maanantai 23. maaliskuuta 2015

Onnelliset

Perjantaina vietettiin YK:n lanseeraamaan onnellisuuden päivää. Helsingin Sanomissa oli juhlapäivän kunniaksi onnellisuutta käsittelevä juttu, joka sisälsi useita mielenkiintoisia näkökohtia. Jutussa mainitaan mm. pinttynyt väärinkäsitys siitä, että raha ei lisää onnellisuutta tietyn rajan jälkeen.  Väärinkäsitykseen voi tutustua  tarkemmin esimerkiksi tämän kirjoituksen ja siinä esiintyvien linkkien avulla.

Asiattoman mielestä jutun mielenkiintoisin osa koskee kuitenkin politiikkaa. Toimittaja nimittäin mainitsee, että onnelisuuden pitäisi olla yhteiskunnan "kovin tavoite". Olisiko tämä järkevää?

Onnellisuus on hyvin epäselvä käsite. Yleensä onnellisuutta mitatataan kyselytutkimuksilla, joissa kysymykset koskevat sitä, miten onnelliseksi tai  tyytyväiseksi ihmiset itse kokevat elämänsä. Selvyyden vuoksi tässä kirjoituksessa onnellisuus-sanaa käytetään kuvaamaan ihmisten vastauksia juuri tällaisiin kysymyksiin.

Asiaton suhtautuu terveellä varauksella siihen, mitä ihmiset sanovat. Olemme pikemminkin sitä mieltä, että parhaiten ihmisten mieltymyksistä ja tavoitteista oppii tarkastelemalla heidän valintojaan.

Jos onnellisuus todella on ihmisten lopullinen tavoite, täytyy sen näkyä ihmisten käyttäytymisessä. Ihmisten tulisi tehdä systemaattisesti sellaisia valintoja, jotka maksimoivat heidän onnellisuutensa. Jos ihmiset tekevät valintoja, jotka eivät maksimoi onnellisuutta, tai jos he ovat valmiita vähentämään onnellisuuttaan, jos saavat vastineeksi jotain muuta, onnellisuus ei voi olla heidän ainoa tavoitteensa.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin ihmisten asuinpaikkavalintoja ja kaupunkien välisiä eroja onnellisuudessa. Lyhykäisyydessään tutkimuksen idea on se, että alueellinen väestörakenne muodostuu pitkällä aikavälillä sellaiseksi, että kukaan ei pysty parantamaan asemaansa muuttamalla. Etenkin alueelliset erot asumiskustannuksissa ylläpitävät tätä alueellista väestörakennetta. Jos ihmiset välittävät vain onnellisuudestaan, alueellisia onnellisuuseroja ei pitäisi olla, koska ihmiset voivat vapaasti muuttaa onnellisemmille alueille.

Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että kyselyiden mukaan Yhdysvalloissa on selviä alueellisia onnellisuuseroja ja että nämä erot säilyvät, vaikka huomioidaan vastaajien taustatekijät, kuten ikä, tulot ja koulutus. Jos ihmiset maksimoivat onnellisuuttaan, heidän tulisi asua tai muuttaa niihin kaupunkeihin, joissa he omien sanojensa mukaan ovat onnellisimmillaan.

Asuinpaikan valinnan perusteella näyttää siis siltä, että ihmiset eivät systemaattisesti maksimoi onnellisuuttaan. Jonkin muun kuin onnellisuuden tavoittelun täytyy siis selittää ihmisten valinnat.

Mitä nämä muut tekijät sitten ovat? Ainakin onnettomilla alueilla on korkeat palkat verrattuna alueen hintatasoon ja erityisesti asumiskustannuksiin. Tulos voidaan tulkita niin, että ihmiset ovat valmiita luopumaan onnellisuudesta, jos hinta on oikea.

Onnellisuus näyttäisi olevan vain yksi kokonaishyvinvoinnin osatekijä, eikä onnellisuuden maksimointia siten kannata ottaa politiikan ainoaksi ohjenuoraksi.

16 kommenttia:

  1. "Jos ihmiset tekevät valintoja, jotka eivät maksimoi onnellisuutta, tai jos he ovat valmiita vähentämään onnellisuuttaan, jos saavat vastineeksi jotain muuta, onnellisuus ei voi olla heidän ainoa tavoitteensa."

    Mitä jos ihmiset eivät tiedä tekevänsä valintoja, joiden takia he ovat onnettomia? Jos joku asuu siellä missä asuu, kun ei yksinkertaisesti tiedä, että muuttamalla paikkaan X hän tulisi onnellisemmaksi? Tai jos ihmisten tapahtumahorisontti on niin lyhyt, että se mahdollistaa valinnan joiden ansiosta he ovat viiden minuutin ajan onnellisia, mutta huomenaamulla hyvinkin onnettomia? Pitäisi vähän avata tietämisen ja ennustamisen problematiikkaa.

    - Syltty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös samalla logiikalla pitäisi tulla tilanteita, joissa vahingossa tekee odottamattoman hyvän valinnan? Tästä syystä on hieman vaikea uskoa, että kirjoituksessa mainitun tutkimuksen systemaattiset tulokset johtuisivat tästä.

      Poista
  2. Liittyen tuohon tapahtumahorisontin lyhyyteen, niin olen ihmetellyt sitä että miksikähän tulee aina juotua liikaa kahvia tyhjään vatsaan? Olisi kyllä kokonaishyvinvoinnin kannalta parempi juoda pari kuppia vähemmän.

    - Syltty

    VastaaPoista
  3. "Jonkin muun kuin onnellisuuden tavoittelun täytyy siis selittää ihmisten valinnat."

    Tässä epärationaalisuus lienee suurin selittävä tekijä eikä niinkään se, että olisi muita tavoitteita.

    Toisaalta allekirjoitan kyllä senkin, ettei valtion tule määrätä ihmiselle elämän tarkoitusta vaan jokainen tavoitelkoon mitä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epärationaalisuus on hivenen epämiellyttävä tulkinta, koska sitten sen piikkiin voi laittaa vaikka mitä. Pikemminkin luottaisin ihmisten kykyyn valita itselleen optimaalisesti.

      Kirjoituksen viimeinen virke on hieman huonosti muotoiltu. On varmaankin hyvä mitata useita asioita, jotta tiedetään, miten ihmisillä menee. Mutta kyselyihin perustuva "onnellisuus" tai "tyytyväisyys elämään" ei ole tyhjentävä mittari.

      Poista
    2. "Pikemminkin luottaisin ihmisten kykyyn valita itselleen optimaalisesti."

      Näin toki saa jokainen halutessaan tehdä, mutta jo vilkaisu kansanterveyden - saati sitten politiikan puolelle - riittänee palauttamaan todellisuudentajun. Jos ihmiset osaisivat valita optimaalisesti, kumpikin kenttä olisi ihan toisennäköinen.

      Poista
    3. Ei politiikan selittämiseen tarvita epärationaalisuutta. Public choice -näkökulma riittää.

      Poista
  4. Kai se valtion tehtävä olisi pyrkiä rajaamaan ja vähentämään "epäonnea". Niitä onnellisuus-utopia-kokeiluja on ollut ja usein tuloksena on ennen pitkään muodostunut salainen poliisi, vankileirit ja vastavaat instituutiot niille, jotka eivät ole suostuneet olemaan "onnellisia"

    VastaaPoista
  5. Huumeiden käyttäjä paljasti nuoruudessaan preferennsinsä jä päätti piikittää itseään kannabiksella. Nyt hän on kuitenkin sitä mieltä tuo päätös oli virhe, ja hän olisi onnellisempi jos ei olisi koskaan jäänyt koukkuun. Ovatko asiattomat siis sitä mieltä että toteutunut tilanne jossa narkkari maksimoi hyötynsä on parempi kuin tilanne jossa hän olisi onnellisempi?

    Samaa voisi jatkaa vaikkapa lasten kasvatukseen. Pitäisikö lasten antaa maksimoida hyötyänsä vapaasti, koska hyöty menee onnellisuuden edelle?

    On aika erikoista että kun onnellisuus ja hyöty ovat ristiriidassa, on hyöty automaattisesti jalompi tavoite.


    Tuoreesta tutkimuksesta ei mielestäni voi tehdä niitä johtopäätöksiä siitä mitä nyt ollaan tehty.

    1. Siinä tunnutaan olettavan että ihmiset tietävät maan onnellisuusjakauman, mutta en oikein pidä tätä hyvänä oletuksena. Tietävätkö Asiattomat mistäpäin Suomea löytyy onnellisimmat ihmiset? Tietääkö keskiverto suomalainen? Minä en ainakaan tiedä.

    2. Vaikka kuluttaja olisikin tietoinen onnellisuuden jakautumisesta ympäri maan, on vaikea uskoa että hän pystyisi arvioimaan tulevaa onnellisuuttaan täydellisesti, jos hänelle tarjoutuu mahdollisuus muuttaa onnettomaan kaupunkiin palkankorotusta vastaan. Ehkä hän yliarvioi rahan vaikutuksen onnellisuuteensa. Ihminen voi tehdä valintoja jotka eivät osoittaudukaan parhaiksi, eikä vaihtoehtoisen valinnan hyvyyttä ole helppo arvioida jälkeenpäinkään.

    3. Tutkimus käytti kyselyä jossa oli kysytty seuraavaa: “In general, how satisfied are you with your life?”

    Tämä ei mielestäni ole sama asia kuin onnellisuus. Kysymys vaikuttaa siltä että ihminen joka näkee mahdollisuuksia nousta urallaan vastaa helposti että ei ole tyytyväinen elämäänsä, mikä ei välttämättä tarkoita sitä etteikö henkilö olisi onnellinen taistellessaaan palkankorotuksista. Kartalla epäonnellisimpia näyttivät olevan suuret kaupungit, missä tämänlainen ilmiö saattaa korostua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä pitäisi varmaan pohtia pidempäänkin, mutta mitäs eroa on hyödyllä ja onnellisuudella? ja toinen ihmettelyni aihe olisi se, että eikös onnellisuudella ole hintansa? eli muuttamalla toiseen asuinpaikkaan voi lisätä onnellisuuttaan, jos on valmis ja pystyy siitä maksamaan?

      Poista
    2. On se kumma, että aina nostetaan huumeidenkäyttäjät esimerkiksi. Selittääkö huumeidenkäyttäjät ihmisten asuinpaikkavalinnat vai mikä pointti tässä on?

      Anonyymin kohdat:

      1. Ihmisten ei tarvitse tietää onnellisuusjakaumaa, vaan ainoastaan se, mikä tekee heidät itsensä onnelliseksi.

      2. Kuten yllä sanoin, tämä menee varmaankin väärin molempiin suuntiin. Siksi on vaikea uskoa, että tutkimuksissa löytyisi mitään systematiikkaa, jos vastaukset heijastavat vain vääriä arvauksia.

      3. Kuten kirjoituksessa mainitsin, käytin sanaa onnellisuus kattamaan myös tämän kysymyksen. Näin tehdään usein.

      Pekka_T:

      Kieltämättä tämä oli hieman nörttipostaus. Taloustieteessä hyödyllä on tarkka määritelmä ja kyseisen tutkimuksen mukaan onnellisuus ei vastaa hyötyä tässä taloustieteen merkityksessä.

      Poista
  6. "Onnellisuus on hyvin epäselvä käsite. Yleensä onnellisuutta mitataan kyselytutkimuksilla, joissa kysymykset koskevat sitä, miten onnelliseksi tai tyytyväiseksi ihmiset itse kokevat elämänsä".

    Itse asiassa onnellisuus on vielä epäselvempi asia, jos erilaiset järjestöt ja intressiryhmät päästetään sitä mittaamaan. Silloin tuloksena saadaan erilaisia mittaripattereita, kuten GPI tai HDI, joiden sanotaan mittaavan ihmisten onnellisuutta. Niissä sitten mitataan samassa onnellisuuspaketissa metsäautoteiden luonnolle aiheuttamia vaurioita, vapaaehtoistyön määrää ja joukkoliikenteen kustannuksia. Tämän sitten väitetään mittaavan ihmisten onnellisuutta, kun se tosiasiassa mittaa mittarin laatijan arvomaailman toteutumista. Olettaen tietysti, että mittaus pystytään toteuttamaan kutakuinkin luotettavasti ja appelsiinit ja omenat saadaan jollakin keinoin yhteismitallisiksi.

    Ne kyselytutkimukset, joissa kysellään, miten onnelliseksi ihmiset kokevat elämänsä, mittaavat edes jollain tavalla sitä, mitä ne väittävät mittaavansa. Tosin huomisen onnellisuutta nekään eivät pysty ennakoimaan.

    VastaaPoista
  7. Jotenkin liikuttavaa tuo asiattomien argumentointi. Jos kerran ihmisten arvoja voidaan parhaiten mitata valintojen perustella, niin sittenhän ihmiset asuvat missä haluavat.
    Taloustiede on TIEDE.

    VastaaPoista
  8. Ihmiset pyrkivät elämässään myös edistämään arvojaan eivätkä vain hedonistisesti maksimoimaan onnellisuuttaan. Valtiolla e ole oikeutta puuttua tähän, vaan valtion on annettava kunkin toimia omien arvojensa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen arvojensa mukaan toimimisen vapauteen lienee syytä asettaa pari rajausta. Jos arvojensa mukaan toimiminen aiheuttaa vahinkoa kanssaihmisille ja ympäristölle, valtion kuuluu puuttua siihen. Toisaalta, jos arvojensa mukaan toimiminen aiheuttaa toimijalle itselleen ongelmia, valtion ei kuulu asettua maksumieheksi.

      Poista