Roskaa kuin rahaa

YLE teki äskettäin usean jutun sarjan kotitalousjätteen kierrättämisestä. Tavoilleen uskollisesti YLE:n jutut eivät kertoneet oikeastaan mitään mielenkiintoista käsiteltävästä asiasta. Ainoastaan sen, että kierrättäminen on tosi tosi tärkeää ja että nykyään on hirveästi erilaisia jäteastioita.

Toinen julkisen sektorin toimija Sitra menee hieman syvemmälle. Sen mukaan Suomen ja koko maailman talouskasvu voi ottaa melko suuren pyrähdyksen, jos me vain osattaisiin kierrättää. Kotisivuillaan Sitra puhuu "resurssiviisaudesta" ja valistaa: “Toisen jäte on toiselle arvokas raaka-aine”.  Pikaisen vilkaisun perusteella Sitran teksteissä riittäisi työsarkaa roskapuheen tutkijoille.

Onko köyhällä varaa opintolainaan?

Olemme Asiattomassa kirjoittaneet aiemminkin yliopisto-opinnoista ja niiden rahoituksesta.  Opiskelijoiden lobbaus on onnistunut niin hyvin, että kaikkea tähän liittyvää käsitellään julkisessa keskustelussa useimmiten aika yksipuolisesti. Yleisradion Yle kioski -ohjelma on kuitenkin omaa luokkaansa. Sen nettisivut ovat täynnä opiskelijajärjestöjä myötäilevää propagandaa ilman edes yritystä teeskennellä journalismia, ks. esim tämä ja tämä.

Keppiä ja porkkanaa

Yleisradion mukaan erilaisiin yritystukiin menee vuosittain lähes miljardi euroa. Kuten jutussa haastateltu ekonomisti ansiokkaasti selventää, yritystuet hyvin harvoin, jos koskaan onnistuvat tavoitteissaan. Me Asiattomassa olemme olleet siinä käsityksessä, että esimerkiksi lastensairaaloihin tai vanhustenhoitoon ei oikein riitä rahaa, mutta YLE:n listaa katsoessa valtiolla näyttää olevan rahaa yllin kyllin.

Sen sijaan, että pöyristyisimme tästä jokseenkin holtittomasta rahankäytöstä sen enempää, on hyödyllisempää pohtia, miksi yritysten tukeminen menee niin helposti mönkään.

A-talks and bullshit walks

YLE:n A-talk keskittyi torstaina 2.10.2014 asuntomarkkinoihin ja vielä tarkemmin asuntomarkkinoiden krapulaan. Vaikka tämä tila on henkilökohtaisesti hyvinkin tuttu täällä Asiattomassa, emme ole törmänneet markkinoiden krapulaan taloustieteen kursseilla. Ehkäpä juuri tästä syystä markkinoista oli tällä kertaa puhumassa niiden todelliset asiantuntijat eli kaksi juristia, aluetieteilijä ja asuntoaan pitkään myynyt henkilö. Yllättävää kyllä, keskustelu oli sinänsä asiallista, vaikkakaan itsestäänselvyyksiä syvällisempää analyysia ei kuultu.

No entä se bullshit? Siitä vastasi ohjelman lopussa Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäki (alkaa kohdasta 45.04). Professori Katajamäki väitti kirkkain silmin, että Suomessa harrastetaan keskittämispolitiikkaa ja että syrjäseudut kyllä menestyisivät, jos sinne vain annettaisiin enemmän resursseja. Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa.

Ulkomaiset sijoitukset ja perheen autokaupat

Helsingin Sanomien taloussivut ovat yleensä luotettava disinformaation lähde. Olikin iloinen yllätys nähdä, kuinka yritysten myymistä ulkomaille käsittelevässä artikkelissa 16.9.2014 oli haastateltu asiaan todella perehtynyttä ekonomistia. Tämä totesi, että ulkomaille ostetut yritykset eivät esimerkiksi vähennä työpaikkoja yhtään enempää kuin kotimaisessa omistuksessa olevat. Myös muut kaksi haastateltua ekonomistia olivat yhtä mieltä: yritysten myyminen ulkomaille ei ole haitallista.

Haastateltu ministeri Antti Rinne oli tietenkin toista mieltä kuten ilmeisesti toimittajakin, joka otsikoi jutun jotenkin niin, että ihan sama mitä kaikki asiantuntijat sanovat, pahaa kaikki on silti.

Tästä huolimatta ekonomistien sanomiset olivat viisaita ja on helppoa olla samaa mieltä heidän kamssaan. En kuitenkaan malta olla lisäämättä ekonomistien sanomisiin ja tässä blogissa olevaan toiseen kirjoitukseen paria vaatimatonta ajatusta koskien ulkomaankauppaa ja ulkomaisia investointeja.

Ulkomaiset investoinnit aiheuttavat selvästi päänvaivaa ainakin HS:n toimittajille ja politiikoille. Toisaalta niistä ollaan huolissaan, kuten ministeri aiemmin siteeratussa artikkelissa. Toisaalta taas niitä toivotaan, kuten esim. täällä, täällä ja täällä. Kumpi nyt sitten on totta? Ovatko ne investoinnit hyviä vai ei?

Pelkoa ja inhoa vapaakauppaneuvotteluissa

YLE:n ulkomaan uutisten nettisivuilla käsitellään EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta, johon ilmeisesti liittyy suuria pelkoja. Jutun sävy on valitettavan tuttu suomalaisessa vapaakauppaa koskevassa keskustelussa. Vapaakauppa on lähtökohtaisesti pahaa ja erityisen pahaa se näyttää olevan, jos vapaaehtoisen kaupan toinen osapuoli on ulkomaalainen suuryritys. Juttu käsittelee lähes ainoastaan vapaakauppasopimuksen uhkia ja haittoja. Sopimus sisältää varmasti ongelmia, joista on hyvä keskustella, mutta on silti käsittämätöntä, kuinka vähän jutussa ja Suomessa yleensäkin puhutaan vapaaehtoisen kaupan hyödyistä.