Mutta varsinaiseen asiaan. Kolumnissa esitettiin useita käsittämättömiä väitteitä. Puhutaan niistä.
- Suuryrityksen "sitoutunut omistaja on paljon tehtaita arvokkaampi asia".
Toivottavasti pääsemme joskus jakamaan pääkirjoitustoimittajan kanssa jonkun suuryrityksen, vaikkapa Koneen. Kiistaa ei nimittäin tule, annan mielelläni Herlinit toimittajalle ja pidän itse Koneen tehtaat.
- Suomen sokerin myynti ja Alkon pilkkominen 1980-luvulla olivat huonoja asioita.
Sääntelytaloudessa ja tullimuurien takana 1970- ja 1980-luvulla viihtyneet monopolit ja liki monopolit eivät olleet hyviä, vaan pahoja asioita. Monopolit hyödyttävät niiden omistajia ja haittaavat kaikkia muita. Esimerkiksi kaikkia, jotka joutuvat maksamaan sokerista liikaa. Elintarvikealan monopolien, sääntelyn ja tullien poistuminen on ollut merkittävä suomalaisten hyvinvointia lisäävä tekijä. Jokainen joka muistaa miltä 1980-luvun alun K-marketissa näytti, ymmärtää tämän.
- Kun Nokia 1980-luvun lopussa oli kriisissä, Yhdyspankki ja Pohjola toimivat avainomistajina, joilta yhtiön johto sai suojaa ja tukea. Ja todellista valvontaa. Tämä oli hyvä asia.
Voiko todella olla niin, että joku kaipaa 1980-luvun talouselämää, jossa valta oli keskittynyt ja jossa pankkileirit ristiinomistusten kautta hallitsivat suurta osaa taloudesta? Tämäkin järjestely hyödytti muutamia sisäpiiriläisiä kaikkien muiden kustannuksella. Se että pankit antoivat suojaa ja tukea kannattamattomille yrityksille, joiden johtajat olivat kavereita, oli pöyristyttävä, ei hyvä asia.
- "Suomi on kasvottomien omistusten maa." Tämä on huono asia.
Kasvoton omistaminen tarkoittaa samaa kuin hajautettu omistaminen. Ennen maailmassa omistus Suomessa oli kasvollisempaa, koska muutamat henkilöt ja suvut omistivat lähes kaiken tai ainakin määräsivät lähes kaikesta. Kasvollinen omistaminen on nykyisinkin tyypillistä maissa, joissa taloudellinen määräysvalta on keskittynyt. Esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueella on useita kasvollisen omistamisen kärkimaita.
Ei voi myöskään välttyä vaikutelmalta, että "kasvoton" on toimittajalle usein synonyymi "ulkomaalaisen" kanssa. On paljon syitä miksi kansainvälinen omistus on hyvä asia. On paljon syitä miksi ulkomaalaisiin kohdistuva epäluulo on epämiellyttävää. Tyydytään tässä huomauttamaan, että toimittajan ihaileman Koneen omistajat tehdessään yrityskauppoja ulkomailla ovat siellä ihan yhtä kasvottomia kuin ulkomaalaiset täällä.
-Jo muutama vuosikymmen Suomessa on jouduttu näkemään, että toimiala toisensa jälkeen on annettu pois.
En tiedä miten tämä on tarkoitettu ymmärrettäväksi, mutta tietenkään toimialoja ei ole annettu pois. Yritysten myynnistä saadaan aina vastineeksi varallisuutta. Yleensä saman verran kuin pois annetun yrityksen arvo. Tästä on jo ehdittyä puhua Asiattoman kirjoituksessa Ulkomaiset sijoitukset ja perheen autokaupat. Kun toimittaja luettelee poismyytyjä yhtiöitä, hän ei ota huomioon, että niitä ei ole annettu pois, vaan vaihdettu johonkin muuhun varallisuuteen. Jokaista myytyä yritystä vastaa jokin toinen, suomalaisten omistama yhtä arvokas varallisuus.
Kolumnissa ylistettiin myös perheyrittäjyyttä, mutta perheyrityksistä tulee erillinen kirjoitus myöhemmin. Watch this space.
Jos lähtökohdaksi otetaan, että sitoutunut omistus on hyvä asia, niin vähiten sitoutuneisuutta ilmentävä omistuksen muoto lienee valtion omistus. Toivottavasti kolumnisti on sitä mieltä, että valtionyhtiöt ja valtionomistus on välittömästi lakkautettava. Sama homma kunnallisella tasolla. Ja tästä päästäänkin asuntomarkkinoihin.
VastaaPoistaHmmm .mikä oli työttömyys aste 80 luvulla?ennen lamaa. Entäpä investointi aste nyt?Moni "valtion" yhtiö on Suomessa erittäin merkittävä työllistäjä.
VastaaPoistaOikea kysymys on: suostuisiko kukaan nyt palaamaan 80-luvun alun liberalisointia edeltäviin olosuhteisiin? Vastaus: ei kukaan.
VastaaPoistaLuulenpa että moni meistä
PoistaMielestäni K H:n vastaus pätee lähinnä vain yritysten taloudelliseen omistamiseen. Monessa suhteessa 80-luku oli hyvää aikaa, yhteiskunta kehittyi mukavasti, oli työtä ja ennen kaikkea tulevaisuus näytti positiiviselta. Yrityksissä oli leppoisan yritteliäs henki eikä ihmisiä potkittu pois kovin herkästi.
VastaaPoistaKoneesta tiedän paljon taustani takia. K H olet oikeassa Herlinien suhteen. Herlinit ovat aina valinneet hyviä uskollisia ammattijohtajia, jotka ovat tarjonneet valmiit paketit hyväksyttäväksi. Kone poikkeaa useimmista muista yrityksistä siinä, että siellä uskotaan jatkuvaan kehittämiseen ja satsataan siihen. Suurin osahan yrityksistämme on viime vuodet vain saneerannut laiminlyöden kehittämisen. Se on varma tapa menettää kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla.
Parahin Anonyymi,
VastaaPoista1980-luku oli monessa suhteessa hyvää aikaa, kuten kaikki me silloin eläneet muistamme. (Asiattoman väen muistot tosin koskevat ajan yrityselämää vain hyvin epäsuorasti). Kysymys onkin olivatko asiat silloin paremmin kuin nyt. Siihen vastaamiseksi ehdotin ajatusleikkiä: kysytään kuinka moni olisi valmis vaihtamaan nykyisen elämänsä 1980-luvun elämään. Kunhan 1980-luvun elämä kuvataan riittävän yksityiskohtaisesti ilman nostalgiaa, uskoisin vaihtajia olevan vähän.
Olet varmasti oikeassa, että Kone on hieno yritys ja sen omistajat poikkeuksellisen valistuneita. Kone valikoitui jutun aiheeksi vain koska se oli katsastetun jutun esimerkkinä. Tarkoitus ei ollut sanoa mitään erityistä juuri Koneesta.
K H, en ihannoi Konetta, sielläkin on ongelmansa. Kerroin vain yhden hyvän puolen, josta muutkin yritykset voisivat ottaa opiksi. Itse perustin perheen 80-luvulla ja elämä oli ihan mallillaan muutenkin. Mitään oleellista ei puuttunut vaikkei älypuhelimia ym ollutkaan. Matkustaminen oli helppoa, tosin suhteessa hieman kalliimpaa. Yleensäkään ei puhuttu esim eriarvoisuudesta kuten nykyään, oli optimismia toisin kuin nyt. Nuoret pääsivät hyvin töihin, ryypättiinkin lähes yhtä paljon. Voihan hyviä muistoja nostalgiaksi sanoa, mutta silloin oli ainakin henkisesti helpompi ihmisten elää.
VastaaPoistaHS:ssä ollut kirjoitus oli hyvä, vaikka tietenkin niinkuin kaikki kolumnit yksinkertaistettu ja tiivistetty. Nostitte kirjoituksessanne esille hyviä huomioita, mutta ette nähneet metsää puilta: sitoutunut/kasvollinen vs kasvoton tms omistus liittyy etenkin taloudessa 70-luvulla alkaneeseen ilmiöön, jota usein kutsutaan ns. finansisaatioksi. Ei perheomistus ole minnekkään kadonnut ja itseasiassa varallisuus on keskittynyt entistä enemmän menneistä ajoista, nyt se on vaan "kasvotonta" eli holding-yhtiöiden ja vastaavien taakse hajautettuna, reaalitalous puolestaan pyörii enemmän kuin aikaisemmin ammattijohtajien (ei omistajien) kautta, jolloin sitoutuminen toimintaan koskee lähinnä tiettyjen finanssiarvojen nousua, ei esim. yhtiötä, toimialaa tai työntekijöitä. Näistä huolehtiminen tarkoittaa omistajan vastuuta, jota esim. Aatos Erkko nosti esille harvoissa haastatteluissaan. Jos ette ymmärrä tätä peruskehitystä, ei mikään ihme että ette ymmärrä kolumnissa esille nostettua käsitettä "toimialojen poisannosta" (vaikka huomionne siitä oli sinänsä perusteltu, mutta vain osa totuutta)
VastaaPoista