tiistai 24. helmikuuta 2015

Pieni Patomäki-sarja osa III: Vastaamatta jääneitä kysymyksiä

Asiattoman kirjoitus, jossa käsiteltiin Heikki Patomäen kirjan Suomen talouspolitiikan tulevaisuus sisältämää taloustieteen kritiikkiä, oli raskassoutuisesta aiheestaan huolimatta yllättävän suosittu. Kommentteja tuli paljon kommenttikenttään.

Patomäki itse myös vastasi melko nopeasti ensin Facebookissa ja sitten blogissaan otsikolla Kuinka käy sivistynyt keskustelu taloustieteilijältä?  Niille jotka eivät sitä heti tajunneet, ajatus on että Asiattoman kirjoitus oli moukkamaista Patomäen henkilön arvostelua nimimerkin takaa. Pian tämän jälkeen ilmestyi uusi kirjoitus Keskustelu talousteoriasta jatkuu: asiallinen vastaus asiattomiin väitteisiin ”virheistä”. Kumpaakin kirjoitusta luonnehtii se, että Patomäki jättää vastaamatta lähes kaikkiin Asiattoman kirjallisuuskatsauksen yksilöityihin väitteisiin.

Keskeistä Asiattoman kirjoituksessa oli se, että perehdyimme kirjaan huolellisesti ja esitimme joukon yksilöityjä ja täsmällisiä havaintoja Patomäen kirjassa olevista virheistä, käsitteellisistä sekaannuksista ja huonosta teorianmuodostuksesta. Kirjoitus oli rakennettu niin, että siihen olisi mahdollisimman helppo vastata. Patomäki olisi voinut käydä kirjoituksen luku luvulta, kappale kappaleelta läpi ja vastata kuhunkin esitettyyn tarkkaan väitteeseen yhtä tarkasti. Jos hän ei olisi jaksanut käsitellä koko pitkää kirjoitusta, hän olisi voinut vastata esimerkiksi kymmeneen ensimmäiseen väitteeseen ja osoittaa, että me, eikä hän, olimme väärässä.

Mutta Patomäki ei tehnyt näin. Hänen kaksi "vastaustaan" sisältävät lähinnä lisää käsitesoppaa ja tyhjää retoriikkaa. Kirjoituksissa jätetään yksinkertaisesti vastaamatta meidän esittämiimme huomioihin.  Koska tämä on (meille) tärkeä asia, tämän kirjoituksen lopussa on lueteltu uudestaan valikoima kysymyksiä, joita esitimme, mutta joihin Patomäki ei vastannut. Jokainen lukija voi itse tarkastaa luettelosta, mitä esitimme ja vastasiko Patomäki. Ennen tätä luetteloa, katsaus siihen, mitä Patomäki sanoi kahdessa kirjoituksessaan.

Varoitus: Kirjoitus on taas epätavallisen pitkä ja raskas, siis Asiattoman yleiseen kepeään tyyliin verrattuna.

Sivistynyt keskustelu ja suopeus

Patomäki puhuu ensimmäisessä kirjoituksessaan "hyökkäyksestä". Hän myös kertoo törmänneensä "aggressiiviseen ad hominem" -argumentointiin vain taloustietelijöiden keskuudessa. Patomäki sanoo, että aitoa keskustelua "määrittelee yhteinen pyrkimys totuuteen". Hän peräänkuuluttaa "suopeuden periaatetta", joka "edellyttää puhujan tai kirjoittajan mielipiteiden tulkitsemista järkiperäisenä ja perusteltuna".  

Samalla kun toteaa nämä "sivistyneen" keskustelun pelisäännöt, Patomäki esimerkiksi 1) kertoo, kenen "alaisuudessa" Asiattoman kirjoittajat toimivat ja siis vihjaa, että olemme jonkun muun käskyläisiä, 2) väittää täysin yksilöimättä, että monet taloustieteilijät ovat "vihamielisiä demokratialle" ja 3) yhdistää taloustieteen (ja siis meidät siinä mukana) Chilen edesmenneeseen diktaattoriin Augusto Pinochetiin.

Vaatii edelleen aikamoista ponnistelua löytää Patomäen kirjan taloustiedettä käsittelevästä osasta hänen toisilta vaatimaansa suopeutta. Hänhän väittää, että kokonainen tieteenala ja sen harjoittajat ovat täysin väärässä. Patomäki myös suopeilee Twitterissä, että taloustiede on "hulluutta". Onkin ilmeistä, että suopeuden vaatimus koskee vain Patomäen kriitikkoja, ei häntä itseään. Olemme Asiattomassa sitä mieltä, että meidän kirjoituksemme tyyli oli vähintään yhtä sivistynyttä ja suopeaa kuin hänen keskustelutapansa.

Kirjoituksessa oli kysymys tosiseikkojen tarkastamisesta, ei kirja-arvostelusta

Mutta tämä on tietysti pikkuseikka. Pääasia on se, että suhtauduimme vakavasti Patomäen kirjan sisältöön. Tämä jos mikä on todellista suopeutta. Perehdyimme kirjaan ja esitimme siitä hyvin täsmällisiä ja huolellisesti perusteltuja näkemyksiä. Yksikään niistä ei liittynyt Patomäen henkilöön.   Patomäki esittää, ettei kirjoitus täytä kirja-arvion vaatimuksia. Teimme kirjoituksessa kuitenkin täysin selväksi, ettei kysymys olekaan kirja-arviosta, vaan fact checking -tyyppisestä kirjoituksesta.

Kirjoitus rajoittui Patomäen taloustiedettä koskevien väitteiden todenperäisyyden, käsitteiden oikeellisuuden ja Patomäen oman teorian järkevyyden arviointiin. Kun joku väittää, että kokonainen tieteenala on väärin, tällainen arviointi on meistä aivan soveliasta toimintaa.

Patomäen 1. näkökohta: homo oeconomicus

Patomäki tuo ensimmäisessä kirjoituksessaan esille "kolme näkökohtaa" taloustieteeseen. Ensimmäinen näkökohta on se, että homo oeconomicus -oletus on huono yleinen teoria käyttäytymisestä, mutta soveltuu taloustieteilijöihin. Oletus tarkoittaa Patomäen mukaan oletusta "rahassa tai muuten helposti mitattavaa omaa etuaa maksimoivasta ihmisestä". Toisin sanoen suopeuden hengessä Patomäki kertoo taloustieteilijöiden olevan pelkkää omaa etuaan ja rahaa tavoittelevia ahnureita muusta ihmiskunnasta poiketen.

Mutta Asiattoman näkökulmasta olennaista tässä on toinen asia: Patomäen luonnehdinta siitä, mitä taloustiede olettaa, on väärä. Tämä oli yksi seikoista, jonka toimme esille, laitoimme jopa linkin kolmeen kansantajuiseen asiaa koskevaan kirjoitukseen, tähäntähän ja tähän. Standarditeorian oletukset koskevat valintojen johdonmukaisuutta, eivät rahan tai muun oman edun maksimointia.  Patomäki siis on vastaavinaan meille inttämällä samaa virhettä, jonka toimme esille.

(Se kuinka itsekkäitä ihmiset ovat, on empiirinen kysymys. Patomäki viittaa kokeelliseen tutkimukseen. Ensimmäinen äskeisistä viittauksista sisältää yhteenvedon siitä, mitä tämä tutkimus sanoo itsekkyydestä.)

Patomäki ei siis vastannut yksilöityyn väitteeseemme siitä, että hän luonnehtii väärin standarditaloustieteen perusteita.

Patomäen 2. näkökohta: matemaattiset ja tilastolliset menetelmät

Toinen näkökulma, jonka Patomäki tuo esille, on matematiikan ja tilastotieteen käyttö taloustieteessä. Hän esittää sen "kannustavan dogmatismiin". Hän kertoo, että "historialla, evidenssillä ja kyvyllä oikeasti ennakoida tulevaisuutta ei ole mitään väliä". Kuten kirjoituksessa toimme esille, asia on juuri päinvastoin. Empiirinen tiede perustuu suureksi osaksi tilastolliseen mallintamiseen. Tilastollinen mallintaminen ja sen edellyttämä teorioiden matematisointi on monesti ainoa tapa käsitellä empiiristä evidenssiä, myös historiallista, jonka tiede tuntee. Matematiikka ei ole empiirisen tiedon vihollinen, vaan edellytys. Empiria on luonnollisesti myös dogmatismin vastalääke, dogmeja on mahdoton ylläpitää jos ne on empiirisesti kumottu.

Kehotimme Patomäkeä tutustumaan taloustieteen lippulaivajulkaisun American Economic Review'n (AER)  uusimpaan numeroon (aika helmikuu 2015). Lehden 14 artikkelista 11 oli empiirisiä, aiheina mm. yhteismetsät Etiopiassa, malarian hoito, työkokemuksen arvo. Kaikissa pyrkimys on mahdollisimman huolellisesti arvioida evidenssiä, historiallista ja muulla tavalla, esimerkiksi kokeellisesti hankittua. Tutkimuskysymykset ovat myös yhteiskunnallisesti merkittäviä. On mahdotonta löytää erityistä dogmatismia, ja naurettavaa väittää että lähestymistapa ei välittäisi evidenssistä. Sen sijaan kaikki Patomäen kirjassa esittämä kritiikki on täysin teoreettista. Hänen oman "teoriansa" tueksi ei esitetä mitään empiiristä näyttöä, eikä edes kuvailla miten tätä olisi mahdollista hankkia ilman turvautumista tavanomaisiin, Patomäen mielestä virheellisiin, empiirisen tieteen menetelmiin.

Korostimme kirjoituksessa myös sitä, että aivan samanlaisia empiirisiä menetelmiä (ja siis niihin pakosti liittyvää hypoteesien matemaattista esittämistä) käytetään kaikissa muissakin tieteissä, mukaanluettuna muissa yhteiskuntatieteissä. Liitimme kirjoitukseen linkit johtaviin politiikantutkimuksen ja sosiologian julkaisuihin, joiden sisällysluettelosta lukija, myös Patomäki ovat voineet varmistua, että näin todella on. Tässä on kaupan päälle vielä taloushistoriallisen julkaisun sisällysluettelo, jotta jokainen näkee että myös tällä tieteenalalla samoja tilastollisia menetelmiä sovelletaan laajasti. "Historiallinen" lähestymistapa ei siis ole vaihtoehto tavanomaisille menetelmille, vaan yksi niiden sovelluksista.

Patomäki ei siis vastannut seuraaviin täysin yksilöityihin väitteisiimme: Matematiikka ja tilastollinen mallintaminen ovat empiirisen tiedonsaannin edellytys. On mahdotonta tehdä empiiristä tutkimusta ilman niitä. Tämän vuoksi kaikki yhteiskuntatieteet, ei pelkästään taloustiede, käyttävät näitä samoja menetelmiä.

Patomäki puhuu nimeltä mainiten AER:stä toisessa blogikirjoituksessaan. Hän toistaa kirjassaan esittämänsä lainauksen taloustieteilijä Mark Blaugilta. Patomäki sanoo lainauksen olevan "viimeaikainen". Tosiasiassa se on lähes 20 vuotta vanha. Blaug väittää AER:n olevan tylsä ja skolastinen. Keskustelimme kirjoituksessamme tästä ja kehotimme siis tutustumaan nykyiseen 20 vuotta vanhan lehden asemesta. Kuten yllä jo toistimme, lehti ei ole lainkaan tylsä eikä skolastinen, se puhuu todella relevanteista kysymyksistä ja on otteeltaan empiirinen. Tämän voi havaita kuka tahansa lukija itse.

Patomäki ei siis vastannut lainkaan yksilöityyn väitteeseemme: Mark Blaugin 20 vuotta vanha kirjoitus ei päde nykytaloustieteeseen (pätikö se 20 vuotta sitten on toinen kysymys). Taloustiede on korostetun empiiristä ja keskittyy tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Patomäen 3. näkökohta: vaientaminen

Kolmas Patomäen "näkökohta" liittyy ulkopuolisten poissulkemiseen. Hän väittää, että  "ulkopuolisilla ei ole asiaa talouspuheeseen" ja että hänet yritetään jotenkin vaientaa. Twitter-tilinsä mukaan Patomäki on professori ja eduskuntapuolueen puoluehallituksen jäsen. Hänellä on useita suosittuja blogeja ja hänen mielipidekirjoituksiaan ja haastattelujaan julkaistaan lehdissä tämän tästä. Patomäki on vakioesiintyjä myös televisiossa. Hän on ehdolla eduskuntavaaleissa.

Patomäen vaientamiseen pyrkivän salaliiton täytyykin olla yksi historian huonoimmin onnistuneista. Erityisen epäuskottavaa on väittää, että Patomäki olisi tässä nimenomaisessa keskustelussa jonkinlainen uhri tai altavastaaja.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi
Patomäki kirjoitti kirjassaan, että "vallitseva uusklassinen teoria ja sen oppikirjaversiot lähtevät liikkeelle tehokkaiden kilpailullisten markkinoiden hypoteesista”, jota "edes rahoitusmarkkinakriisi ei pystynyt horjuttamaan". Totesimme, että tämä on omituista puhetta. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi nimenomaan tarkoittaa sitä, että ilman sisäpiirin tietoa on mahdotonta ennustaa rahoitusmarkkinoita niin, että saisi keskimäärin suurempia voittoja kuin muut. Ennustamalla rahoituskriisin olisi voinut tehdä paljon rahaa. Näin ollen tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ennustaa, ettei rahoituskriisiä voitu ennustaa. Rahoituskriisin ennustamattomuus ei siis mitenkään kumoa tehokkaiden markkinoiden hypoteesia, koska se on täsmälleen hypoteesin mukainen tulos.

Patomäen "vastaus" tähän on, että ensimmäisessä kirjoituksessaan hän sanoo täysin perustelematta, että väite on "absurdi". Toisessa kirjoituksessa hän tuo esille, että "uusklassikot ovat maailmasta vieraantuneita", kertoo että rahoituskriisi on kauhea asia, viittaa epämääräiseen Eugene Faman 40 vuotta vanhan artikkelin kritiikkiin unohtaen kaiken asiaa koskevan tutkimuksen seuraavien 40 vuoden aikana jne. jne. Mikään näistä asioista ei mitenkään vähennä sitä tosiasiaa, että kriisin ennustamattomuus on täysin sopusoinnussa tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa.

Patomäki toteaa:
Faman luonnehdissa (sic) tehokkuus samaistetaan siihen, että arvopapereiden hinnat heijastavat kaikkea mahdollista saatavilla olevaa informaatiota. Tämän luonnehdinnan mukaisesti voidaan ehkä ajatella Pursiaisen ja Vartiaisen [Hannu Vartiainen oli keskustellut samoista teemoista Facebookissa Patomäen kanssa] tavoin, että jos kriisin olisi voinut ennustaa, markkinat eivät olisi ”tehokkaat”. Minkä tahansa normaalin tehokkuuden määritelmän mukaan kriisi itsessään riittäisi osoittamaan, että vapaat rahoitusmarkkinat eivät toimi hyvin. 
Suomeksi sanottuna: jos käytetään sanaa tehokkuus niin kuin me olemme käyttäneet, asiat ovat juuri niin kuin me sanoimme ja täsmälleen päinvastoin kuin Patomäki väitti. Mutta jos käytetään sanaa tehokkuus jossain toisessa, tähän saakka tuntemattomassa merkityksessä, näin ei ole.

Patomäen puolustus siis on, että hän tarkoitti tehokkaiden markkinoiden hypoteesista puhuessaan koko ajan jotakin aivan eri asiaa kuin rahoitusteoriassa yleensä. Hän puhui hypoteesista, jonka muotoilussa käytetään samoja sanoja, mutta niillä on aivan erilaiset merkitykset; hänestä itsestään luontevammat. Tämä ei tunnu kovinkaan uskottavalta. Kirjassaan hän ei missään vaiheessa mainitse, että talouskriisi kumosi tehokkaiden markkinoiden hypoteesin, mutta jonkin ihan erilaisen, salaisen, tehokkaiden markkinoiden hypoteesin eikä sitä tavallista.

Patomäelle on muuten kohteliaasti kerrottu jo kauan aikaa sitten monista meidän esilletuomistamme asioista.

Niukkuus
Totesimme kirjoituksessa Patomäenkin siteeraamaa Lionel Robbinsia seuraten, että taloustieteessä niukkuus tarkoittaa sitä, että on pakko tehdä toisensa poissulkevia valintoja. Niukkuus siis määritellään näin. Patomäki vastaa:
Valitsemisen välttämättömyydestä ei seuraa yleismaailmallinen niukkuus Robbinsin tai uusklassisen talousteorian mielessä, vaikka Heikki Pursiainen mitä väittäisi. Marx, Veblen, Keynes, Galbraith ja vihreät kulutuskapitalismin kriitikot tietävät paremmin: maailmassa voi olla myös yltäkylläisyyttä ja tuhlausta. Tästä asiasta olen valmis järjestämään vaikka erillisen kahden tunnin julkisen debatin. 
Tätä on vaikea ymmärtää. Patomäki näyttää väittävän mustaa valkoiseksi. Robbinsin esseessä, jota Patomäki siteeraa, määritellään sivulta 12 alkaen niukkuus juuri toisensa poissulkevien valintojen tekemisenä. Näin se määritellään myös kaikissa taloustieteen oppikirjoissa. Tämä on siis niukkuuden taloustieteellinen määritelmä: jos joudutaan tekemään valintoja, on niukkuutta. Tuntuu naurettavalta väitellä määritelmien sisällöstä. Kai taloustieteilijät sentään tietävät, mitä heidän omissa oppikirjoissaan sanotaan, vaikka olisivat muuten aivan hulluja.

Se, että joku elää Patomäen mielestä yltäkylläisyydessä tai tuhlaa, ei mitenkään sulje pois niukkuutta siinä mielessä kuin taloustiede sanaa käyttää. Niukkuutta on esimerkiksi aina kun elinikä on rajallinen, kuten Robbins samoin kuin esimerkiksi Gary Becker toteavat. Ja miten ihmeessä sillä mitä Marx tai Veblen sanoivat voisi olla mitään tekemistä sen kanssa, mikä on standarditaloustieteen määritelmien sisältö? Ainakaan Robbinsin määritelmään heillä ei voi olla mitään sanottavaa, koska kumpikin kuoli ennen Robbinsin esseen julkaisemista.

Patomäen ehdottama kaksituntinen väittely olisi maailman tylsin. Patomäki pauhaisi Marxista ja Veblenistä ja muusta epäolennaisesta. Toinen väittelijäparka yrittäisi sanoa, että näin näissä oppikirjoissa kyllä lukee. Yhtä hyvin voitaisiin väitellä siitä, millä sanoilla Seitsemän veljestä alkaa. Patomäki sanoo muuallakin, että hän haluaisi järjestää väittelytilaisuuksia jossa asioista puhuttaisiin kasvokkain. Tämä olisi epäluonteva tapa toimia. Väittelyn "voittaminen" ei tarkoita sitä että olisi oikeassa sen paremmin kuin tappelunnujakan voittaminen.

Paljon parempi tapa keskustella tämäntapaisista asioista on tehdä se kirjallisesti. Me olemme esittäneet joukon tarkkoja ja yksilöityjä väitteitä Patomäen kirjasta. Hyvä tapa, ellei peräti suopea, aloittaa keskustelu on vastata niihin. Tällaista keskustelua Patomäki ei tähän asti ole ollut halukas käymään.

Tämä ei siis tarkoita sitä, ettemmekö voisi keskustella Patomäen kanssa kasvokkainkin jossakin sopivassa tilaisuudessa. Mutta tällaisessa keskustelussa on paljon vaikeampi ratkoa asioita kuin kirjallisesti, kuten on jo aiemmin nähty ja kuultu.

Käsitehistoria
Kirjoituksessa totesimme, että kun Patomäki kritisoi mielihyvään perustuvaa utiliteettiteoriaa, hän kritisoi karikatyyriä sata vuotta sitten hylätystä teoriasta. Mielihyvään perustuva utiliteettiteoria nimittäin hylättiin taloustieteessä jo kauan sitten (tosin neurotaloustiede on joidenkuiden mielestä sen uusi tuleminen). Patomäki vastaa tähän:
Uusklassinen taloustiede on ympäri maailmaa ollut hylkäämässä oppihistorian, uudet sukupolvet eivät sen vuoksi tiedä mistä heidän käsitteensä ovat peräisin, vaan luulevat niiden olevan universaaleja, kaikkialle päteviä. Yhteiskuntatieteilijät tietävät paremmin. Meille käsitehistoria on olennainen osa koulutusta ja yhteiskunnallista ymmärrystä. Käsitteillä on historia ja tulevaisuus – ja joissakin tapauksissa ei enää tulevaisuutta. 
Mutta "vastaus" ei tietenkään liity mitenkään siihen, mitä kirjoitimme. Asian kannalta on yhdentekevää hylkääkö taloustiede käsitteitä liian usein tai väärin perustein. Tosiasia on, että standarditaloustiede on hylännyt mielihyväteorian ja siksi kun Patomäki kritisoi sitä, hän kritisoi jotain, mikä ei sisälly standarditeoriaan. On mahdotonta osoittaa jokin teoria vääräksi kritisoimalla asioita, jotka eivät sisälly siihen.

Rationaalinen valinta ja empiria
Kirjoituksessa totesimme, että mielihyvän asemesta nykyteorian lähtökohtana ovat ihmisten tekemät valinnat. Patomäki vastaa tähän siteeraamalla kirjaansa. Kirjassaan hän sanoo, ettei rationaalista valintaa / hyödyn maksimointia voida empiirisesti testata. Tämä ei pidä paikkaansa. Patomäki voi itse todeta tämän katsomalla esimerkiksi siteeraamastaan Varianin kirjasta, millaiset valinnat ovat mahdollisia rationaaliselle päätöksentekijälle. Kaikki eivät ole. Jos haluaa lyhyen jutun asiasta, voi vilkaista tätä. Tai jos haluaa oikeita empiirisiä tutkimuksia voi googlata (Google Scholarissa) esimerkiksi experimental economics rationality tai testing rationality jotain sellaista.

Itse asiassa koko Patomäen taloustieteen vastaisessa ristiretkessä ei olisi mitään järkeä, jos valintateorialla ei olisi empiirisiä seurauksia. Teorialla, jota ei voida empiirisesti testata, ei määritelmällisesti ole mitään väliä mihinkään. Empiiristen seurausten puute tarkoittaa sitä, että kaikki asiat tapahtuvat täsmälleen samalla tavalla maailmassa, jossa teoria on tosi kuin maailmassa, jossa teoria on epätosi.

Arvoteoria
Kirjoituksessa toteamme, että taloustieteellinen arvoteoria ei ole teoria siitä mikä on arvokasta jossain suurellisessa filosofisessa mielessä. Sen tarkoitus on selittää asioiden arvo sanan jokapäiväisessä merkityksessä, siis esimerkiksi miksi oluttuoppi on kahden kahvikupillisen arvoinen. Patomäki vastaa:
Tämähän vain todistaa kirjassani monta kertaa esittämäni pointin: uusklassinen taloustiede on sitoutunut subjektivistiseen arvoteoriaan. Oikeudenmukaisuus, demokratia ja kaksi kupillista kahvia voivat uusklassikoille olla sama asia, kunhan ihmiset ”saavat vapaasti valita”. Minusta ne eivät oikeasti ole sama asia.
Siis koska taloustieteen arvoteoria rajoittuu tarkastelemaan tiettyjä kysymyksiä, oikeudenmukaisuus, demokratia ja muut hienot asiat ovat taloustieteilijöille sama asia kuin kaksi kupillista kahvia? Päteekö sama myös esimerkiksi hyönteisiä koskeviin teorioihin? Koska entomologit tarkastelevat vain hyönteisiä, demokratia ja oikeudenmukaisuus ovat heille yhtä tärkeitä kuin kärpäset? Patomäen vastauksen logiikka on aika uskomaton.

Miksi taloustieteilijät pitävät markkinoista?
Yksi tärkeä esimerkki Patomäen täydellisestä empiirisen kiinnostuksen puutteesta on se, että hän ei ymmärrä miksi taloustieteilijät pitävät markkinoista. Hän yrittää väittää, että se johtuu siitä, että loppujen lopuksi taloustieteilijät aina palaavat mielessään hyvinvointiteoreemojen mukaiseen täydellisen kilpailun malliin. Patomäki luettelee erilaisia taloustieteen omia teoriatuloksia epätäydellisesti toimivista markkinoista ja sanoo, että taloustieteilijöiden usko markkinoihin on dogmaattista.

Koko asia on Patomäen mielessä täysin teoreettinen. Mutta tärkein syy sille, miksi taloustieteilijät pitävät markkinoista ja markkinataloudesta on empiirinen. Markkinat oikeasti toimivat hyvin, tästä on runsaasti näyttöä. Näyttö markkinoiden varallisuutta luovasta toiminnasta on kerta kaikkiaan kiistatonta. Usko markkinoihin ei olekaan sokeaa ja teoreettista, vaan valikoivaa ja vahvasti empiiristä.  Tämä ei siis tarkoita sitä etteikö myös teoreettisia perusteita markkinoiden toimivuudelle ole. Patomäki unohtaa myös sen, että taloustieteessä on myös huomattava määrä teoreettisia ja empiirisiä tuloksia siitä, että poliittinen järjestelmä toimii tehottomasti.

Steve Keen
Patomäki siteeraa edelleen Steve Keeniä, joka on kiistatta osoitettu henkilöksi joka ei ymmärrä alkeismatematiikkaa eikä -taloustiedettä. Patomäki ei vieläkään vastaa, onko hän sitä mieltä että Keen on 1) varteenotettava ajattelija eikä siihen 2) uskooko hän, että Keen todella sortui alkeismatemaattisiin virheisiin ja silti siteeraa tätä.

Luettelo valikoiduista erisnimistä ja käsitteistä, joita Patomäki käyttää
Patomäki syyttää taloustiedettä liian teoreettiseksi ja Blaugin suulla skolastiseksi. Hän myös vaatii, että talousteoreettisten käsitteiden tulisi "viitata todellisuuteen". Hänen oma lähestymistapansa on kuitenkin pelkästään teoreettinen ja koostuu paljolti nimien ja taloustieteen kannalta epäolennaisten käsitteiden viljelystä. Valikoima Patomäen kahdessa blogikirjoituksessa käyttämiä erisnimiä ja käsitteitä:

Etiikka, polemisti, ad hominem -argumentti, epälegitiimi, käytännöllinen virhepäätelmä, vakuuttamisdialogi, hermeneutiikka, dogmatismi, tietoteoria, tieto-opillinen sulkeuma, eettinen dialogi, Marx, Veblen, Galbraith, oikeudenmukaisuus, demokratia, pluralismi, diskurssi, Hayek, utooppinen,  Jacques Derrida, dekonstruktionismi, binaariset vastakohdat, retoriikka, deliberatiivinen demokratia, tautologinen kehäpäätelmä, toteemipaalu, teknis-matemaattinen, atomistinen, TTIP, irrealistinen, Robinson, Hicks, Kaldor, holistinen, geohistoriallinen aika, reaalikausaatio, evolutionäärinen metafora, Martin Heidegger, instrumentaalinen tieteenteoria à la Milton Friedman, Aristoteles, vakaat frekvenssit, skolastinen.

Sanomattakin on selvää, ettei näistä juuri mikään liity mitenkään nykyaikaiseen taloustieteeseen.

Kysymyksiä Patomäelle. 

Lopuksi  Asiattoman alkuperäisen kirjoituksen pohjalta laadittu valikoitu joukko kysymyksiä Patomäelle. Niissä ei ole mitään viittausta Patomäen henkilöön. Jos Patomäkeä kiinnostaa keskustella, hän voi aloittaa vastaamalla joihinkin näistä kysymyksistä. Ohessa myös tulostettava pdf-versio kysymyksistä.

1. Kirjassasi väität (suora lainaus, numerointi Asiattoman):
“Käytännössä loogis-matemaattinen johtaminen onnistuu vain sellaisessa kuvitteellisessa suljetussa ”taloudessa”, jossa on 1) yksi ”edustava” kuluttaja, jonka preferenssit ovat sisäsyntyisiä, 2) jossa on tarjolla vain yhtä samanlaista hyödykettä, 3) jossa ei ole suurtuotannon etuja, jossa 4) mitään ei koskaan innovoida ja jossa 5) yritykset kilpailevat kaikki voittonsa pois."
Osoitimme omassa kirjoituksessamme, että mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Oletko edelleen sitä mieltä, että ylläesitetty pitää paikkansa? Voitko myös kertoa kirjallisuusviitteiden (mieluiten siteeraamasi Hal Varianin kirjan) avulla, mihin näkemyksesi perustuu.

2. Kirjassasi väität, että kysyntä- ja tarjontamalli ovat taloustieteen perustulosten pohjana. Kerroimme kirjoituksessa, että koko nykyaikainen yrityksen teoria perustuu malleihin, joissa tarjontakäyrä ja täydellinen kilpailu eivät ole lähtökohtana. Viittasimme toimialan taloustieteen ja yrityksen teorian johtavaan julkaisuun. Totesimme, että siteeraamassasi Varianin oppikirjassakaan juuri mikään ei perustu kysyntä- tarjontamalliin, vaan teoriaan, josta tämä on huomattava yksinkertaistus. Oletko edelleen sitä mieltä, että suuri osa talousteorian tuloksista perustuu kysyntä-tarjontakehikkoon? Jos olet, voitko osoittaa tämän (standarditaloustieteellisten), esim. Varianin kirjan kirjallisuusviitteiden avulla.

3. Tuotantoteknologian kehittyminen aikaansaa sen, että hinnat laskevat samaan aikaan kuin määrät kasvavat. Kirjassasi esität, että tämä on ristiriidassa kysyntä- tarjontakehikon kanssa. Kerroimme kirjallisuuteen viitaten, että tämäntyyppisten väitteiden osoittaminen vääräksi on alkeisoppikirjatehtävä. Alkeismallissa teknologista kehitystä kuvataan tarjontakäyrän siirtymiselle, joka johtaa juuri kuvaamaasi lopputulokseen. Voitko kertoa, oletko edelleen sitä mieltä, että teknologisen kehityksen vaikutus hintoihin ja määriin on ristiriidassa alkeismallin kanssa? Jos olet, anna asiaa koskevia (alkeisoppikirjatason) viittauksia.

4. Kirjassasi esität (kuvio 8), että "realistinen" tarjontakäyrä on välillä nouseva, välillä laskeva, samoin kuin "realistinen" kysyntäkäyrä. Kuvioon liittyviä kysymyksiä:
(a) Kuvaile mille oletuksille kuvio perustuu.
(b) Nouseva kysyntäkäyrä tarkoittaa, että ihmiset haluavat ostaa tavaraa enemmän silloin kuin se on kalliimpaa. Onko tämä mielekäs ajatus? Ostatko itse enemmän tavaraa, jos se on kalliimpaa?
(c) Laskeva tarjontakäyrä tarkoittaa, että ihmiset haluavat myydä tavaraa enemmän silloin, kun saavat siitä huonomman hinnan. Onko tämä mielekästä? Kasvaako oma myyntihalukkuutesi kun tarjottu hinta alenee?
(d) Kuvaile lyhyesti empiiristä näyttöä sille, että oma mallisi on oikea ja standardimalli väärä. Kerro vielä tarkemmin, miten empiiristä näyttöä on ylipäänsä mahdollista saada, koska tavanomaiset tilastolliset menetelmät ovat mielestäsi vääriä.
(e) Kuviossasi on "tasapainoja", joissa tarjontakäyrä ja kysyntäkäyrä leikkaavat niin, että tarjonta on laskeva ja kysyntä nouseva. Esitimme kirjoituksessa dialogin muodossa kuinka omituinen tämä tilanne on. Nimittäin tässä "tasapainotilanteessa" myyjät haluaisivat koko ajan alhaisempaa ja ostajat korkeampaa hintaa. Onko tämä leikkauspiste mahdollinen tasapaino (tai tulema, jos vierastat tasapaino-nimitystä)? Miksi dialogissa kuvattu järjettömyys ei ole ongelma?
(f) Esität kirjassasi hiilidioksidiveroa tarkoituksena vähentää hiilidioksidipäästöjä. Veron toimiminen päästöjä vähentävänä keinona perustuu kuitenkin standardinomaiselle kysyntä-tarjontamallille, jossa hintojen nousu vähentää kysyntää. Jos hintojen nouseminen voi lisätä kysyntää, hiilidioksidivero voi lisätä hiilidioksidipäästöjä. Kuvaile, miksi hiilidioksidiveron toimivuus ei riipu standardioletuksista, vaan pätee myös omassa mallissasi.
(g) Totesimme että "yliampuminen" ja "vakaa tasapaino" eivät tarkoita mitään staattisen kysyntä-tarjontamallin yhteydessä vaan että ne liittyvät dynaamisiin malleihin. Näin ollen näillä käsitteillä puhuminen kysyntä-tarjontamallin yhteydessä ei tarkoita mitään. Mitä oikein tarkoitit?
(h) Väität, että kuviosi osoittaa, että markkinat voivat ajautua epäoptimaaliseen tilanteeseen? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä optimaalisuus tässä yhteydessä tarkoittaa? Et voi käyttää sitä missään talousteorian tavanomaisessa mielessä, koska olet eksplisiittisesti hylännyt tämän teorian kuviossa 8.

5. Kirjassasi ja blogikirjoituksissasi sanot, että matemaattinen teorisointi ja tilastollinen mallintaminen eivät sovellu yhteiskuntatieteisiin. Ne johtavat mielestäsi dogmaattisuuteen ja sen sellaiseen.
(a) Investointiohjelmasi perustuu kuitenkin ns. kerroinvaikutukseen. Ajatus on se, että on olemassa tietty luku, "kerroin", joka kertoo kuinka monta euroa lisää bkt:ta yksi julkinen menoeuro tuottaa. Kerroin on matemaattinen termi, joka viittaa kertolaskuun, joka on matemaattinen operaatio. Kerroinmallin ajatus esitetään yleensä yhtälön muodossa bkt:n muutos = kerroin x julkisten menojen muutos. Eikö tämä ole mielestäsi matemaattinen teoria, ja miksi ei? Miksei kerrointeoria kärsi samoista ongelmista kuin muut matemaattiset yhteiskuntatieteelliset teoriat?
(b) Investointiohjelmassa on järkeä vain tietyillä kertoimen arvoilla. Kirjassasi arvioit, että kerroin on vähintään 1.5, mutta voi olla myös yli 2. Kuinka kertoimen arvo voidaan mielestäsi selvittää? Yleensähän sitä yritetään arvioida empiirisillä tilastotieteellisillä menetelmillä (tuore suomenkielinen katsaus tässä). Mutta olet esittänyt, että näitä menetelmiä ei voida soveltaa taloustieteessä. Kuvaile empiirinen, ei-tilastotieteellinen ja ei-matemaattinen strategia, jolla matemaattisen kertoimen arvoa voidaan arvioida.

6. Edelleen matematiikasta ja tilastollisesta mallintamisesta. Kirjoituksessa oli linkki johtaviin politiikantutkimuksen ja sosiologian (ja tässä kirjoituksessa myös taloushistorian) julkaisuihin. Niissä kaikissa käytetään samanlaisia tilastollisia menetelmiä kuin empiirisessä taloustieteessä. Onko näiden menetelmien käyttö ja matemaattinen hypoteesien muodostaminen väärin myös näissä yhteiskuntatieteissä?

7. 7. Sanot, että taloustieteessä "historialla, evidenssillä ja kyvyllä oikeasti ennakoida tulevaisuutta ei ole mitään väliä". Olet sitä mieltä, että tilastollinen mallintaminen johtaa dogmaattisuuteen. Väität myös, että taloustiede on vieraantunut todellisuudesta. Kirjoituksessa oli linkki American Economic Review -aikakauskirjan uusimpaan numeroon. Siinä on kolme artikkelia, joista yksi käsittelee malarian hoitoa, toinen yhteismetsien hoitoa Etiopiassa, kolmas työkokemuksen arvoa työmarkkinoilla.
(a) Kerro, miten näissä artikkeleissa jätetään historia, evidenssi ja kyky ennakoida tulevaisuutta huomiotta.
(b) Kerro, miksi empiiriset tulokset eivät ole relevantteja, kerro millä tavalla aiheet ovat vieraantuneet todellisuudesta.
(c) Kuvaile, miksi artikkelit ovat dogmaattisia.
(d) Kerro myös kuinka artikkeleiden tutkimuskysymyksiä olisi mielestäsi pitänyt lähestyä, jos niitä ylipäänsä voi tai kannattaa tutkia.

8. Siteeraat kirjassasi Steve Keeniä. Keen on väittänyt osoittaneensa alkeistaloustieteen matemaattisia tuloksia vääriksi. Nämä väitteet on kiistatta osoitettu vääriksi.
(a) Oletko sitä mieltä, että Keen on oikeassa, ja alkeistaloustieteen matematiikka väärin? Siis väärin siinä mielessä, että niissä on matemaattisia virheitä?
(b)Oletko sitä mieltä että Keen on varteenotettava taloustieteen kriitikko huolimatta hänen suuruudenhulluista virheistään?

107 kommenttia:

  1. Saatatte saada vastineen, mutta älkää odottako vastauksia, te kaunaiset saastat.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa että jaksatte tehdä tätä.

    VastaaPoista
  3. Odotan Patomäen vastausta kuin Joulua.

    -Kikka

    VastaaPoista
  4. Tämän kirjoituksen jälkeen ihmetyttää entistä enemmän, kuinka Patomäki on kykeneväinen toimimaan Helsingin yliopiston professorina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta löytyyhän Jyväskylän yliopistostakin Puolimatka, jonka kannanotto tasa-arvoiseen avioliittolakiin oli tieteellisestä näkökulmasta varsin epäilyttävä.

      Poista
    2. Moni valtio-opin ihminen tukee sekavaa yhteiskunnallista kirjoitttelua, koska se on heidän mielestä heidän duunia.

      Poista
    3. Voihan se omalla alallaan olla ihan pätevä tutkija. Itselläni ei ole kompetenssia arvioida hänen maailmanpolitiikan tutkimuksiaan, mutta taloustieteen peruskurssin käyneenä hävettää kyllä lukea hänen käsityksiään perusterminologiasta. Vastaavanlaisia väärinymmärryksiä tosin harrastetaan muissakin oppiaineissa.

      Poista
    4. Patomäki asettaa omalla toiminnallaan koko HY:n valtiotieteellisen kyseenalaiseen valoon. Ovatko kaikki valtiotieteellisen tiedekunnan proffat noin pihalla?

      Poista
    5. On - ehdottomasti! Erityisesti proffat, jotka ovat valtsikassa taloustieteen professoreina ovat aivan pihalla. Patomäkihän tämän todistaa.... =D

      Poista
  5. Patomäki tarvitsee melkoiset tikkaat kiivetäkseen tästä kuopasta.

    VastaaPoista
  6. Hiljaiseksi vetää (Patomäen).

    VastaaPoista
  7. 4b) iPhone, Bentley, Louisvouitton - niitä ostetaan siksi että ne ovat kalliita.

    Jani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kuinka monta euroa iPhonen hintaa pitää nostaa, että ostat niitä itse kymmenen lisää?

      Poista
    2. Miksi ihmeessä kaupoissa on ALENNUSMYYNTEJÄ, eikä ylennusmyyntejä???

      Poista
    3. Olisiko kyseessä uusliberalismi?

      Poista
    4. Kumpi myy enemmän autoja: Toyota vai Bentley. Lisääntyykä Toyota Corollan myynti, jos sen hinta nostetaan Bentleyn tasolle? Meneekö Bentleytä vähemmän kaupaksi, jos hinta lasketaan Toyotan Corollan tasolle?

      Tannenberg

      Poista
  8. Kuten edellisessä Patomäkisarjan kirjoituksen kommenttiosuudessa joku totesi "Patomäki on poliitikko". Asiattomien huomioilla ei siis todennäköisesti ole mitään vaikutusta Patomäkeilyyn. Mutta hänen kannattajistaan/faneistaan suuri osa on opiskelijoita, joiden pitäisi kyetä edes jonkinlaiseen versioon kriittisestä ja abstraktista ajattelusta. Jolleivät he oli tosiuskovaisia, heidän pitäisi edes hetkellisesti pohtia vaihtoehtoa, että he ja Patomäki ovat väärässä.

    Jos jotain vastauksia on odotusteni vastaisesti tulossa, olen erityisen kiinnostunut kohdasta 8. Periaatteessa jokainen kansantaloustieteen toisen vuoden perusopiskelija kykenee seuraamaan alkeismatematiikkaa, jossa näytetään, että Keen ei todellakaan tajua mistään mitään. Hän on mies joka, analogiaa käyttäen, väittää että vasen on oikea ja jostain syystä aikuiset miehet ympäri maailmaa eivät pelkästään toista hänen virhettään, vaan kertovat että juuri tästä syystä Keen on hieno ja älykäs mies.

    Klaus Kultti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin huvittavasti tuoreimmassa vastineessa edelleen korostetaan Keenin legitimiteettiä ekonomistina. Huvittavaksi tämän tekee se, minkä totesitkin jo aiemmin; kyseessä on joku lukiomatematiikan Don Quijote, joka tuulimyllyjen sijaan on valinnut derivointisäännöt verivihollisikseen.

      Poista
  9. Ihmettelen jos Patomäki saa pyristeltyä itsensä ulos tästä nolosta tilanteesta mihin on koko puolueensa nyt sekoittanut. Ei taida postmoderni sanahelinä ihan riittää. Toisaalta vasemmistoliitossa on tiedevastaavina muitakin omituisuuksia, kuten esimerkiksi Ari Rusila, joka tuli taannoin Tiede-lehden keskustelupalstalle omin nimineen väittämään, että Srebrenican joukkomurha, jossa katosi noin 8000 ihmistä, ei ollut serbien tuhotyö. Joku myös saattaa muistaa 2000-luvun alkupuolen, jolloin presidenttinä oli Halonen ja ulkoministerinä Tuomioja. Patomäki oli/on molempien lempilapsi, jolla oli jopa oma "globaaliin demokratiaan" tähtäävä instituutti yhdessä muiden ruohonjuuritason vasemmistoälyköiden kanssa, NIGD (northern institute of global democracy tms.), joka on ollut viime vuodet yhtä hiljaa kuin heidän toinen projektinsa, eli kv-verotusliike Attac...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patomäestä saa helposti tehtyä kaksi ihmistä. Yksi on poliitikko, jonka kyvykkyys ja näkemys kiteytyy seuraavaan; "Rajoituksista huolimatta Venäjällä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia. Se on vielä aika kaukana Hitlerin Saksasta"

      Toinen on ns. tieteilijä, jonka taso lienee käynyt ilmi asiattomissa.

      Poista
    2. Korjaan vain kaksi itseäni koskevaa virheellistä väittämää:
      1) En ole tiedevastaava VL:ssä enkä missään muussakaan yhteisössä.
      2) En ole väittänyt ettei Srebrenica olisi serbien tuhotyö. Sen sijaan olen väittänyt ettei Srebrenicassa ko verilöylyn aikaan teloitettu 8.000 muslimimiestä /-poikaa vaan suuri osa kuoli mm taisteluissa murtautuessaan ulos saartorenkaasta kohti Zenican kaupunkia.

      Poista
    3. Tästä näyttää tulevan toverituomioistuin vasemmistoliittolaisia kohtaan, vaikka off topic onkin.

      Se olikin MAAILMANPOLIITTISTEN ASIOIDEN TYÖRYHMÄ.

      Jokainen voi käydä tarkistamassa tiede-lehden keskustelupalstalta mitä tuli kirjoitettua liittyen siihen, että Srebrenican alueelta on löydetty 7040 yksilön ruumiit joukkohaudoista. ICMP on DNA:n perusteella linkittänyt 6838 ruumista niihin noin 8000 ihmiseen, jotka oli ilmoitettu kadonneeksi Srebrenican turva-aleelta. Ari Rusila kirjoitti 10.3.2013 klo 14:53 Viesti 59/141: " Väitän, että Srebrenicassa ei teloitettu 8,000 muslimimiestä/-poikaa heinäkuussa 1995." http://www.tiede.fi/keskustelu/57304/ketju/mita_jugoslaviassa_oikein_tapahtui_ja_miksi/sivu/10

      Poista
    4. 1) Mot
      2) Kuten sanoin. Yhdyn suositukseen tutustua tiede-lehden ketjuun vaikka senkin foorumin tasoa mielestäni laskee nimimerkkikirjoittelun ohella ad hominem –argumentaation yleisyys.

      Poista
  10. Toi pdf kysymyksistä on hyvä. Täytyy tulostella niitä ja ottaa mukaan tilaisuuksiin, joissa Patomäki tai hänen kätyrinsä vaikuttavat, jos vaikka saisi vastauksia reaaliajassa.

    VastaaPoista
  11. Erinomainen katsaus!

    VastaaPoista
  12. Patomäellä on toivottavasti joskus ollut järkeä, kun on tuohon nykyiseen virkaansa päässyt. Viisaus on tainnut puuttua alusta asti.

    Nyt kun järki on kadonnut jonnekin, on lopputuloksena epämääräistä sivistyssanahelinää.

    Kuinkakohan pitkään kaveri saa pitää virkansa tämän sekoilun jälkeen? Vähän heikkoa mainosta Patomäki on työnantajalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patomäen virka on poliittinen suojatyöpaikka. Suomessa kun pätee yhä sääntö jonka mukaan mitä vasemmistolaisempi olet sitä korkeammalle pääset julkisella sektorilla.

      Poista
  13. "Empiirinen tiede perustuu suureksi osaksi tilastolliseen mallintamiseen", asiattomat kirjoittavat. "Suureksi osaksi" on aika epämääräistä kieltä, olisiko teillä tarkkaa lukua? 20 prossaa, 50 prossaa? Jos kerran puhutte tilastollisesta mallintamisesta, niin osaatte varmaan mallintaa tämän tilastollisesti? Mitä aikakautta väite koskee? Ainakaan 1980-luvun taidehistorian opinnoissa ei tilastollisesti mallinnettu kovin paljon.

    Oma taidehistorian esseeni ei mallintanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikki sun vasta-"argumentit" on todella typeriä

      Poista
  14. Taloustieteilijänä, ja ihmisenä, pakko nyt sanoa, että kohdassa viisi ja seitsemän on niin sanotusti pointtinsa. Te otatte kantaa akateemiseen tutkimukseen ja olette oikeassa. Patomäellä, tai kenelläkään muulla, ei ole mahdollisuuksia lähteä argumentoimaan esittämiänne kysymyksiä vastaan tekemättä itseään täysin naurunalaiseksi. Se missä Patomäki on oikeassa, ja joka ei mielestäni ole taloustieteen ongelma tieteenä, on evidenssin esittäminen, erityisesti empiirisen tutkimuksen, julkisuudessa tai suljettujen ovien sisällä henkilöille, jotka eivät ymmärrä alkuperäisen kysymyksenasettelun lähtökohtia ja taustaa. Tarkoitan tällä esimerkiksi surullisen kuuluisan Rogoff-Reinhart -tutkimuksen tulosten käyttämistä politiikan välineenä, jossa ne, jotka tuloksia hyödyntävät eivät tiedä, ainakaan täydellisesti, tutkimuksen taustaa, menetelmiä, luotettavuutta tai sitä historiaa johon tutkimus pohjautuu. Tulosten käyttäminen, niiden muodostaminen mantraksi ja siten lähes dogmiksi, on poliittinen ongelma. Tämä on minun, maallikon, tulkinta Patomäen argumentoinnista.

    Mutta yhtä kaikki, mielestäni ei ole kyse tieteenhaaraan liittyvästä ongelmasta, vaan politiikasta. Ja mielestäni politiikan tekemisen tavassa ei voi lähtökohtaisesti olla ongelmaa. Sitä tehdään kulloinkin parhaalla mahdollisella tavalla, johdonmukaisesti perustuen omiin olettamuksiin tulevasta ja menneestä, mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen pyrkien, oman viiteryhmänsä kannalta, on ryhmän koko sitten yksi tai useampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja mielestäni politiikan tekemisen tavassa ei voi lähtökohtaisesti olla ongelmaa. Sitä tehdään kulloinkin parhaalla mahdollisella tavalla, johdonmukaisesti perustuen omiin olettamuksiin tulevasta ja menneestä, mahdollisimman parhaaseen lopputulokseen pyrkien, oman viiteryhmänsä kannalta, on ryhmän koko sitten yksi tai useampi."

      Yleisesti ottaen politiikkaa kannattaa tehdä sellaisella tavalla, ettei tarkoituksella hyökkää kenenkään kimppuun, tai muuten voi olla että käy niin kuin nyt.

      Vähän spesifimmin taas sanoisin, että olet väärässä - Hessu on vaan niin pihalla, ettei tajua mistä puhuu.


      "Tarkoitan tällä esimerkiksi surullisen kuuluisan Rogoff-Reinhart -tutkimuksen tulosten käyttämistä politiikan välineenä, jossa ne, jotka tuloksia hyödyntävät eivät tiedä, ainakaan täydellisesti, tutkimuksen taustaa, menetelmiä, luotettavuutta tai sitä historiaa johon tutkimus pohjautuu."

      Tämä ei ole Reinhartin tai Rogoffin syytä, eikä yleisemmin taloustieteilijöiden - eikä edes taloustieteeseen rajoittuva ilmiö.

      Poista
  15. Katsastaja H on tehnyt upeaa työtä. Patomäki varmasti vastaa, mutta vastaamatta yhteenkään asiakysymykseen.

    VastaaPoista
  16. Komppaan muita kommentoijia: erinomainen kirjoitus, johon Patomäki kuitenkaan tuskin koskaan tulee vastaamaan ainakaan substanssin osalta. Kirjoituksenne vahvistaa entisestään näkemystäni siitä, että Patomäki on ennen kaikkea jonkinlainen 1980-luvun lopun opiskeluaikojensa postmodernismin terminologiaan jumittunut wannabe-filosofi joka pyrkii kovasti esittämään tiukkaa tieteentekijää, mutta jolle empiirinen tutkimus on viime kädessä jotain vierasta ja vastenmielistäkin. Itse olen lukenut viimeisen 10 vuoden aikana usemmankin Patomäen kirjan ihan mielenkiinnosta, ja jokaisen luettuani olen ihmetellyt samaa asiaa: jokainen näistä kirjoista sisältää pitkän osion ankaraa - jopa suorastaan henkilöön menevää - kritiikkiä taloustiedettä, taloustieteilijöitä ja tilastollis-matemaattisia menetelmiä kohtaan, mutta siitä huolimatta jokaisen kirjan "positiivisessa", rakentavassa osiossa Patomäki kanssakirjoittajineen turvautuu tutkimuksiin tai päättelyyn, jotka nojaavat suoraan näihin hänen kritisoimiinsa virheellisiin menetelmiin - silloin kun hän mihinkään empiirisiin tutkimuksiin ylipäätään turvautuu. Joskus tämä tehdään puolittain anteeksipyydellen (tyyliin "parempaakaan tähän hätään ei löydy"), kuten uusimmassa kirjassa Krugmania ja Stiglitziä siteeratessa, mutta yleensä viittaukset tehdään suoraan (voisi sanoa härskisti), ilman enempiä reflektoimisia sen osalta onko siteerattu tutkimus metodologisesti yhteensopiva itse leipätekstissä esitetyn ankaran kriittisen position kanssa. Toisaalta Patomäelle ei kylläkään tuota ongelmia esittää tosiasiaväitteitä ilman mitään täsmennettyä tutkimuksellista tukea; esimerkiksi Suomen talouspolitiikan tulevaisuus ja Eurokriisin anatomia -kirjoissaan hän visioi erilaisia "tulevaisuuden skenaarioita" vailla mitään selvitystä siitä, mihin esitetyt kehitysnäkymät perustuvat. Olen ajatellut että tämä taipumus johtuu siitä että hänen metodologinen/tieteenfilosofinen positionsa on niin ankara että hänen on pakko hylätä valtaosa KAIKESTA yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta "väärin tehtynä"; tällaisessa tilanteessa ei kai oikein voi tehdä muuta kuin luottaa maailmanpolitiikan professorin ylivertaiseen intuitioon ja Hesarin ja The Economistin selailuun. Tuntuu kuitenkin siltä, että aina välillä jonkinlainen akateemisen ihmisen common sense pakottaa hänet siteeraamaan edes jotain empiiristä tutkimusta väitteidensä tueksi - periaatteella "no ei ne munkaan lukijat nyt IHAN kaikkea paskaa usko mitä kirjoitan ilman edes jotain lähdeviitteitä". Tällöin kriteeri sille, mitkä tutkimukset valikoituvat Patomäen kirjoitusten viitteiksi onkin pääasiassa (tai pelkästään) se, missä määrin ne tukevat hänen (empiriasta riippumattomia) argumenttejaan ja (ennalta päätettyjä) lopputuloksiaan. Sama metodologinen dogmaattisuus selittää myös sitä, miksi Patomäki paljon mieluummin keskittyy näpertelemään muotoseikkojen kanssa, kuten tarkastelemaan argumentaatiomuotoja, luetteloimaan tekstissä esiintyviä erilaisia muodollisia virhepäätelmiä, erittelemään tekstissä käytettäviä retorisia tehokeinoja ja analysoimaan erilaisten väitteiden filosofisia taustaolettamia ja niiden mahdollisia heikkouksia; kun (lähestulkoon) kaikki empiirinen tutkimus on määritelmällisesti väärässä, mitään muuta ei patomäkeläinen tutkija voi tehdä!

    Eki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että itse asiassa Patomäen metodologisen position hankaluus on tyypillistä hänen filosofisen koulukuntansa, "kriittisen realismin" edustajille. Kyseinen koulukunnan keskeisin väite on että yhteiskunta on "avoin järjestelmä" jossa on useita eri suuntiin vaikuttavia "voimia" ja "tendenssejä", ja jossa ei voida tehdä mitään kontrolloituja kokeita jossa ulkopuolisten muuttujien vaikutus voitaisiin eliminoida tai minimoidta. Tästä seuraa se että minkään havaitun säännönmukaisuuden ei voida osoittaa olevan seurausta mistään tietystä kausaalisesta mekanismista, koska havaitun säännönmukaisuuden esiintymiseen voi aina vaikuttaa tai sen voi aiheuttaa jokin toinen seikka (voima/tendenssi), josta tutkija ei ole tietoinen tai jota hän ei osaa huomioida. Tästä taas seuraa se - vain hieman kärjistäen - että yhdelläkään yhteiskunnan tutkijalla ei ole mitään mahdollisuuksia empiirisesti testata mitään teoriaansa, joten hän voi ilmeisesti aivan vapaasti postuloida mitä tahansa "taustalla" vaikuttavia voimia ja nimittää näitä "reaaliksi"; jos joku toinen tutkija esittää että jokin empiirinen tutkimus on ristiriidassa kriittisen realistin mielessään kehittelemän teorian kanssa, realistimme voi aina kumota vastaväitteet toteamalla, että juuri tuossa tutkimuksessa taustavoimien vaikutuksen kumosi vastakkaiseen suuntaan vaikuttava toinen voima (jonka hän voi myös vapaasti keksiä omasta päästään vailla huolta siitä, että joutuisi tätä empiirisesti koettelemaan), joka tutkijantolvanalta jäi huomaamatta. Kriittinen realismi tarjoaa siis eräänlaisen filosofisen +1000 kahden käden miekan, jolla voi kellistää minkä tahansa empiriamaailman lohikäärmeen. Karl Popper ei olisi tästä pitänyt, mutta kriittisen realismin koulukunnan isä, filosofi Roy Bhaskar saattoi sen avulla pitää kätevästi 1960-luvulla omaksumansa marxilaisen vakaumuksen enemmän tai vähemmän koskemattomana kuolemaansa asti 2010-luvulle; mikään empiirinen havainto ei pystynyt osoittamaan marxilaista teoriaa vääräksi, koska sen postuloimat voimat vaikuttavat aina "reaalisina" taustalla, oli niillä mitään empiirisiä seurauksia tosimaailman tasolla tai ei. Muiden kriittisten realistien tekstit noudattavat kokemukseni mukaan samaa kaavaa Patomäen kirjoitukset: ne ovat pääasiassa metodologisia ja filosofisia kirjoituksia joissa on empiiristä sisältöä vain koristeeksi.

      Eki

      Poista
    2. Kriittinen realismi ja vastaavat lähtökohdat ovat ihan pelkkää paskaa tieteelisen aktiviteetin näkökulmasta. Tieteenteossa ja -harjoittamisessa lähtökohta on, että edistystä voidaan saavuttaa ja että objektiivista totuutta on olemassa. Jos jonkun lähtökohta on erilainen, hän voi harrastaa harrastustaan lähtökohdistaan jossain muualla kuin yliopistossa, jonka pitäisi olla paikka, jossa uskonnolliseen tapaan sitoudutaan ajatukseen, että tieteelistä aktiviteettia voidaan harrastaa ja objektiivisia tosiasioita löytää.

      Poista
  17. Keskustelu on surkeaa. Ihan vain siksi että Patomäki aloitti väittelyn aiheesta, josta hän ei selvästikään ymmärrä yhtään mitään. Tarkastaja H on vienyt Patomäkeä kuin litran mittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta Monty Pythonin Mustan Ritarin tavoin Patomäki itse ei tunnu tätä huomaavan, vaan haluaa jatkaa.

      It's only a flesh wound!

      Poista
  18. Haluaisin kommentoida muutamaa yllä sanottua asiaa:

    1) Asiattomat kirjoittavat että "Matematiikka ja tilastollinen mallintaminen ovat empiirisen tiedonsaannin edellytys. On mahdotonta tehdä empiiristä tutkimusta ilman niitä." Olen itse kovasti matemaattisen peruskoulutuksen saanut tutkija, mutta viime vuodet tehnyt pelkästään laadullista tutkimusta (siis tyypillisesti haastatteluihin ja niiden analyysiin perustuvaa), tämä taitaa nykyään olla jopa valtavirtaa "ihmistieteissä" kvantitatiivisen tutkimuksen rinnalla.
    2) sitten yllä esitetään karuja näkemyksiä tieteenfilosofisesta lähestymisestä "kriittinen realismi". En tietenkään tiedä mitä kirjoittavat tarkoittavat omalla määritelmällään, mutta kriittinen realismi on erittäin uskottava lähtökohta ihmisten ja ympäröivän maailman ymmärtämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka_T on erittäin oikeassa ykköskohdassa (kakkosesta en tiedä mitään). Matematiikka ja tilastollinen mallintaminen ovat empiirisen tiedonsaannin edellytyksiä _tietyissä tutkimusasetelmissa_. Tiettyjen kysymysten ratkaisemiseen tarvitsee matematiikan ja tilastotieteen välineitä, mutta sitten on kasa kysymyksiä, jotka voidaan empiirisesti ratkaista muilla tavoilla ja ainoastaan muilla tavoilla. Kvanti ja kvali ovat saman kolikon eri puolet, jotka tarvitsevat toisiaan. Pelkällä kvantilla ei löydetä totuutta eikä pelkällä kvalilla yhtään sen enempää.

      Poista
    2. No mitä sinä Pekka sitten teet kun olet haastatellut vaikkapa kymmentä ihmistä. Lasketko jonkinlaisen keskiarvon haastateltujen vastauksista tai käytätkö jotain tunnettua menetelmää haastattelujen tulosten kiteyttämiseen. Vai menetkö loppuun asti kvalitatiivista polkua ja julkaiset haastattelut sanasta sanaan ja annat lukijoiden tehdä johtopäätökset. Tässäkin tietysti menetetään informaatiota verrattuna siihen, että tutkimuksesi julkaistaisiin videomuodossa sekuntiakaan editoimatta.

      Poista
    3. Kiitos kovasti mielenkiinnosta kvalitatiivista tutkimusta kohtaan. Aiheesta on kovasti kirjoitettu mm case-tutkimuksen oppikirjoja, joiden tavoitteena on opettaa tutkijat tekemään sellaista tutkimusta, missä tutkimuksen laatukriteerit toteutuvat. Tuo laadullisen tutkimuksen metodiikka sitten vastaa tuohon kysymykseesi "tunnettua menetelmää haastattelujen tulosten kiteyttämiseen". Tutkijan rooli sitten on tulkita tuloksia, eli ei delegoida tutkijan roolia lukijalle.
      Noh, tässä ei ehkä kannata kovin isoa keskustelua laadullisesta tutkimuksesta tässä blogissa käynnistää, aiheesta on varmaan toisaalla ihan riittävästi. Mutta halusin vain sanoa että kvantitatiivinen analyysi on vain toinen puoli tutkimusmenetelmistä, vaikka taloustieteissä hyvin vahva ja perinteinen.

      Poista
    4. Mikään kirjoituksessasi ei vastunnut kysymykseen. Se, että jostain on paljon kirjoitettu ei tee siitä merkittävää; esimerkiksi enkeleistä on kirjoitettu paljon. Se, että on kahdenlaista analyysimenetelmää ei tarkoita, että molemmat ovat yhtä hyviä tai merkittäviä; kolikon yksi ja toinen puoli. Esimerkiksi korkeutta voidaan hypätä saksaten tai flopaten. Jälkimmäinen on selkeästi parempi tapa, jos tavoite on ylittää mahdollisimman suuri korkeus.

      Poista
    5. Pahoitettelut jos en vastannut kysymykseen. Halusin sanoa, että on olemassa hyviä kirjoja ja vertaisarvioitua tutkimusta, johon perehtymällä on ainakin minulle ollut helppoa vakuuttua laadullisiin menetelmiin perustuvan tutkimuksen laadusta. Vertauksesi noista korkeushyppytyyleistä viestittää minulle, että mielestäsi ns. kvantitatiivisiin menetelmiin perustuva tutkimus on parempaa kuin laadullisiin menetelmiin perustuva. Itse olen eri mieltä.

      Poista
    6. Anna joku viite niin yritän perehtyä. Mielellään ei mitään monisatasivuisia opuksia.

      Poista
    7. Case tutkimuksessa hyvin paljon käytetty perusteos voisi olla Robert Yin: Yin, R. K. (2013). Case study research: Design and methods. Sage publications.

      kyllä tuossa valitettavasti sivuja riittää, mutta valikoiden lukemalla saa hyvän yleiskuvan yhdestä kvalitatiivisen tutkimuksen alueesta, joka toisaalta taitaa olla suosituin menetelmä yritysten muutostilanteiden tutkimuksessa

      Poista
    8. Anonyymi tässä ketjussa ajautuu Patomäki-tason älyttömyyteen huudellessaan asiasta josta ei tajua yhtään mitään. Jos halutaan tutkia Miksi Pekka Juo niin lienee ihan fiksua jutella parin Pekan kanssa, seurata niiden elämää ja funtsia että milloin Pekat juovat ja mistä se voisi johtua. Asiaa voi toki sitten mallintaa matemaattisesti.

      Ainut asia joka on enemmän perseestä metodikeskustelussa kuin kvalitutkijat jotka eivät tajua kvanttitutkimusta ovat kvanttitutkijat jotka eivät tajua kvalitutkimusta.

      Poista
    9. Onko "enemmän perseestä" kvalitatiivisen tutkimussuunnan mukainen arvio vai liittyykö se johonkin numeerisesti mitattavaan suureeseen?

      Poista
    10. Eiköhän se ollut varsin tarkka luonnehdinta tämän kvalitatiivisen tutkimuksen ahdistaman anonyymin hölmöilyistä.

      Poista
  19. Kakkosesta: Yllä olevat kriittisen realismin kriitikot eivät kyllä ymmärrä mistä kriittisessä realismissa on kyse. Argumentointi nojautuu enemmän ennakkoluuloihin ja mielikuvituksellisiin ajatusrakennelmiin, kuin asiantuntevaan pohdintaan.

    Toisin kuin yllä väitetään, kriittisessä realismissa oletetaan, että on olemassa objektiivinen todellisuus (ontologinen argumentti). Kriittinen realismi hylkää kuitenkin positivisen naivuden ja argumentoi, että ihminen ei kykene saamaan suoraa ensikäden tietoa objektiivisesta todellisuudesta (epistemologinen skeptimismi). Tiede voi kuitenkin saavuttaa tarkentuvaa tietoa objektiivisesta todellisuudesta. Tällöin teorian tehtävänä on tehdä yleistettäviä kausaaliväitteitä objektiivisesta todellisuudesta, vaikka tutkijoiden tulisi aina olla valmiina hylkäämään teoriansa, mikäli teorialle saadaan sen vastaista näyttöä.

    Popper on kieltämättä monelta osin melko positivistinen kaveri, mutta hänen keskeisin työ muodostaa pohjan kriittiselle realismille. Positivismissa ajatellaan, että teoriat muodostetaan perustuen suoriin aistinvaraisiin havaintoihin. Popperin hylkäsi tämän ajatuksen ja argumentoi, että teorioita ei voi empiirisesti osoittaa aukottomasti tosiksi (vrt. nollahypoteesi ei ole tosi, vaikka sitä ei tilastollisessa testissä hylätä). Popperin ajatuksena olikin, että empiirisellä näytöllä voidaan hylätä virheelliset käsitykset (falsifiointi). Tiede siis tarkentuu, kun systemaattisella testauksella hylätään virheellisiä käsityksiä ja muokataan teorioita siten, että ne kykenevät selittämään kaiken saatavilla olevan näytön. Siten kriititsessä realismissa argumentoimaan, että vaikka teoria kykenee selittämään kaiken olemassa olevan empiirisen näytön ja se on muodollisesti (matemaattisesti) järkevä, voi kuitenkin aina tulla uutta näyttöä, joka voi olla teorian kanssa ristiriidassa. Positivisti olettaa, että teoria, joka on selittää kaiken tunnetun empiirisen näytön, on aukottomasti tosi. Kriittinen realisti on skeptinen ja argumentoi, että teoria on tämähetkisen tiedon valossa paras (kausaalinen ja yleistettävä) selitys, mutta tulevaisuudessa voi tulla uutta näyttöä, joka pakottaa meidät muokkaamaan ko. teorioiaa. Teoria ei siis ole aukottomasti tosi, vaan se voidaan joutua hylkäämään tulevaisuudessa.

    Ajattelen, että tieteellä on itse itsensä korjaava ominaisuus - olen siis kriittinen realisti.

    ps. Patomäki ei käsittääkseni argumentoi kuten kriittinen realisti ja useat hänen viittamaan lähteensä ovat luonteeltaan konstruktivistisia. Ei sillä, että konstruktivismissa olisi mitään vikaa. Yllä olevat edeltäneet argumentit olivat tältäkin osin puuta heinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Kriittisessä realismissa eikä konstruktivismissa ole mitään vikaa, ne vain edustavat yhdenlaisia lähtökohtia maailman ilmiöiden tulkinnalle.

      Poista
  20. Vakuuttava kirjoitus.

    Yksi huomio: Onko tuo 'oikeudenmukaisuus' jäänyt vahingossa listaan käsitteistä, joita Patomäki käyttää ja joilla ei tekemistä nykyaikaisen taloustieteen kanssa?

    Vaikea nähdä, että tuo käsite olisi missään määrin epärelevantti nykyaikaisenkaan taloustieteen kannalta.

    VastaaPoista
  21. Erittäin johdonmukainen ja hyvin perusteltu kirjoitus. Ei voi kuin ihmetellä, miten Helsingin yliopistossa voi olla professorina ihminen, jonka "tiedot" ovat yhtä huonot kuin Patomäen. Pelottavinta kaikessa on, että Patomäkeen uskovia nuoria ihmisiäkin esiintyy taloustieteen "tuntijoina". Euroalueen velkakriisi on osoittanut, millaista tuhoa politologit (Rehn) saavat aikaan taloudenpidossa. Taloussekoilua Suomessa edustavia politologeja ovat Patomäki, Tiilikainen, Holappa etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloussekoilua edustavia 'ekonomisteja', jotka ovat ottaneet tehtäväkseen politikoida, ovat esimerkiksi Juhana Vartiainen ja Vesa Vihriälä.

      Poista
    2. Tiedä sitten kumpi johtaa parempaan taloudelliseen päätöksentekoon; se, että on hyvä politiikassa mutta huono taloustieteessä vai se, että hyvä taloustieteessä mutta huono politiikassa

      Poista
    3. Ero on se, että kansalaiset valitsevat poliitikot vaaleilla, Vartiaista ei ole valittu vaaleilla. Politiikan tekeminen ei ole myöskään virkamiehen tehtävä.
      Edunvalvontajärjestöjen osalta asetelma on tietenkin toinen, näillä on oma agendansa ajettavanaan ja siksi heidän selvityksiin suhtaudutaan eri tavalla.

      Poista
  22. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa esimerkiksi haastatellaan 20 ihmistä, vaikkapa työtöntä. Sen perusteella ei voi sanoa yhtään mitään kenestäkään muusta tai työttömistä yleensä käyttämättä kvantitatiivisia eli määrällisiä menetelmiä, ainakin implisiittisesti. Hypoteesin voi tehdä, muttei voi tietää, miten todennäköisesti se on väärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole kiva kritisoida kokonaista metodologista suuntaa perehtymättä siihen? Täähän on vähän tämmöien Patomäki-tyyppinen läppä tyyliin "taloustiede on paskaa" tai "kvali on paskaa". Hah! :D

      Poista
    2. Sekä kvantti- ett kvalitutkimuksessa joudutaan pohtimaan yleistettävyyttä tutkitusta otoksesta isompaan joukkoon, tällä käsitteellä on hieno nimikin "external validity". Laadullisiin menetelmiin perustuvassa tutkimuksessa ei tietääkseni käytetä matemaattisia menetelmiä yleistettävyyden arviointiin, mutta jos yleistettävyyttä halutaan arvioida, siihen on kyllä keinot olemassa.

      Poista
    3. Ajatteleppa vaikka voimakkaan poliittisen ja uskonnollisen ohjauksen kohteena olevaa yhteisöä. Ei tarvitse kauhian monelta yhteisön jäseneltä kysyä mielipidettä jostain asiasta voidakseen vakuuttua yhteisön näkemyksistä yleisemminkin.

      Poista
    4. auttaako intuitiivisen matematiikan taakse piiloutuminen, pekka_t?

      esimerkissäsi juuri määrittelit tilanteen, jossa pienikin otos suhteessa populaation kokoon antaa luotettavia estimaatteja (keskivirhemielessä), kun tunnetaan varianssi, ja tiedetään että varianssi on mitättömän pieni. millä tapaa tämä ei ole matemaattinen päättely, joka nyt ei vaan ole tilastollinen, vaan perustuu logiikkaan ja mututuntumaan?

      eikö korrektimpi tapa olisi esittää tämä matemaattisesti, eikä mutumaattisesti? entäpä, jos tilanne on monimutkaisempi, kuten vaikkapa suomalainen vaalikenttä. kuinka monelta pitää kysyä, että saa käsityksen mielipiteistä, ja miten laadullinen tutkimus määrittää tämän "kuinka monen", jos ei matemaattisesti?

      jm

      Poista
    5. Oikein hyvä pointti, en tosin ole samaa mieltä siitä, että laadullisessa tutkimuksessa piiloudutaan intuitiivisen matematiikan tai mututuntuman taakse. ehkä oikeampaa olisi sanoa, että kaiken tutkimuksen laadunvarmistuksen perustana ovat samat ajatukset, kuten esimerkiksi tutkimuksen yleistettävyys otoksesta suurempaan joukkoon (jos tällaista yleistettävyyttä pidetään tärkeänä). tietyissä tutkimusasetelmissa (kvantitatiivisissa) on sitten käytettävissä numeroita, joiden avulla yleistettävyyden motivointi voidaan pukea vakuuttavannäköiseen matemaattiseen muotoon. Laadullisessa tutkimuksessa näitä numeroita ei yleensä ole käytettävissä, joten lukijan vakuuttaminen täytyy perustaa muuhun kuin numeroiden näyttämiseen. Itse asiassa matematiikan avulla on harmittavan helppo saada myös kaikenlainen potaska näyttämään kovin eksaktilta.

      Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kaikissa niissä tilanteissa joissa asiat voidaan ilmaista eksaktisti logiikan ja matematiikan avulla, voidaan välttää kaikenlaisia tulkintoja, tai siis tulkitsemisen vaikeutta. Mutta jos esimerkiksi haluttaisiin ymmärtää yritysjohdon päätöksentekoa, ja saada vastauksia "miksi" ja "miten" tyyppisiin kysymyksiin, kvanttimenetelmät eivät oikein toimi. Kvanttimenetelmillä voidaan kyllä nähdä suurehkoista aineistoista mitä tapahtuu, mutta "miksi" kysymykseen vastaaminen jää edelleen tutkijan vastuulle.

      Vielä tuo kysymyksesi "kuinka monelta pitää kysyä" - yksi vastaus on se, että kun on kysynyt riittävän monelta niin, että uusilta kysyminen ei enää anna uutta tietoa, ei kysymistä enää kannata jatkaa.

      Poista
    6. "Itse asiassa matematiikan avulla on harmittavan helppo saada myös kaikenlainen potaska näyttämään kovin eksaktilta"

      tästähän meillä on lähiaikoina hyviä kokemuksia. matematiikka on kuitenkin siinä määrin universaali kieli, että potaskaa joka on puettu matematiikaksi, voi kritisoida matematiikan välinein (ks. keskustelu steve keenistä tässä ja aiemmissa raidoissa). mikäli taas yhteistä kieltä ei ole (ks. niku määttäsen ja patomäen yllä linkattu erimielisyys pareto-optimaalisuuden käsittestä), on keskustelu aika turhaa, koska toisen mielestä banaani on banaani ja toisen mielestä banaani on kuuraketti jota ohjaa viisi seepraa.

      "yksi vastaus on se, että kun on kysynyt riittävän monelta niin, että uusilta kysyminen ei enää anna uutta tietoa"

      argumenttini on, että jo tähän tilaan päätyminen vaatii monissa tapauksissa huolellisen suunnitelman kyselystä, joka oikeastaan muistuttaa kovasti otoksen osittamista. kun puhutaan vaikka tästä suomen poliittisesta mielipideilmastosta, ei liene riittävää mennä perjantai-iltana ravintola juttutupaan ja kysellä, vaikka jossain kohtaa vastaukset alkaisivatkin toistaa itseään.

      se, mihin pyrin viittaamalla intuitiiviseen matematiikkaan on, että laadullisessakin tutkimuksessa on syytä käyttää formaalia matematiikkaa yleistysten osalta silloin kun se on mahdollista, ja lopun aikaa ilmeisesti turvaudutaan intuitiiviseen matematiikkaan (jota "kysy niin kauan kuin kysyminen ei enää anna uutta tietoa" myös on).

      jm

      Poista
  23. Huhuu Patomäki, tuleeko sitä vastausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut vastauksia; tuli pelkkiä uusia sekavuuksia.

      Poista
  24. Kyllä se nyt vaan on niin, että Patomäen perustelut kuulostavat vakuuttavammilta.

    http://patomaki.fi/2015/02/lisavastauksia-ja-kysymyksia-asiattomille-bloggareille-mika-siis-olikaan-uusklassikoiden-perusajattelu/#more-1565

    Mitenkä on, onko Asiattomilla uskallusta lähteä julkiseen väittelyyn asian tiimoilta? Kaltaistani keittiöekonomia ainakin kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patomäki ei osannut vastata yhteenkään asiaväitteeseen. Patomäki ei siis ymmärrä taloustieteestä yhtään mitään.

      Poista
    2. Mielestäni asiattomat vastasivat jo hyvin tyhjentävästi: asiakysymysten ratkaisut on parempi tehdä kirjallisesti kuin "livenä". Siksi toiseksi Patomäen puhe on niin vaikeaselkoista soopaa että hän todennäköisesti puhuu kenet tahansa tainnuksiin. Logiikan puute saa kuulijan häkellyksiin eikä oikein tiedä mistä sitä lähtisi liikkeelle.

      Oletko koskaan yrittänyt väitellä Jehovan Todistajan kanssa?

      Poista
    3. Mitä hyötyä olisi väitellä Patomäen kanssa julkisesti? Patomäki kun ei pysty vastamaan asiakysymyksiin vaikka saa paljon miettimisaikaa.

      Poista
    4. Patomäki brassailee "investointilistallaan" investoi 6-7 miljardia euroa vuodessa.

      Suora lainaus: " Ehdotan 6-7 miljardin elvytystä vuodessa julkisten investointien kautta"

      Sitten kun katsotaaninvestointilistaa, niin tämmöistä sieltä löytyy:

      Kohdennetaan 1,05 miljardia suoraan aiempien leikkausten perumiseen (palvelut ja tulonsiirrot).

      Tuetaan julkista kulutusta ensimmäisenä vuonna 1,3 miljardilla eurolla, paljolti kuntien kautta.

      Tuetaan täystyöllisyystavoitetta työtakuulla ja aktiivisella työllistämis- ja uudelleenkoulutusohjelmalla. 400 miljoonaa euroa.

      Toteutetaan perustulo kahdessa vaiheessa niin, että lisäkustannukset verrattuna nykyiseen järjestelmään jäävät muutamaan sataan miljoonaan euroon vuodessa. Vuoden 1 kustannukset jäävät valmisteluun ja alustavaan kokeiluun, 50 miljoonaa.

      Toteutetaan rakenteellisia uudistuksia, joiden tarkoitus on edistää paitsi talouden dynamiikkaa niin ihmisten hyvinvointia ja demokratiaa. Sijoitetaan 100 miljoonaa euroa veronkierron torjumiseen, kansainvälisen veroparatiisitoiminnan lakkauttamiseen ja verotuksen ja lainsäädännön muuttamiseen siten, että tehdään markkinakilpailusta reilumpaa pienille yrityksille ja osuuskunnille.

      Patomäen investointi-listasta puolet on siis julkisen kulutuksen lisäämistä! joko Patomäki on umpityhmä tai sitten hän valehtelee tietoisesti väittämällä kulutusta investoinneiksi!

      http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188514-patomaen-elvytyslista

      - Syltty

      Poista
  25. Anonyymi 13.26,
    Patomäki esittää tieteilijänä väitteitä, jotka näyttävät varsin levottomilta. Asiattomat puuttuvat näihin väitteisiin yksityiskohtaisesti ja penäävät vastauksia. Asiattomien huomiot ovat osaltaan Patomäen kirjan kritiikkiä. Patomäki vastaa tähän kritiikkiin kertomalla käsittelevänsä asioita yleisesti; ilmeisesti tällöin ei yksityiskohtien tarvitse olla oikein. Lisäksi Patomäki vastaa kirjassa esitettyihin väitteisiin kohdistuvaan kritiikkiin kertomalla, että hän on käsitellyt asiaa kirjassaan.

    Jos tällainen kuulostaa sinusta vakuuttavalta, olet kenties kiinnostunut parista aivan uskomattoman hyvästä sijoituskohteesta, joita voin tarjota sinulle varsin suopeaan hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ilmeisesti ole lukenut Patomäen viimeisintä (ja luultavasti viimeistä) vastausta lainkaan? Kritiikkiin on vastattu ja asiattomien väitteet ammuttu alas.

      Patomäki 2- Asiattomat 0

      Poista
    2. Matomäki ei vastannut juuri mihinkään hänelle esitettyyn kysymykseen. Vastauksena samaa postmodernia siansaksaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

      Poista
    3. Uskovainen 15.42,

      Asiattomat esittävät mm. kysymyksen: 6. Edelleen matematiikasta ja tilastollisesta mallintamisesta. Kirjoituksessa oli linkki johtaviin politiikantutkimuksen ja sosiologian (ja tässä kirjoituksessa myös taloushistorian) julkaisuihin. Niissä kaikissa käytetään samanlaisia tilastollisia menetelmiä kuin empiirisessä taloustieteessä. Onko näiden menetelmien käyttö ja matemaattinen hypoteesien muodostaminen väärin myös näissä yhteiskuntatieteissä?

      Profeettasi ei osaa joko lukea tai sitten hän on väärä profeetta, koska hän ei vastaa esitettyyn kysymykseen. Hän kyllä kertoo että jakaumat eivät ole stabiileja. Onko koskaan tuotu yhtä merkityksetöntä matemaattista hienostelua peliin, kun pyritään välttämään vastaamista? Patomäen pitäisi keskittyä asioihin, joihin hänellä on edes teoriassa jotain kykyjä mieleen tulee cross-fit ja kreikkalais-roomalainen paini.

      Poista
  26. Patomäki kritisoi, että Asiattoman käsite niukkuudesta on väärä. Silti hän kirjoittaa: "Sellaisen vastineen kirjoittaminen veisi viikkoja tai kuukausia ja olisi pois monesta muusta olennaisesta asiasta."

    VastaaPoista
  27. Vanha savolainen ohje naisten metsästykseen oli "puhu paljon ja sekavia". Mulla oli aikoinaan kolleega, joka käytti tätä taktiikkaa bisneksessä. Paljon tuli puhetta, sanat oli hienoja ja lauseetkin kuulostivat järkeviltä. Asiakkaat tykkäsivät ja kauppa kävi.

    Oma osaaminen kasvoi ja pikkuhiljaa aloin tarkemmin kuuntelemaan kolleegan sanomisia. Epäilys heräsi. Aloin tarkistamaan asioita ja huomasin, ettei puheissa ei ollut päätä eikä häntää. Lause saattoi olla oikein, mutta että kokonainen virke olisi oikein, olikin jo harvinaista. Näin myöhemmällä iällä olen oman alani guru, eikä enää tarvitse edes tarkistaa kolleegan puheita. En tosin myöskään jaksa/viitsi virheitä korjailla.

    Kiitos Asiattomille ja Malirannalle kärsivällisyydestä.

    VastaaPoista
  28. Keskustelu on nöyryytyys Patomäelle: hän ei osaa vastata hänelle esitettyyn kritiikkiinja hänen argumentit ovat todella surkeita.

    VastaaPoista
  29. Patomäen sekoilu tuo mieleen seuraavan kysymyksen: pitäisikö Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunan edes harkita muutaman yli 50 v proffan irtisanomista, koska he eivät ole ajantasalla? Ovatko valtiotieteellisen proffat yhtä pilalla kuin Patomäki?

    VastaaPoista
  30. Meni tuo edellinne kommentti väärään paikkaan...

    Patomäki brassailee "investointilistallaan" investoi 6-7 miljardia euroa vuodessa.

    Suora lainaus: " Ehdotan 6-7 miljardin elvytystä vuodessa julkisten investointien kautta"

    Sitten kun katsotaaninvestointilistaa, niin tämmöistä sieltä löytyy:

    Kohdennetaan 1,05 miljardia suoraan aiempien leikkausten perumiseen (palvelut ja tulonsiirrot).

    Tuetaan julkista kulutusta ensimmäisenä vuonna 1,3 miljardilla eurolla, paljolti kuntien kautta.

    Tuetaan täystyöllisyystavoitetta työtakuulla ja aktiivisella työllistämis- ja uudelleenkoulutusohjelmalla. 400 miljoonaa euroa.

    Toteutetaan perustulo kahdessa vaiheessa niin, että lisäkustannukset verrattuna nykyiseen järjestelmään jäävät muutamaan sataan miljoonaan euroon vuodessa. Vuoden 1 kustannukset jäävät valmisteluun ja alustavaan kokeiluun, 50 miljoonaa.

    Toteutetaan rakenteellisia uudistuksia, joiden tarkoitus on edistää paitsi talouden dynamiikkaa niin ihmisten hyvinvointia ja demokratiaa. Sijoitetaan 100 miljoonaa euroa veronkierron torjumiseen, kansainvälisen veroparatiisitoiminnan lakkauttamiseen ja verotuksen ja lainsäädännön muuttamiseen siten, että tehdään markkinakilpailusta reilumpaa pienille yrityksille ja osuuskunnille.

    Patomäen investointi-listasta puolet on siis julkisen kulutuksen lisäämistä! joko Patomäki on umpityhmä tai sitten hän valehtelee tietoisesti väittämällä kulutusta investoinneiksi!

    http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188514-patomaen-elvytyslista

    - Syltty

    VastaaPoista
  31. Käytetäänpä uusklassisessa taloustieteessä suosittua bayesiläistä päättelyä. Jokaisella on jonkinlainen priori siitä, valehteleeko Patomäki. Uusien havaintojen perusteella päivitetään tätä todennäköisyyttä. Esimerkiksi tämä havainto johtaa väistämättä siihen, että arvion valehtelutodennäköisyyden suuruudesta on kasvettava

    https://twitter.com/asiatonta/status/572006026154811392

    riippumatta siitä kuinka suuri prioritodennäköisyys havainnoitsijalla on Patomäen valehtelusta. On huomattavaa, että Patomäki voi samanaikaisesti olla joko umpityhmä tai varsin viisas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patomäki on hyvin fiksu: hän ei kykene järkevään tutkimustoimintaan, mutta on saanut isopalkkaisen proffan paikan. Tyhjänpuhuminen tieteen valepuvussa on siis voittava strategia!!!

      Poista
    2. Tällaisissa keskusteluissa helposti ajautudutaan ajattelemaan kovin kapeasti ja unohdetaan laaja näkökulma. Keskustelijoiden pitäisi muistaa, että Patomäki on keksinyt sekä nousevan kysyntäkäyrän perusteet että tuotantofunktion, jossa työvoiman lisääminen johtaa tuotannon laskuun. Tähän ei umpityhmä ihminen pysty.

      klaus kultti

      Poista
    3. Väestönikääntyminen ei ole ongelma - Patomäen tuotantofunktion mukaan - vaan onni: työikäisen väestön vähentyminen lisää tuotantoa!

      Poista
    4. Haastan menemään alkuperäislähteille ja selvittämään, mistä Patomäki tempaa tuotantofunktionsa. Kun löydät lähteen ja tarkastelet alaviitettä 24 ja näillä tienoin tekstiä havainnet, että kaikki bisnesmiehet eivät ole miitingissä.

      klaus kultti

      Poista
  32. Kappas, Patomäen oma järjestö on arvostellut kirjan. Se on kuulema erinomainen: http://www.attac.fi/julkaisut/hiekanjyvat/hiekanjyvat-1-2015/kirja-arvostelu-puheenvuoro-talouskeskustelun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkinataloutta vastustava järjestö kehuu markkinataloutta vastustavaa kirjaa, yllätys!

      Poista
  33. Poliittisen taloustieteen tutkijat edustavat kaikki huuhaata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloustieteen valtavirta on pahasti politisoitunut kun lukee näitäkin keskusteluja.
      Ei sen enempää kuin huuhaata.

      Poista
    2. Siinä ei ole politiikkaa mukana, kun tuodaan Patomäen virheet esille.

      Poista
  34. Patomäen mukaan tarjontakäyrä laskee oikealle. On siis kohtuulista, että pyrimme aktiivisesti tuhoamaan pk-yritysten toimintamahdollisuuksia, jotta kaikki markkinat valtaa yksi iso toimija. Suuryritykset eivät siis ole oikeasti liian isoa, niin kuin monet vasemmistolaiset usein väittävät, vaan aivan liian pieniä. Elinkeinopolitiikan ohjenuoraksi pitää ottaa toimivien yritysten tuhoaminen, ei niiden toimintaedellytysten parantaminen. Tällä tavoin megayritykset saavat monopoliasemia ja siten voivat toimia tehokkaasti. (On tosin epäselvää miksei markkinoita ole jo kokonaan vallannut megayritykset, kun kerran tarjontakäyrä laskee aina, mutta ei siellä ole väliä, koska uskon kaiken mitä Patomäki sanoo.) Olkoon Suomen talouspolitiikan uusiohje seuraava: "Patomäki tietää kaiken ja hänen mukaan pk-yrityksiä tuhoamalla saadaan Suomi nousuun!"

    VastaaPoista
  35. "Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi nimenomaan tarkoittaa sitä, että ilman sisäpiirin tietoa on mahdotonta ennustaa rahoitusmarkkinoita"

    Fama :"Finally, the strong-form concerns all information, including private information are incorporated in price"

    ...Ensimmäinen lause taitaa riippua siitä, mistä tehokkuuden asteesta puhutaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Anonyymi,

      Olet täysin oikeassa. Tarkkaan ottaen tehokkaiden markkinoiden hypoteesista on eri versioita. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että markkinamuutosten ennustaminen on vaikeaa, joten niitä ei voi kumota vetoamalla siihen, että ennustaminen on vaikeaa.

      Poista
  36. Patomäen tuotantofunktion mukaan työvoima haittaa tuotantoa. Siksi - Patomäen oppien nojalla - on järkevää, että talouspolitiikan tavoite on työllisyyden minimointi ja työttömyyden maksimointi, jos tavoitteena on talouden elvyttäminen! Toisaalta, jos tavoitteena on mahdollisimman suuri työllisyys, niin on järkevää luoda iso lama. Nämä Patomäen talouspolittiset opit varmasti pelastaisivat Suomen!

    VastaaPoista
  37. Odotan innolla Morganin (siis tämän surullisenkuuluisan ex- Post-Autistic Economic Review:n editorin) ja Patomäen tulevaa opusta Alfred Marshallin relevanssista nykyiselle taloustieteelle.

    VastaaPoista
  38. Keskustelussa Patomäen fanit kiistävät Asiattomien hyvät kritiikit piiloutuen hämärän metodologian taakse. Mutta samalla Asiattomien fanit tuntuvat kiistattomasti hylkäävän oman ajattelunsa Patomäen inhossa. Esimerkiksi Asiattomien argumentointi on hyvin lapsellista, vaikka olisi heidän pointtinsa osittain valideja ja olisi heidän kanssaan samaa mieltä. Esimerkiksi:

    "Patomäki siteeraa edelleen Steve Keeniä, joka on kiistatta osoitettu henkilöksi joka ei ymmärrä alkeismatematiikkaa eikä -taloustiedettä. Patomäki ei vieläkään vastaa, onko hän sitä mieltä että Keen on 1) varteenotettava ajattelija eikä siihen 2) uskooko hän, että Keen todella sortui alkeismatemaattisiin virheisiin ja silti siteeraa tätä. "

    1. Steve Keen erittäin suurella todennäkösyydellä ymmärtää alkeismatematiikkaa. Itseasiassa taloustieteessä harvoin mennään "alkeismatematiikan" yli (95% tutkimuksista tätä). Toisaalta ei taloustieteen tutkimuskohteisiin pystytä soveltamaankaan monimutkaisempaa matematiikkaa muuten kuin virheellisesti.
    2. Steve Keeniä ei ole todistettu mitenkään kiistattomasti vääräksi. Esim. heidän siteeraamansa Chris Auldin "todistus" on hyvin kyseenalainen, ja ei edes käsittele Keenin varsinaista tuotantoa (esim. dynaamiset mallit), vaan lähinnä popularisoitua teosta "Debunking Economics", ja siitäkin vain tiettyä osaa.

    Keskustelun taso kertoo jotakin hyvin huolestuttavaa kansakunnan älyllisestä tilasta (tai sen puutteesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitko eritellä tähän seikkaperäisesti mikä Auldin esimerkissä on vikana ja miksi se on hyvin kyseenalainen?

      Poista
    2. Anomyymin kommentin (klo 12.19) taso on todella huikea: Nyt käydään inttämään, että Keen ei ole tehnyt laskuvirheitä. Nyt se onkin Auldin, joka ei osaa matematiikkaa. Keen on siis oikeassa, vaikka kukaan muu matematiiikkaa osaava taho ei ole hänen laskelmien kanssa samaa mieltä.

      On helpo nähdä, että anomyymi on tällä kertaa poliittisen taloustieteen edusta, joka tuli toteamaan vain että "taloustiede on yksi iso virhe ja Keen on puolijumala, koska hän arvostelee taloustiedettä".

      Poista
    3. Vielä sen verran, että on totta, että "Keskustelun taso kertoo jotakin hyvin huolestuttavaa kansakunnan älyllisestä tilasta (tai sen puutteesta)." Keskustelussa on känyt ilmi, että poliittisen taloustieteen edustajat, ml. Patomäki, eivät ole kykeneväisiä loogiseen ja tieteelliseen ajatteluun.

      Poista
    4. Ongelma ei ole, että Patomäen kritiikki perustuisi jotekin hämärään metologiaan, vaan se, että se on imbesilliä. Hän väittää taloustieteestä älyttömiä ja epätosia asioita, mistä jokainen joka osaa lukea voi varmistua (viimeistään Asiattomien hienon kritiikin jälkeen). Sama pätee Keeniin. Jokainen joka hallitsee lisäksi lukion lyhyen oppimäärän verran metamatiikkaa voi varmistua asiasta Auldin kirjoituksen perustella. Jos julkisesti puhuu palturia on hyväksyä kritiikki.

      Poista
    5. Patomäki on kansanedustajaehdokas ja koko tämä asiattomien keskusteluketju on aika murhaavaa evidenssiä hänen kannaltaan. Osa Patomäen vaalityöhön osallistuvista apulaisista varmaankin kirjoittaa vastaavia kommentteja, joiden ainoa tarkoitus on lievennellä Patomäen osoittamaa pöyristyttävää imbesilliyttä. Näitä tulee lisää.

      Poista
    6. Anonyymi 17.26,

      Luulen, että olet oikeassa mutta silloin kai pitäisi vähän pohtia, ihan oikeudellisesti, josko nämä apulaiset ovat aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä, Kenties heille pitäisi määrätä holhoojat.

      Poista
    7. Olen samaa mieltä keskustelun tasosta. Jokaisen yksilön tulisi pyrkiä kritiikkiin eli kumoamaan hypoteeseja. Asiattomien tapa argumentoida vetoamalla siihen, että jokin totuusväite on "osoitettu" tai "todistettu" on väärä tapa argumentoida. Hypoteeseja voidaan kumota, mutta ei osoittaa todeksi.

      Poista
  39. Anonyymi 6. maaliskuuta 2015 12.19 -- nyt tuli aika aika tiukka väite. Voitko viitata johonkin lähteeseen joka kyseenalaistaa Auldin kritiikin? Lisäksi ainakin tässä Chris Auldin Keen-kritiikissä: https://chrisaulddotcom.files.wordpress.com/2012/04/debunk.pdf eksplisiittisesti käsitellään -- ja debunkataan -- myös Keenin väitteitä dynaamisista malleista.

    VastaaPoista
  40. Luin Patomäen kirjan ja kaikki häntä koskevat blogipostaukset ja niihin liittyvät keskustelut. Päädyin tulokseen, että Patomäki ei pelkästään ole täysin pihalla, vaan häntä ei ole. On vain lukiolaistasolle jäänyt poika ja tietokoneohjelma, joka tuottaa Patomäkiläistä tekstiä loputtomasti ja tämä paksu poika on jotenkin huijattu/lahjottu/harhautettu antamaan kuva, että hän tuottaa sen tekstin.

    VastaaPoista
  41. Koko tästä "keskustelu"ketjusta jää outo kuva, kun lukeeJaakko Kianderin tuoreen arvion samasta teoksesta (T&Y 1/2015). Kun haluaa kirjoittaa asiallisesti ja Patomäen kokonaiskuvaa hahmottamaan pyrkien syntyy arvio, joka ei joka solullaan hae yksittäisiä virheitä tai vääriä sivunumeroita, vaan pyrkii sanomaan jotakin kirjan keskeisestä sanomasta. Jos kirjassa on eksponentti jossain väärin, niin se ei kai vielä johda siihen, että on välttämätöntä pitää harjoitettua talouspolitiikkaa ja sen mukaista ideologiaa onnistuneena ja ainoana oikeana. Kiander on tämän hyvin ymmärtänyt, päin vastoin kuin VATT:in kaksikko.

    VastaaPoista
  42. Asiaattomat kirjoittavat: "Matematiikka ja tilastollinen mallintaminen ovat empiirisen tiedonsaannin edellytys. On mahdotonta tehdä empiiristä tutkimusta ilman niitä. Tämän vuoksi kaikki yhteiskuntatieteet, ei pelkästään taloustiede, käyttävät näitä samoja menetelmiä."
    Väitehän on aivan naurettava ja typerä, osoittaa todellakin tolkutonta hurahtamista mallien maailmaan. Tuon jälkeen ei kyllä oikein jaksa ottaa vakavasti asiattomien pitkiä höpötyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on vaan mielessä ne yhteiskuntatieteen osa-alueet jotka ei tee empiiristä tutkimusta asiattomien postuloimaan tapaan. Mutta se ei ole tiedettä vaikka sen tekijät niin uskottelevatkin hyväuskoisille.

      Poista