Kepun Juha Sipilä ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kiistelevät julkisuudessa siitä, pitäisikö valtion myydä omaisuuttaan velan ottamisen sijasta. Sipilä on sitä mieltä, että velkaa ei pitäisi enää ottaa, vaan pitäisi myydä valtion omaisuutta ja lisätä tällä tavalla "kasvua ja tuottavuutta". Arhinmäki puolestaan sanoo, että Sipilän myyntiehdotus on järjetön. Valtionyhtiöistä saadaan enemmän tuottoa kuin valtion velasta maksettava korko eikä niitä pidä myydä. Kumpi on oikeassa? Kuten joskus politiikassa käy, ei kumpikaan.
Otetaan Sipilän ehdotus käsittelyyn ensin. Onko jotain väliä sillä maksaako asioita myymällä omaisuutta vai ottamalla velkaa? Ei. Kummassakin on kysymys ihan samasta asiasta. Kun ostoksilla pohdit käytätkö taskussasi olevaa käteistä vai luottokorttia, ei valitsemasi maksutapa vaikuta varallisuuteesi. Jos maksat käteisellä, sinulla on vähemmän käteistä ja vähemmän velkaa. Jos maksat kortilla, sinulla on enemmän käteistä mutta myös enemmän velkaa. Varallisuustasosi on sama maksutavasta riippumatta.
Tilanne on ihan sama valtiolla, jolla on taskussaan valtionyhtiöiden osakkeita ja luottokortti rahoitusmarkkinoille. Velanotto ja omaisuuden myynti tarkoittavat kumpikin ihan samanlaista varallisuuden purkamista julkisten menojen rahoittamiseksi.
Sipilä voisi siis yhtä hyvin ehdottaa lisävelan ottamista kasvun ja tuottavuuden parantamiseksi eikä hänen ehdotuksensa sisältö lainkaan muuttuisi.
Mutta Sipilän kiistakumppanin Arhinmäen väite siitä, ettei hyvin tuottavaa omaisuutta kannata myydä ei ole tämän järkevämpi. Valtion omistaman yrityksen myyntihinta on suurin piirtein kaikkien siitä tulevaisuudessa saatavien tuottojen arvo. Miksi? Jos valtio yrittää pyytää yrityksestä hintaa, joka on korkeampi kuin yrityksestä saatavien tulevien tuottojen arvo, kukaan ei halua ostaa. Kauppa ei yksinkertaisesti kannata ostajalle. Valtion ei taas tarvitse tyytyä alempaan hintaan, koska tulevien tuottojen arvoa vastaavalla hinnalla yritykselle löytyy ostaja. Näin ollen valtionyhtiön myyntihinta on sen tulevien tuottojen arvo.
On siis aivan sama, myykö valtio yhtiön vai pitääkö sen. Jos jätetään myymättä, yhtiön tuotot virtaavat valtion kassaan joka vuosi. Jos yhtiö myydään, kaikki tulevat tuotot saadaan kerralla. Jos valtion omistaman yhtiön odotetaan tahkoavan paljon rahaa, tämä näkyy siinä, että siitä saatava hinta on korkea. Jos yhtiö on huono, siitä saatava hinta on alhainen.
Sipilän ja Arhinmäen kiista on siis jokseenkin surkuhupaisa. Miehet ovat onnistuneet saamaan aikaan kiihkeän keskustelun, jossa kumpikin on väärässä ja vieläpä asiasta, jolla ei ole väliä.
Kirjoitusta ei muuten pidä lukea niin, että Asiattomassa ei kannatettaisi valtion omistusten myyntiä. On hyviä syitä, miksi valtion ei pitäisi toimia yritysten omistajana. Mutta omaisuuden myynnin perustelu sillä että velanotto vähenee ei ole järkevää.
Asiaa voisi pohdiskella myös valtion teoreettisen yhden miljardin euron lisäinvestointitarpeella. Myymällä miljardilla omaisuutta, velkojen suhteen ei tapahtuisi muutosta. Mahdolliset korkotuotot omaisuudesta jäisivät saamatta tulevaisuudessa.
VastaaPoistaJos valtio ottaisi velkaa miljardin, nykyisillä korkotasoilla miljardin omaisuus tuottaisi paremman korkotuoton kuin kuluisi vastaavan velan korkoihin. Esimerkiksi 4% vs 2% omaisuuden hyväksi. Se olisi siis 20 miljoonaa euroa nettotuloa vuodessa.
Kannattaisiko hyödyntää tätä nettotuloa jos nykyisen kaltainen korkotilanne ja pääoman tuottotaso jatkuvat?
Parahin Anonyymi,
PoistaJos on niin, että valtion omistuksista saa varmuudella 4 % tuottoa kun velan korko on 2 %, niin yleensä ahnureina pidetyt kapitalistit käyttäytyvät tyhmästi. Nimittäin tämä tarkoittaa, etteivät ostajat jostain syystä maksa oikeaa hintaa valtion omistuksesta.
Ajatellaan esimerkkisi miljardia. Sijoittavat voivat joko sijoittaa rahansa valtion obligaatioihin. Miljardin obligaatioista saa 20 miljoonaa vuodessa. Mutta kun valtio myy omistuksiaan, miljardin sijoituksella saakin nyt 40 miljoonaa vuodessa eli kaksi kertaa enemmän. Tästä alkaa kapitalistien tarjouskilpailu, jonka päätteeksi valtion myymän omistuksen hinnaksi tuleekin 2 miljardia. Miksi? Koska niin kauan kun hinta on tätä pienempi, sijoitus on obligaatiota houkuttelevampi. Niinpä valtion omistuksen todellinen arvo onkin itse asiassa 2 miljardia ja sen tuottoprosentti sama 2 kuin valtion obligaationkin.
Jos valtion omistusten tuottoprosentti on oikeasti kaksinkertainen obligaatioihin nähden, täytyy olla jokin syy siihen, että valtion omistuksia arvostetaan puoleen hintaan niiden todellisesta arvosta. On vaikea keksiä mikä tämä syy olisi. On paljon todennäköisempää, että että sijoitusten tuottoprosentti ensinnäkin vaihtelee ja että valtion sijoituksiin sisältyy riskiä, joka nostaa tuottoja. Tällöin valtion omistukset on arvostettu oikein, mutta tuottoprosenttien vertailu ei kerro siitä, mikä velan ja omistusten suhde on paras mahdollinen. Mutta tämä on aivan toinen tarina kuin Arhinmäen tarina.
Unohtuiko omaisuuden tuoton vaihtelu ja siihen liittyvä valtion riskipositio? Vipua ...
VastaaPoistaParahin Anonyymi,
PoistaEi se unohtunut vaan jätettiin pois, koska kumpikaan kiistakumppaneista ei puhunut siitä. Edellisessä kommentissa on jotain vähän tähän liittyvää.
Hesarin mukaan Ruotsissa ollaan kypsiä siihen, että asuntolainat otetaan noin 140 vuodeksi ja velalliset maksavat vain korkoja. Jos millään ei ole mitään väliä kuten annatte ymmärtää, niin ruotsalaisten mahdollinen järjestelmän muuttaminen on täysin yhdentekevää. Eikö toinen näkökulma ole, että jos havaitaan jonkinlaista käyttäytymistä sen täytyy olla optimoivaa ja pitää keksiä selitys, miksi se on järkevää?
VastaaPoistaParahin Anonyymi,
PoistaMeille täällä Asiattomassa ei ole täysin selvinnyt, miksi Ruotsissa ollaan niin huolestuneita asuntolainoista, joita ei koskaan makseta. Periaatteessa järjestelmässä ei kai ole mitään ongelmaa. Jos ei halua sijoittaa omaisuutta asuntomarkkinoille, voi asua vuokralla. Tai sitten voi ostaa asunnon lainalla, jota ei koskaan maksa takaisin. Näillä kahdella vaihtoehdolla ei oikeastaan ole hirveästi eroa.
Olen eri mieltä tuosta erosta.
PoistaLainalla rahoitetun asunnon velnahoitokustannukset heiluvat voimakkaasti korkojen mukana, kun taas vuokra-asunnon ei. Paitsi tietenkin jos on ottanut kiinteäkorkoista lainaa, mutta epäilen ettei kukaan anna lainaa 140 vuodeksi kiinteällä korolla.
Toki vuokra-asunnon vuokra myötäilee korkoja, mutta se ei tyypillisesti niin voimakkaasti. Lisäksi mikäli vuokrataso nousee liikaa, vuokra-asunnosta voi muuttaa halvempaan. Näin voi tietenkin tehdä myös omistusasunnossa, mutta jos joutuu korkotason nousun myötä muuttämaan halvempaan asuntoon, ottaa tyypillisesti aika paljon takkiinsa, koska asunnon arvo on laskenut.
Eli vuokra-asumisen ja omistusasumisen 140 vuoden laina-ajalla välinen riskiero on kyllä mielestäni melkoinen. Omistusasumisessa voittaa pikkuhiljaa koko ajan, mutta toisaalta voi hävitä sitten kerralla vuosien tulot. Vuokralla asumisessa häviää koko ajan, mutta käteen ei voi jäädä mustaa pekkaa.
- Syltty
Suomessakin on ollut aika, jolloin korot oli korkella ja asuntolainat maksettiin 10 vuodessa. Kun korot ovat mitättömät ja maksuajat 30 vuodessa, on varaa maksaa isompia lainoja. Se taas johtaa asuntojen ja vuokrien kallistumiseen. Joku rahastaa aina, jos se on mahdollista.
PoistaJos lainoja ei lyhennettäisi ollenkaan, saataisiin taas lisää maksuvaraa, hinnat nousisivat ja oltaisiin pian jälleen maksukyvyn suhteen tapissa. Mitäs sitten keksittäisiin?
Täysin järjetöntä touhua. Tää kansa kuvittelee säilyttävänsä elintasonsa tekemällä puolet elämästään töitä saadakseen katon päänsä päälle.
Eo:ssa maksukyvyn määräisivät tietysti korot, jos lainoja ei lyhennetä. Mutta koska asuntojen hinnat nousisivat, rakennettaisiin mahtavia pommeja, jotka laukeaisivat korkojen noustessa. Siinä tilanteessa ollaan jo nyt. Työssäkäyvä asuntovelallinen toivoo, että lama jatkuisi, jotta korot eivät nousisi. Muuten tulee ongelmia.
PoistaTäysin järjetöntä touhua.
Aika vahvoja oletuksia Asiattoman kritiikissä:
VastaaPoistaKoska Maastricht-kriteereissä valtion velalle on asetettu katto (huom - ei nettovelalle eli omaisuus-velat), vaan valtionvelalle), Sipilän ehdotus tuo fiskaalista liikkumavaraa EU-sopimusten puitteissa. Onko siinä mitään järkeä? Ei tietenkään, paitsi EU-soppareiden noudattamisen näkökulmasta.
Arhinmäen ajatus firmojen myymättä jättämisestä on ymmärrettävissä, jos Asiattoman "sama nettoarvo myi tai piti" ei pidä paikkaansa. Valtio ei ole välttämättä myyjänä kamalan taitava. Sijoittaja ei osta jotain, ellei hän oleta saavansa sille selvästi parempaa tuottoa, kuin mitä valtionvelkakirjojen tuotto tällä hetkellä olisi. Voimme toki kinastella, että riskipreemio se on valtionyhtiöidenkin tuotolle - Talvivaara on siitä tuore esimerkki.
Toki yksityistetty ja myyty firma voi saada tuloshakuisemman johtamistavan, kun näkymätön käsi astuu kuvioihin mukaan, mutta tämänkaltaiset tulosparannukset ja niiden yrityskaupan hintaan vaikuttava lisä voi hyvin tulla myös monopolivoitoista. Myytävien yritysten nousevat tuotot maksaa jatkossa suomalainen kuluttaja, tavalla tai toisella. Hyvä esimerkki on vaikkapa surullisen kuuluisa Digita. Lisäksi voimme olettaa, että poliitikot törsäävät helpommin tilillä lojuvan käteisen kuin Solidiumissa makaavan osakepotin. Ensimmäisen katoamista ei kukaan edes huomaa, kun taas jälkimmäinen on jo näkyvä ja kuuluva päätös.
Kirjoitin muualle, että "Kun ei ole raha- eikä finanssipolitiikkaa, talouspolitiikka muuttuu valtiokapitalismin ja homolakanoiden juupas-eipäksi."
"Myytävien yritysten nousevat tuotot maksaa jatkossa suomalainen kuluttaja, tavalla tai toisella"
PoistaNo höpö höpö sentään! Jos vaikka tuo surullisenkuuluisa Talvivaara saisi uuden omistajan, joka osaisi ja jolla olisi rahaa laittaa prosessi kuntoon siten, että firma alkaisi tuottamaan voittoja, niin kertoisitko miten tarkalleen ottaen suomalainen kuluttaja joutuisi maksumieheksi?
"Lisäksi voimme olettaa, että poliitikot törsäävät helpommin tilillä lojuvan käteisen kuin Solidiumissa makaavan osakepotin."
Tästä olen ihan samaa mieltä. Vastaavasti Solidiumin salkussa olevan firman toimintaa poliitikot sekaantuvat herkemmin kuin yksityisessä omistuksessa olevan. Suo siellä, vetelä täällä.
Karkeasti ottaen eduskunta sekä kunnanvaltuusto tuhlaa aivan kaikki rahat, mitkä se vain saa käsiinsä. Hyviksi esimerkeiksi käyvä Suomen eduskunta nousukauden aikana sekä Salon kunta. Nokia-aikana Saloon tulvi miljoonia yhteisöverotuottoja. Pistettiinkö mitään säästöön tai oliko kunnallisvero merkittävästi muita kuntia alempi? Ei ja ei, kaikki pistettiin siliäksi.
- Syltty
Huoh... ei lainata pätkiä! "tulosparannukset ja niiden yrityskaupan hintaan vaikuttava lisä voi hyvin tulla myös monopolivoitoista....." eli pointtini oli, että mm. luonnollisia monopoleja ei pitäisi lähteä yksityistämään, ja monen määräävän aseman firmankin suhteen pitäisi olla tarkkana.
PoistaEikö Arhinmäen logiikalla valtion pitäisi ottaa nollakorkoista lainaa markkinoilta ja ostaa pörssiosakkeita joiden osinkotuotto olisi > 0% ? Mistä helpommalla rahaa valtion kassaan?
VastaaPoistaMistä tiedät, että pörssiosakkeiden tuotto on suurempi kuin nolla.
PoistaKymppivuotisen korko on nyt 0,895%. Kymmenen vuoden kokonaistuotto passiivisissa osakesijoituksissa (arvonnousu + osingot) on hyvin suurella todennäköisyydellä kovempi. Arhinmäen logiikasta en tiedä, mutta hyvä treidi tuo olisi minun mielestäni.
VastaaPoistaSveitsin keskuspankki on muuten tehnyt aika railakkaita sijoituksia osakemarkkinoilla. Mutta mitä me täällä höpötetään - Suomi seuraa typeriä EU-tasolla sovittuja lakeja ja keksii vielä omia lisää päälle. Kyllä tästä vielä huono lopputulos saadaan. Koska sinitähtilippumme.
Totta, mutta valtion suurimpia hankintoja viimeisen vuoden aikana on ollut sellainen pörssilistan tähti kuin Talvivaara.
PoistaEli politiikkaa ja valtion sijoituksia ei voi mitenkään erottaa toisistaan. En usko että asia tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan. Valtion sijoitusfirma tulee jatkossakin juoksemaan ongelmissa olevien pörssiyritysten pelastajaksi.
- Syltty
Jos minä mainitsen indeksisijoittamisen ääneen nykyisen korkotason vallitessa hyvänä treidinä, miten tuo Talvivaara-keissi liittyy aiheeseen, tai koetko, että tuo oli toimenpidesuositus minulta?
PoistaToki niin, että Arhinmäki ajattelee, että valtio tekisi jotain ihmeellisen hienoa pisnistä, joka työllistäisi homona ja tuottaisi kauheasti voittoa, ja sehän on ihan täyttä paskaa jo ajatuksen tasolla, käytännöstä puhumattakaan.
Valtion kannattaa hajauttaa omistuksensa vaikka indeksisijoittamalla. Tällöin saadaan sama tuotto paljon pienemmällä riskillä, kun kaikki munat eivät ole yhdessä korissa. Vai haluaako Arhinmäki tosiaan valtion pelaavan vaarallisinta kasinopeliä velkarahalla kuten nyt?
VastaaPoistaItse asiassa tuotto on jopa korkeampi, koska tunnetusti valtionyhtiö tuottaa heikommin kuin sama yhtiö yksityisen omistamana, koska poliitikot ovat niin surkeita omistajia toisten rahoilla. Myyntituloilla siis saisi osakesalkun, joka tuottaisi nykyistä enemmän nykyistä turvallisemmin.
Minusta tosin valtion velkarahalla tekemien sijoitusten pitäisi olla nykyistä vähäisempiä, mutta sen verran osakkeita kuin pidetään, pidettäköön hajautetusti. Valtionyhtiöt siis myyntiin joka tapauksessa.
Artikkelissa, johon näitä kommentteja on yllä listattu, sanotaan, että valtion omistaman yrityksen myyntihinta on suurin piirtein kaikkien siitä tulevaisuudessa saatavien tuottojen arvo. Oikeammin - ainakin minun mielestäni - se ei ole saatavien tuotojen vaan odotettujen tuottojen arvo. Ja koska tulevaisuutta ei tunneta, odotukset voivat perustua vain siihen mitä menneisyydessä tiedetään tapahtuneen ja tulevaisuudessa uskotaan tapahtuvan, eli spekulointiin. Asiattoman katsauksen kirjoitttaja voisi analysoida iloksemme sitä, millä tavalla tämä vaikuttaa hänen vetämiinsä johtopäätöksiin, jos mitenkään.
VastaaPoistaKun mietitään että poliitikko myy veronmaksajien omaisuutta ammattimaisille sijoittajille, niin kumpikohan vetää pidemmän korren?
VastaaPoistaEihän poliitikko enää nykyään itse myy mitään, vaan kutsuu paikalle meidät investointipankkiirit. Noniin, mehän olemme tittelimme vastakohtia, sillä emme itse investoi, eikä meillä ole pankkiakaan. Mutta yrityskaupan rahat saamme takuuvarmasti. ensin teemme Power-Point esityksen, jossa on kirkkaan kultaiset reunukset ja hienot värivalokuvat. Seuraavaksi haemme ostajaa juuri niistä tahoista, jotka yritysjohto jo tietää mahdollisiksi. Näistä aina muutama on tilanteessa, jossa suomalainen isohko yritys kiinnostaa ja niinpä laitetaan tarjouskilpailu näiden kesken pyörimään. Ja kun kauppa pitää hyväksyttää poliitikoilla, tehdään taas kultareunainen PP-esitys ja päätös syntyy. Jossakin järjestelyssä on kyllä sattunut, että joko ostajan tai myyjän puolelta joku kysyy tyhmiä kysymyksiä, kuten että onko tässä kaupassa järkeä. Sekin kyselijä hiljenee kaupan peijaisillallisilla kun kaadetaan kolmatta kierrosta. Pelin tekee hassuksi se, että ammattisijoittajaa edustaa prosessissa samanlainen investointipankkiiri tai ainakin sellaisessa työkokemusta omaava kravattikaulainen 40-vuotias juppi.
VastaaPoista"Valtion omistaman yrityksen myyntihinta on suurin piirtein kaikkien siitä tulevaisuudessa saatavien tuottojen arvo."
VastaaPoista-
Menee mulla yli hilseen. Mitä järkeä ostaa yritys summalla, jonka saa takaisin tulevaisuudessa saatavalla kokonaistuotolla? Harrastuksen vuoksi? Kai tuossa on jokin aikajänne, jonka kuluessa ostohinta pitää saada kuitattua. Sen jälkeen aletaan kerätä puhdasta voittoa. Myyjä myy, jos on akuutti rahantarve, vaikka yritys pitkällä ajanjaksolla tuottaa enemmän kuin myyntihinta.
Edelliseen vielä lisäyksenä. Jokainen yritys kannattaa myydä heti, jos siitä saa käteensä samantien kaikki tulevaisuuden tuotot.
VastaaPoistaParahin Anonyymi,
VastaaPoistaMitä järkeä ostaa yritys summalla, jonka saa takaisin tulevaisuudessa saatavalla kokonaistuotolla? Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi kukaan myisi alhaisemmalla hinnalla kuin tulevaisuudessa saatava kokonaistuotto?. Millä tahansa tätä alhaisemmalla hinnalla löytyy aina ostaja, joka on valmis tarjoamaan vähän enemmän. Tämä ei riipu siitä kuinka akuutti rahantarve on. Ja jos ostajaa ei löydy, aina voi lainata rahaa tulevia tuottoja vastaan. Myyjän ei siis kannata myydä halvemmalla, ja ostajan ei kannata ostaa kalliimmalla, joten hinta asettuu tulevien tuottojen arvon suuruiseksi.
Todellisuudessa epävarmuus ja suhtautuminen riskiin tietysti monimutkaistavat asiaa jonkin verran, mutta perusajatus säilyy aika lailla.
Oletetaan, että yrityksen koko tulevaisuus on 2 vuoden pituinen. 1. vuonna se tuottaa 500e ja toisena 500e. Kerro yksi syy, miksi kukaan ostaisi yrityksen 1000 e:lla?
PoistaMatemaattisestikin laskien, jos yritys tuottaa ostohetkestä maailman tappiin voittoa, sen arvo on ääretön. Aikajänne on pakko ottaa mukaan.
tulevaisuuden tuotot diskontataan nykyhetkeen ja matalankin koron tilanteessa kauempana tulevaisuudessa odotettavat rahavirrat kutistuvat merkityksettömiksi.
PoistaParahin Anonyymi,
PoistaPekka_T on oikeassa. 500 euroa nyt ja 500 euroa vuoden päästä eivät ole yhtä arvokkaita. 500 euroa 20 vuoden päästä on huomattavasti vähempiarvoinen kuin 500 euroa nyt. Tästä syystä yrityksen arvo ei ole ääretön, vaikka se tuottaisi joka vuosi 500 euroa.
Esimerkkisi voidaan myös yhtä hyvin kääntää toisin päin. Kuka suostuisi myymään yrityksen halvemmalla?
Miksi oletetaan, että yritys tuottaa tulevaisuudessa reaalisesti vähemmän? Eikä tulevaisuuden tuotot pitäisi laskea inflaatio huomioiden? Tulevaisuuden tuottojen arvo pitäisi laskea siten jotenkin muuten?
PoistaSuosttu myymään, koska ei saa muuten kaupaksi? Haluaa keskittyä toiselle alueelle?
Tuossa linkki, jossa hyvin pähkinänkuoressa erilaisia yrityksen arvonmääritystapoja:
Poistahttp://www.lindblad.fi/yrityksen-arvon-maarittaminen
Bloggaajat mielestäni oikovat vähän liikaa tässä asiassa.
Oletus siitä, että joku tietäisi mikä on yrityksen tulevaisuuden yhteenlaskettu tuotto, on virheellinen. Varmaa on vain se, että myydessä myyjä menettää tulevaisuuden tuotot ja tappiot, ja ostaja saa ne.
VastaaPoistaErehtymätön tieto tulevaisuudesta johti mm. siihen, että joku osti Saksasta arvottomaksi osoittautuneita 3G lupia.
Tulevaisuuden tuottojen diskonttaaminen ja yhteenlaskeminen on yksi reilunkuuloinen keino yrittää sopia yrityksen arvosta osapuolten välillä. Yrityskauppa toisaalta varmaankin syntyy siksi, että ostaja uskoo tulevaisuuden tuottojen olevan merkittävästi kauppahintaa korkeampia, joko siksi että hän uskoo yrityksen markkina-aseman olevan vahvempi tai yrityksen hallinnoimien/omistamien rahatekokyvykkyyksien pystyvän parempaan. Nämä oletukset eivät tietenkään aina toteutudu. Toisaalta yrityksiä ostetaan ihan muistakin syistä kun kaupallisen menestyksen tavoittelemiseksi.
Poista"Kun ostoksilla pohdit käytätkö taskussasi olevaa käteistä vai luottokorttia, ei valitsemasi maksutapa vaikuta varallisuuteesi"
VastaaPoistaLause pätee vain, jos velan korko on 0 (= nolla), eikä velanotosta tarvitse maksaa transaktiokuluja enempää kuin käteismaksusta.
Parahin Anonyymi,
VastaaPoistaTämä on asia, jota on käsitelty laajasti aiemmassa kirjoituksessa http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/10/pormestarin-farmarihousut.html. Korko ei vaikuta varallisuuteesi. Voit joko maksaa tavaran heti käteisellä, jolloin menetät tästä summasta saamasi korkotulot. Tai sitten voit maksaa luottokortilla, jolloin saat pitää säästämäsi käteisen korkotuotot, mutta joudut maksamaan ne luottokorttilaskun yhteydessä luottokorttiyhtiölle. Transaktiokustannuksia voi tietysti olla, mutta ne ovat tuskin hirveän suuria. Jos eri maksutapojen varallisuusvaikutukset olisivat merkittävästi erilaisia, harvat viitsisivät käyttää sitä varallisuutta enemmän syövää maksutapaa.
Nyrkkisääntönä on, että yritysostaja hakee jotain konkreettista etua ja on valmis maksamaan osan edusta myyjälle. Etu voisi olla esim. Suomen markkinoille pääsy, nousu pörssilistauskokoluokkaan, osaamisen lisääminen, kilpailijan eliminoiminen tms. Mikäli ostaja ei saa muuta etua yritysoston myötä, tarjotaan alle kohteen taloudellisen arvon (=alle tulevaisuuden tuottojen diskontatun nykyarvon). Myyjän ei silloin kannata myydä, vaan odottaa parempaa ostajaa. Ammattimainen yritysostaja puolestaan kyttää tilanteita, joissa myyjän on pakko myydä halvemmalla kuin ns. normaalitilanteessa. Tällainen tulee valtio-omistajallekin eteen, esim. jos muut valtiot asettavat jollekin kriisimaalle annettavien rahoituksen, vakuuksien tms. ehdoksi "turhien" valtionyhtiöiden myymisen. Tai omat poliitikot näin päättävät suuressa armossaan tehdä.
VastaaPoistaSuurten valtionyhtiöiden kaupoissa alennusta ei tarvitse antaa, koska ostajiksi seuloontuvat yleensä saman toimialan ulkomaiset suuryritykset ja omistajalla on varaa odottaa parempaa myyntihetkeä. Poikkeuksiakin tapahtuu, esim. silloin, kun etsitään väen vängällä suomalainen ostaja tai kun lopetetaan kuvaputkitehdas juuri kun se on saatu tuottamaan.
Jokainen voi miettiä, mikä olisi Finnairin kauppahinta ja myynnin helppousaste tällä hetkellä. Millaisen tulosennusteen laatisit? Kuka mielestäsi ostaisi ja miksi? Mitä etuja ostaja saisi välittömästi ja mitkä hyödyt tulisivat myöhemmin? Mitkä olisivat vaihtoehtoiset ostettavat lentoyhtiöt? Onkohan niitä myynnissä? Ja sitä rataa.
-vaalruus