keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Onko köyhällä varaa opintolainaan?

Olemme Asiattomassa kirjoittaneet aiemminkin yliopisto-opinnoista ja niiden rahoituksesta.  Opiskelijoiden lobbaus on onnistunut niin hyvin, että kaikkea tähän liittyvää käsitellään julkisessa keskustelussa useimmiten aika yksipuolisesti. Yleisradion Yle kioski -ohjelma on kuitenkin omaa luokkaansa. Sen nettisivut ovat täynnä opiskelijajärjestöjä myötäilevää propagandaa ilman edes yritystä teeskennellä journalismia, ks. esim tämä ja tämä.

Viimeksimainitussa jutussa käsitellään opintolainaa. Siinä väitetään, että jos opinnot pitäisi rahoittaa lainarahalla, vain rikkailla olisi varaa opiskella. Näinhän asia ei suinkaan ole, kuten yksinkertainen esimerkki osoittaa. Varoitus kirjaimellisestiottajille: esimerkkiä ei tälläkään kertaa ole tarkoitettu täydelliseksi kuvaukseksi kaikesta opintoihin liittyvästä.

Seitsemän meren takana, korkeiden vuorten tuolla puolen Asiatonlandiassa asuu kaksi Niilo-nimistä nuorukaista. Kuten Andersenin sadussa, heitä kutsutaan Isoksi-Niiloksi ja Pikku-Niiloksi. Ja kuten sadussa, nimet viittaavat Niilojen varallisuustasoon, eivät ruumilliseen kokoon. Iso-Niilo on perinyt 500 000 euron omaisuuden vanhemmiltaan. Pikku-Niilolla ei ole varallisuutta. Niilot ovat paitsi samankokoisia, myös muilta ominaisuuksiltaan täysin identtisiä. Heitä siis erottaa toisistaan vain peritty varallisuus.

Niilot ovat lahjakkaita nuorukaisia. Molemmat suunnittelevat yliopisto-opintoja, sanotaan nyt vaikka lääketieteen alalla. Asiatonlandian kuningas on määrännyt, että opinnot pitää rahoittaa valtion takaamalla lainalla tai omalla rahalla.

Pikku-Niilolla on vaikea pohdinta edessään. Hänen pitää miettiä, kannattaako ottaa lainaa ja hankkia tutkinto vai mennä suoraan töihin. Suoraan töihin mennessään Niilo saisi palkkaa 10 000 euroa vuodessa. Opinnoista on hyötyä. Valmistumisen jälkeen palkka on 20 000 euroa. (Se, joka haluaa, voi ajatella, että 20 000 euroa on palkanlisä plus muut koulutuksen mukanaan tuomat hyvät asiat kuten arvostus ja mukava työ.)

Valmistuminen tuottaa siis 10 000 euroa vuodessa lisää hyvinvointia. Ongelma on se, että tätä varten pitää ottaa 150 000 euron suuruinen laina. Kannattaako lainan ottaminen? Se riippuu lainan korosta. Jos korko on 5 %, niin lainan ottaminen toki kannattaa. Korkoa joutuu maksamaan 7 500 euroa vuodessa, kun taas palkan tai hyvinvoinnin lisäys on 10 000 euroa. Jos korko on 10 %, niin opiskelu ei kannata. Korkomeno on 15 000 euroa vuodessa, joten opiskelu tuottaa 5 000 euroa tappiota.

Isolla-Niilollahan asiat ovat aivan toisin, vai mitä? Hän voi käyttää perintörahojaan opintoihin, eikä lainanmaksua tarvitse ajatella. Isolla-Niilolla on kuitenkin omat, tosin mukavammat murheensa. Hänen täytyy päättää, mihin perintörahansa sijoittaisi. Iso-Niilo voi toki helposti sijoittaa 150 000 euroa omiin opintoihinsa ja olla ottamatta lainaa. Tällöin hänkin saa palkanlisää 10 000 euroa vuodessa.

Mutta toisaalta Iso-Niilo voi sijoittaa 150 000 euroa johonkin muuhun, esimerkiksi pääomamarkkinoille. Yksi mahdollinen sijoituskohde siellä ovat valtion takaamat opintolainat. Jos opintolainojen korko on 5 %, sijoituksen tuotto on vain 7 500 euroa vuodessa. Ison-Niilon kannattaa sijoittaa rahat mieluummin opintoihinsa, jotka tuottavat kymppitonnin. Jos taas korko on 10 %, opintolainamarkkinoilta saa 15 000 euron vuosituoton. Ison-Niilon kannattaa siis mieluummin sijoittaa rahat kuin mennä opiskelemaan. Iso-Niilo toimii siis täsmälleen samalla tavalla kuin Pikku-Niilo.

Olipa korkotaso mikä tahansa, Ison-Niilon ja Pikku-Niilon opiskelupäätös on sama. Tutkinnon hankkiminen ei siis riipu lainkaan heidän varallisuustasostaan.

29 kommenttia:

  1. Mitenkä muuttuisi tilanne jos olisikin kuten Briteissä.
    Takaisin maksu alkaa vastaa vaikkapa 25 000€ tulon jälkeen?

    Muuttaisiko riskiarviota niin että ei olisikaan enään suurta väliä?

    Olisiko mahdollista Suomessa vai maksetaanko vain mieluummin tukea?

    You start repaying when when you earn over £21,000.
    https://www.gov.uk/repaying-your-student-loan

    VastaaPoista
  2. Eikö riskiä olisi syytä tarkastella jos halutaan tehdä analogia todelliseen maailmaan?

    Oletetaan, että molemmat Niilot uskovat, että todennäköisyys työllistyä koulutusta vastaavalle alalle on 80 %. Tällöin opiskelun odotettu tuotto molemmille on 0,8*10000=8000. Jos korko on 5% ja molemmat Niilot ovat riskin suhteen neutraaleja, molemmat kouluttautuvat. Jos Niilot kuitenkin ovat riskiä kaihtavia, niin koulutuspäätös voi olla erilainen, koska työttömyyden koittaessa Iso-Niilolla on likviditeettiä kun taas Pikku-Niiloa uhkaa maksukyvyttömyys. Tällöin ei ole välttämättä väärin sanoa, että Iso-Niilolla on varaa opiskeluun ja Pikku-Niilolla ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työllistymisnäkökohta on hyvä pointti. Se nimittäin vaikuttaa opintosuunnan valintaan. Pikku-Niilo on todennäköisesti taipuvaisempi valitsemaan sellaisen opintosuunnan, jossa työllistymistodennäköisyys on hyvä. Isolle Niilolle tällä ei ole niin suurta merkitystä, koska hänellä on varaa ottaa taloudellisia riskejä.

      Poista
    2. Hyvä huomio, mutta nyt kun yhteiskunta maksaa opiskelun jolloin myös riskikin on yhteiskunnalla niin opiskelijat valitsevat aloja jotka eivät työllistä. Tätä kun seuraa julkisessa keskustelussa niin havaitaan että jokaisen pitäisi päästä opiskelemaan mitä haluaa. Mutta entä sitten jos opiskelu ei takaa työpaikkaa, pitäisikö opiskelupaikkoja rajoittaa nykyisestä?

      Toinen mikä on niin etenkin korkeakouluissa on että opiskelijat käyvät katsomassa koulutusta tai viettävät "välivuotta" opiskellemalla alaa minkä vaihtaa heti kun tulee mahdollisuus. Tällöin myös kärsivät ne jotka haluavat opiskella kyseistä alaa. Tämä takaisi että paremmin opiskelijoiden motivaation valmistua koulutusohjelmastaan.

      Vaikka Isolle Niilolle onkin "varaa hävitä rahaa" niin epäilen vahvasti että myös todellisuudessa laskee riskin minkä on valmis ottamaan. Ilmaista rahaa ei ole olemassa.

      Poista
    3. Täällä Skinnarilan vapaa-valtiossa on nähnyt monenlaista ratkaisua. Aikoinaan oli iki-opiskelijoita jotka vielä nelikymppisinäkin olivat koulun kirjoilla. Hyvin yleistä oli yhteen aikaan pohtia kouluun hakiessaan, mille opintosuunnalle pääsisi helpoiten. Alan vaihtaminen oli tehty helpoksi ja tottahan se on, ettei nuori heti ehkä tiedä mitä elämältään haluaa. Samalla järjestelmää väärinkäytettiin ja alanvaihtajia alkoi olla turhan paljon.
      Vanhempien varallisuus vaikuttaa jo nyt (jos he ovat avokätisiä lapsilleen) opiskelijoiden kouluelämään. Joskus se passivoi, joskus antaa eväät opiskella vailla stressiä ja ottaa isojakin riskejä esim. alanvalinnassa. Köyhän täytyy tarkemmin miettiä, mihin resurssinsa pistää, varsinkin jos joutuu ottamaan opintolainaa.

      Ehkä reiluin ratkaisu olisi "pakottaa" opintolaina kaikille korkean asteen opiskelijoille. Järjestelmä toimisi siten että kun aletaan ansaita, palkasta pidätetään lyhennyksiä automaattisesti, kunnes laina on maksettu. Opiskeluvuosi maksaisi tietyn verran ja mitä nopeammin valmistuisi, sitä pienemmillä kuluilla selviäisi. Lainan maksu taas alkaisi vasta, kun ihminen alkaa ansaita verotettavaa tuloa.

      Se on vaarallinen tie, jos aletaan mahdollistaa koulutus vain rikkaille ja maksukykyisille - kuten jossain päin maailmaa on tapana.

      Poista
  3. Niin kauan kuin opiskelu on maksutonta työllisyysnäkökohtia ei tarvitse ottaa vakavasti huomioon ja nuoriso menee pikemminkin avioliittomarkkinoille kuin yliopistoon ja valmistuu sitten naistutkimuksesta, filosofiasta, taidehistoriasta ja muilta tuikitärkeiltä aloilta.

    VastaaPoista
  4. Taas yksinkertaistettiin liikaa. Yllä mainittu riskinäkökulma pistää Niilot täysin erilaiseen tilanteeseen. Pikku-Niilo vetää itsensä velkakiikun kunniaksi narunjatkoksi, kun 5v tietoliikennetekniikan opiskelujen jälkeen alanvalintaan vaikuttanut "varma työnantaja" potkii valmistumispäivänä lähes kaikki loput työntekijät kortistoon.

    Samassa tilanteessa Iso Niilo toteaa pettyneenä, että "ikävä homma", mutta ottaa silti valmistumisen kunniaksi skumppahörpyn.

    Varmaa toimialaa kun ei tässä maailmassa enää ole. Oma opiskelu venyi, koska viimeinen asia mitä halusin tehdä oli ottaa opintonauhaa. Mutta ehkä siellä ekonomitieteilijöiden keskuudessa ei pätkä purista päätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 1970 se Pikku-Niilo meni töihin Ruotsiin tai Australiaan, kun Suomessa ei ollut töitä. Tänä vuonna se tietoliikennetekniikan Pikku-Niilo lähtee myös ulkomaille. Ammattitaistoisten ihmisten työmarkkinat kun ovat kansainväliset.

      Poista
  5. Lainan pelkkä passiivinen hallussapito nostaa käytettävissä olevia tuloja ~100€/kk mikäli valmistuu ajoissa. Vaikka näyttäisi esimerkein excelillä ja kertoisi niin, että 5-vuotias kummilapsenikin ymmärtää, ei moni suostu hyväksymään faktoja. Pakko puhua eriarvoisuudesta.

    VastaaPoista
  6. No mites niilojen päätös sitten muuttuu, kun tuloja verotetaan? Tämä esimerkki ei taas kertonut opiskelusta sinänsä mitään, vaan pelkästään siitä, että täydellisessä maailmassanne kaikilla on yhä paljon rahaa, koska aina voi ottaa lainaa ja aina sitä annetaan samalla korolla kaikille.

    VastaaPoista
  7. Nykyisessä työttömyystilanteessa eri alojen työvoimatarpeen jatkuvasti muuttuessa on hyvin lapsellista ruveta itkemään lainaushaluttomuudesta - se osoittaa ainoastaan Mr. Whinerin kyvyttömyyttä loogiseen ajatteluun. Mitkään opinnot eivät takaa töihin pääsyä - mutta laina on maksettava takaisin; viisastelijoilta on unohtunut kokonaan tämä fakta.

    Mutta eipä köyhän kyykyttäminen ole koskaan minkäänlaista logiikkaa vaatinutkaan, vaan ainoastaan öykkärimentaliteettia: itseä köyhemmät ovat huonoja ihmisiä, laiskureita, joita on kurmootettava perin pohjin.

    Vaikka töitä ei olekaan, kuten nämä kurmoottajat toisessa tilanteessa uhoavat: "liettualaisest ja puolaliset tulevat tekemään sinun työsi!" on vaihtunut muotoon "robotit tekevät sinun työsi!".

    Joten perusteita patistella yhtään työtöntä töihin ei enää ole. Paitsi lapsellisilla idiooteilla, joilta se logiikka puuttu.

    Talouskeskustelu on nykyään lastentarhan kolmivuotiaiden kinastelun tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opintolainahan nykyisellään on varsin houkutteleva sijoituskohde, ottaen huomioon vähennykset, joita tavoiteajassa valmistuva siitä saa. Olet luultavasti tulkinnut tämän postauksen idean väärin, liekö syynä se, että olet kuunnellut liikaa lastentarhan kolmivuotiaita, mene ja tiedä.

      Poista
    2. Anonyymi 14.31

      Jokuhan ne tuet maksaa. Yliopisto-opiskelijoiden tuet maksavat ammattikouluun menevät. Miksi heidän pitäisi näin tehdä? Senkö takia, että hyväosaiset voisivat huoletta ottaa riskiä?

      Lainankin voi muuten jättää maksamatta. Äläkä vaan kerro, että kun sen jättää maksamatta niin sitten paha väkivaltakoneisto, joka tukee kapitalisteja ulosottaa palkan; palkkaahan ei tule koska ei töitäkään.

      Poista
    3. "Yliopisto-opiskelijoiden tuet maksavat ammattikouluun menevät. Miksi heidän pitäisi näin tehdä? Senkö takia, että hyväosaiset voisivat huoletta ottaa riskiä?"

      Ja yo-opiskelijat maksavat valmistuttuaan mm. ex-ammattikoululaisten terveysongelmista (koulutustaso korreloi mm. sv-tauti- ja diabetesriskin kanssa) samalla kun tahkoavat valtiolle verotuloja pidempään ja enemmän. :-)

      Kateus vie kalatkin vedestä.

      Poista
    4. Anonyymi 15.44 olisiko mitenkään mahdollista, että jokainen maksaisi omista valinnoistaan niin ei tarvitsisi viisastella keskustelupalstoilla meidän kenenkään.

      Poista
    5. Mahdollistahan se on, optimaalista (kaikissa tapauksissa) ei.

      Poista
  8. Opiskelijajärjestöjen lobbaus on usein rasittavaa ja yksisilmäistä. Esimerkkinne oli kuitenkin täysin tyhjänpäiväinen ja kumosi parhaimmillaankin vain naiiveimman mahdollisen olikiukkoargumentin, jonka mukaan lainarahoitteisessa mallissa vain ja ainoastaan "rikkailla" on varaa opiskella mallin yksityiskohdista riippumatta.

    Lisäksi esimerkkinne näyttää menevän poskelleen antamillanne luvuilla.

    1. Oletetaan esittämänne 150K laina 5% korko ja 6v opiskeluaika. Tällöin velkaa on opiskelun päätyttyä noin 200K. 5% korkotasolla korot ovat nyt 10K vuodessa eli koko palkanlisäys menee pelkkiin korkoihin.

    2. Okei, oletetaan että tarkoititte korkojen alkavan juoksemaan vasta valmistumisen jälkeen. Nyt korko on siis alussa 7500. 30v laina-ajalla ja 5% korolla kuukausieräksi tulee 805e eli vuodessa noin 10 000e. Toisin sanoen käyttämällä koko maisterin papereiden tuottaman palkanlisän lainan takaisinmaksuun, pääsee Pikku-Niilo "kuiville" hikisesti eläkeikään mennessä. Taloudellisesti hän ei ole hyötynyt juuri mitään. Riskiä hän sen sijaan on ottanut reippaasti enemmän kuin jättäessään koulutuksen ja lainanoton väliin. Lisäksi tulisi laskea vaihtoehtoiskustannus sille, että on sitonut itsensä velkavankeuteen eläkeikään asti. Ts. downshiftaaminen ei ole enää optio ellei ajatellut vaihtaa maisemia pysyvästi esim. Pattayalle. Lisäksi mahdollisuus omistusasumiseen voi olla melkoisen heikko, koska harva pankki myöntää mielellään toista 150K lainaa tyypille, jolla on jo alla 150K laina joka sitoo lähes kaikki resurssit jo ennestään ja lisäksi nostaa riskin esim. työttömyyden sattuessa pilviin.

    VastaaPoista
  9. Asiatonlandia on teoreettinen konstrukti, jossa voi jättää tarkastelun ulkopuolelle asioita, joita tässä oikeassa maailmassa on pakko ottaa huomioon. Minä kuulun sukupolveen, joka pääsi käyttämään valtion takaamia ja korkotukemia opintolainoja vuonna 1969, jolloin ne otettiin käyttöön. Siihen asti opintolainaa ei voinut ”ottaa”, joten Asiatonlandiassa vallitsevaa valinnanvapautta töihön menon ja opiskelun välillä ei perinnöttä jääneellä Niilolla olisi Suomessa ollut. Varakas voi valita, köyhä ei, paitsi jos sattui saamaan takaajan. Siksi opintolainajärjestelmä oli aikanaan käänteentekevä uuudistus ja mahdollisti opintojen piiriin päässeiden valtavan kasvun.

    VastaaPoista
  10. Esimerkissä pitää ottaa lainaa 150 000 rahaa. Jos opiskeluaika on 6 vuotta, niin vuodessa rahaa kuluu 25 000 (6X25 000= 150 000). Esimerkin mukaan kouluja käynyt saisi palkkaa vuodessa 20 000 rahaa. Jos näin olisi, oppineen henkilön käytettävissä oleva raha vähenisi opiskeluaikoihin verrattuna 5 000 rahaa vuodessa. Ymmärränkö jotain väärin?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin voisi esimerkissä tosiaan olla ilman että se sinänsä olisi ongelma esimerkin kannalta. Voisivathan opintomaksut teoriassa olla sen verran suuria, että opiskeluaikana rahaa kuluu opintojen kustannuksiin plus elämiseen vuodessa enemmän kuin mitä opiskelun jälkeen tienaa vuodessa.

      Poista
  11. Selvä, että aikaisemmin esitetyillä luvuilla opiskelun taloudellinen hyöty voi olla vähäistä.

    Miten tilanne muuttuu jos käyttäisimme tavanomaisiksi todettavia tietoja? Arvaan, en tiedä mutta arvaan, että korkeakouluopiskelija saattaa tuulla toimeen esim. 1200 euroa kuussa, on vuodessa 2- tai 3 kuukautta ansiotyössä kuukausipalkalla 1500 euroa. Edelleen tiedämme, että keskipalkka Suomessa on luokkaa 3200 euroa kuussa, Miten laskelmat muuttuvat kun Jos oletamme, että koulutuksen hyöty on 1000 euroa kuussa ja opinnot kestävät 6 vuotta?

    Tietenkin arvaamani luvut voidaan korvata oikeammilla. Mielestäni laskelmat on syytä tehdä todennäköisemmillä luvuilla kuin käyttää pelkästään huonoimmin sattuneiden ammatinvalintojen tunnuslukuja. Pidän kovasti Katsastajien jopa hieman ilkamoivasta katsantokannasta mutta tällä kertaa arvelen, että luvut olisi voitu valita kuvaamaan enemmän todellisuutta. En kuitenkaan kiistä näkökulman yleistä henkeä.

    VastaaPoista
  12. Monet kommentoijat ovat huolestuneita siitä, että opinnot ovat riskipitoinen valinta ja että ne eivät takaa työllisyyttä, vaikka tulotaso keskimäärin onkin korkeampi kuin ilman opintoja. Tähän kaksi huomiota: Ensiksi, jos ihmisen valinta on, että hän ei opiskele se sisältää riskejä siinä kuin opiskelukin. Ennen kaikkea ei-opiskelu ei takaa työllisyyttä. Toiseksi kirjoittajat näyttävät ajattelevan, että kun ihmiset joutuvat maksamaan opinnoistaan, he valitsevat samat alat samoilla frekvenseillä kuin nykyäänkin. Minä ounastelen, että jos opinnoista joudutaan maksamaan, alat joilta valmistutaan hyväpalkkaisiin hommiin ovat suositumpia kuin nykyään ja esimerkiksi ruotsinkielisen ja käytännöllisen filosofian suosiot vähenevät vaikka niin käytännöllisiä ja vähemmistön tarpeita tyydyttäviä ovatkin.

    klaus kultti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelemattomuus ei tietenkään takaa työllisyyttä, mutta velattomuus takaa sen ettei työttömyyden tms takaiskujen sattuessa ole läheskään samanlaisessa "kusessa" kuin 150-200K velkaisena. Esimerkkimme henkilöllä ei ole käytännössä juuri ollenkaan varaa joutua työttömäksi uransa aikana jos meinaa saada velan maksettua ennen eläkeikää. Raskaasti velkaisena työttömäksi joutuminen on selkeästi isompi riski kuin työttömäksi joutuminen velattomana.

      On tietysti makuasia haluaako määritellä "riskiksi" sen, että preferenssit saattavat muuttua eikä jossain vaiheessa ehkä enää haluakaan tehdä sitä kovapalkkaista työtä. Suuri velkataakka kuitenkin käytännössä poistaa sen vaihtoehdon, että muuttaisi maalle marjoja poimimaan tai ryhtyisi vähällä sinnitteleväksi taiteilijaksi tms. Velkataakan ottaja siis samalla tavallaan lyö isolla panoksella vetoa sen puolesta, että haluaa tehdä sitä kovapalkkaista työtä eläkeikään saakka.

      Tietysti myös opiskelemattomalla on hieman saman tyyppinen riski siinä mielessä, että opiskelemattomuus kaventaa mahdollisten uravalintojen joukkoa. Tämä riski ei ehkä kuitenkaan ole samassa mielessä ns. "life risk" kuin suuren velkataakan ottaminen, koska opiskella voi myöhemminkin preferenssien muuttuessa ja opiskelemattomuus ei samalla tavalla pakota tiettyyn elämäntapaan kuin valtava velkataakka.

      Mikään edellä sanottu ei kuitenkaan ole argumentti sen puolesta, että opiskelun tulisi olla ilmaista. Osittainen lainarahoitus voisi teoriassa tuottaa ihan positiivisia kannustin- ja/tai tehokkuusvaikutuksia. Suuren velkataakan negatiiviset puolet näyttävät kuitenkin ilmeisiltä eikä niitä oikeastaan mitenkään huomioitu blogitekstissä vaan siinä tyydyttiin kumoamaan vastapuolen naiivi "worst possible argument".

      Terveisin entinen opiskelijasi jonka gradun 2. arvostelijana toimit muutamia vuosia sitten :)

      Poista
    2. Määrittelisin ilman muuta riskiksi sen, että korkeakoulutettu tahtoo ruveta inkkariksi. Velkarahoitteisessa opiskelussa on se hyvä puoli, että tämäkin riski kaatuu riskinottajan, ei valtion niskaan.

      Poista
  13. Otamme jatkuvasti monia paljon tyhmempiä riskejä kuin opiskelu velaksi. Paitsi jos on niin tyhmä, ettei kannata opiskella velaksi vaan hankkiutua toisenlaiselle uralle. Jos silti ollaan huolissaan, takaisinmaksutahti voidaan suhteuttaa tuloihin. Yleensä paras tulos syntyy, kun jokainen vastaa itse menoistaan. Verotuskin olisi paljon kevyempää.

    VastaaPoista
  14. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on parasta että opiskelijoiksi hakeutuu mahdollisimman lahjakkaita yksilöitä näiden vanhempien varallisuudesta riippumatta. Olisi ikävää jos tulevaisuuden Einsteinit kaivaisivat ojaa ja degeneroituneet aivokääpiöt toimisivat ekonomisteina. Maksuton ja tuettu opiskelu kaikilla opiskeluasteilla on hyvä keino varmistaa, että perhetausta ei vaikuta opintoihin hakeutumiseen epävarmassa maailmassa.

    VastaaPoista
  15. Poliittista ideologiaa on helppo mallintaa yksinkertaistetun Niilo-fiktion avulla, kun on itse luonut vertailuaineiston. Muistuttaa reaalisosialistisia todistuksia. Todellisuus on kompleksisempi. Löytyykö asiattoman ideologiselle koulutuspoliittiselle doktriinille evidenssiä todellisuudesta?
    http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2014/10/18/poor-kids-who-do-everything-right-dont-do-better-than-rich-kids-who-do-everything-wrong/

    VastaaPoista
  16. Parahin Anonyymi,
    Linkkaamallasi kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kirjoituksen aiheen kanssa. On paljon taloustieteellistä tietoa siitä, että köyhyys vaikuttaa ihmisiin monella tavalla. Mutta hammaslääkärit eivät ole köyhiä eivätkä heidän lapsensa ole köyhiä. Siksi hammaslääkärin tutkinnon antaminen ilmaiseksi on regressiivistä tulonjakoa.
    Mutta kirjoitus ei käsitellyt tätäkään. Kirjoituksen pointti on, että periaatteessa lainarahalla tai omalla rahalla tehtävän investoinnin kannattavuuslaskelmat eivät poikkea toisistaan. Niinpä ainoastaan pääomamarkkinoiden epätäydellisyys ja kenties riskinottoon kannustaminen voivat olla perusteluja opintolainojen subventoinnille. Tai jotain tämäntapaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Niinpä ainoastaan pääomamarkkinoiden epätäydellisyys ja kenties riskinottoon kannustaminen voivat olla perusteluja opintolainojen subventoinnille. Tai jotain tämäntapaista."

      Aika merkittävä "ainoastaan". :-)

      Poista