastajilla T ja H on ollut aikamoinen tendenssi suosia ihmisten vapaata valintaa. Yleensä se on otettu itsestäänselvyytenä eikä sitä ole perusteltu tapauskohtaisesti ja empiirisesti. Esimerkkinä on kaavoitus, H ja T ovat tahoillaan molemmat pitäneet sitä haitallisena, jopa erittäin haitallisena. Ihmisethän voivat päättää itse ja sopia keskenään kaikesta maankäytöstä, heidän mukaansa, ja hyvinvointi olisi parempi. Hyvin radikaali ehdotus. Kaiken lisäksi T:n mukaan tuon ehdotuksen kyseenalaistaja on itse näyttövelvollinen, T:llä ei ole velvollisuutta osoittaa ehdotuksen toimivuutta reaalimaailmassa, T:llä on teoria, joka perustuu ihmisten vapaaseen valintaan, ainakin katsastaja T:n oman tulkinnan mukaan.
PoistaTaloustiede näyttää kehitelleen "rangaistukselle" uuden kiertoilmauksen. Se on "kannustin".
VastaaPoistaKannustimia on negatiivisia ja positiivisia. Edellisiä voidaan nimittää myös sanktioiksi, mutta niiden nimittäminen kannustimiksi ei ole mitenkään väärin. Huolestuttavaa on, että tässä on mielestäsi jotain uutta.
Poista