Pieni vaalisarja 2: maksamme velkaa

Kirjoitus jatkaa Asiattoman pientä vaalisarjaa. On yhä epäselvää, kuinka pitkäksi sarja lopulta paisuu.

Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan suomalaiset äänestäjät eivät halua valtiolle lisää velkaa, mutta veroja voi kyllä korottaa. Kuten Asiattoman vanhassa kirjoituksessa osoitettiin, veronmaksajan kannalta on yhdentekevää, rahoitetaanko julkiset menot veroilla vai velalla. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mihin julkinen valta rahat käyttää. Hyvinvointisi kannalta ei siis ole väliä, maksatko ostoksesi käteisellä vai luottokortilla.

Yleinen huoli valtion velkaantumisessa näyttää kuitenkin olevan se, että velkaantumisen lasku kaatuu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Luotolla kannattaa ostaa, jos itse ei ole maisemissa silloin, kun lasku tulee. Muuttaako tulevien sukupolvien mukaan tuominen Asiattoman aiemman kirjoituksen viestiä? 

Pieni vaalisarja 1: Aku, Touho ja solidaarisuus

Kirjoitus aloittaa Asiattoman pienen vaalisarjan. On vielä epäselvää ehtivätkö sarjan muut osat näihin vaaleihin.

Suomalaiset äänestäjät ovat solidaarista väkeä. Eihän maan korkeaa veroastetta voida demokratiassa muuten selittää. Ihmiset äänestävät verojen ja tulontasauksen puolesta koska rakastavat toisiaan. Suomen veroaste ei ehkä ole korkein Pohjois-Korean jälkeen, mutta aika solidaarisia me silti olemme. Asiattoman väki on kuullut paitsi poliitikkojen, myös vielä hienompien ihmisten, kuten kuuluisien filosofien väittävän samaa.

Onko kaikki päin persettä?

Ylioppilaslehti pyysi Asiatonta lehdistökatsausta kertomaan, mikä suomalaisessa talouskeskustelussa on huonosti, tai Ylioppilaslehden värikkäämpää ilmaisua käyttäen päin persettä. 

Lehdessä Asiattoman näkemysten lisäksi Anu Kantolan, Pertti Haaparannan ja Matti Tuomalan kommentit. 

Mitä sanoimme (lehdessä myös perustelut):

Kodinhoitokypärä

Hesarin pääkirjoitussivun kolumnissa kerrottiin karmea tarina kodinhoitajan palkkaamiseen liittyvästä byrokratiasta. Erityisesti byrokratia näyttää liittyneen työntekijän suojeluun työnteon vaaroilta. Pahimmassa tapauksessa byrokratia voi johtaa siihen, että työntekijä säästyy työnteon vaaroilta täysin eikä työllisty.

Kirjoituksen todenperäisyys on herättynyt vilkasta keskustelua ja esimerkiksi työsuojelusta vastaava korkea virkamies ehti jo puolustautua, että ei työsuojelu voi aiheuttaa suuria kustannuksia, koska  oikeastaan mitään ei tehdäkään.

Yksittäistapausta mielenkiintoisempaa on pohtia, missä määrin valtio voi säädöksillään ylipäänsä suojella työntekijöitä. Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi tilannetta, jossa kodinhoitajan työhön liittyy kaksi ominaisuutta: työstä saatava palkka ja työn turvallisuus. Työntekijä arvostaa molempia ja molemmat maksavat työnantajalle. Mitä tapahtuu, jos kodinhoitajien turvallisuudesta huolestunut valtio säätää kodinhoitajille esimerkiksi kypäräpakon? 

Chez Liisa ja lakimies Leena

Liisa aikoo perustaa fine dining -ravintolan, Chez Liisan. Projekti on vaativa. Liisan kaikki aika menee ravintolatilaa remontoidessa, kalusteita hankkiessa ja henkilökuntaa rekrytoidessa. Liisa ei siis voi olla samaan aikaan muissa töissä. Hän on irtisanoutunut aikaisemmasta työstään apulaiskeittiömestarina, eikä hänellä siis ole juurikaan tuloja. Liisa joutuu elämään ravintolan perustamista varten ottamallaan suurehkolla lainalla. Elämä ilman tuloja on vaatimatonta.

Onnelliset

Perjantaina vietettiin YK:n lanseeraamaan onnellisuuden päivää. Helsingin Sanomissa oli juhlapäivän kunniaksi onnellisuutta käsittelevä juttu, joka sisälsi useita mielenkiintoisia näkökohtia. Jutussa mainitaan mm. pinttynyt väärinkäsitys siitä, että raha ei lisää onnellisuutta tietyn rajan jälkeen.  Väärinkäsitykseen voi tutustua  tarkemmin esimerkiksi tämän kirjoituksen ja siinä esiintyvien linkkien avulla.

Asiattoman mielestä jutun mielenkiintoisin osa koskee kuitenkin politiikkaa. Toimittaja nimittäin mainitsee, että onnelisuuden pitäisi olla yhteiskunnan "kovin tavoite". Olisiko tämä järkevää?

Perhe on pahin

Perheyritys voi saada sukupolvenvaihdoksen yhteydessä verohelpotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen sisällä tapahtuva omaisuuden siirto saa kevyemmän verokohtelun kun perheen ulkopuolelle tapahtuva. Sukupolvenvaihdokseen liittyvään perintöverotukseen suunnitellaan parhaillaan lisäalennusta, tosin esitys saattaa vielä kaatua eduskunnassa. Ei siis kenties ole liian myöhäistä muistuttaa, miksi perheyritysten sukupolvenvaihdoksia ei pidä tukea.

Asiaton Live: Kun blogi ei riitä

Asiaton lehdistökatsaus 

ja Heikki Patomäki

Live

Ke 11.3. klo 17:30 

HSTV

Viihteellinen keskustelu taloustieteestä

Keskustelun jälkeen menemme nuolemaan haavojamme ravintola Williin Wäinöön. 

Tuopin jäljet

Alkoholimainonnan kielto ja keskustapuolueen keskiolutsekoilu ovat pitäneet alkoholipolitiikkaa keskustelussa. Keskustelu rajoittuu kuten aina täysin alkoholin haittoihin ja niiden ehkäisyyn kieltojen ja verotuksen avulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ennustettavasti aina ja kaikkien kieltojen kannalla. Mutta yllättävää kyllä, mainontakiellon puolustajia on myös nuorekkaassa Nyt-liitteessä.

Pieni Patomäki-sarja osa III: Vastaamatta jääneitä kysymyksiä

Asiattoman kirjoitus, jossa käsiteltiin Heikki Patomäen kirjan Suomen talouspolitiikan tulevaisuus sisältämää taloustieteen kritiikkiä, oli raskassoutuisesta aiheestaan huolimatta yllättävän suosittu. Kommentteja tuli paljon kommenttikenttään.

Patomäki itse myös vastasi melko nopeasti ensin Facebookissa ja sitten blogissaan otsikolla Kuinka käy sivistynyt keskustelu taloustieteilijältä?  Niille jotka eivät sitä heti tajunneet, ajatus on että Asiattoman kirjoitus oli moukkamaista Patomäen henkilön arvostelua nimimerkin takaa. Pian tämän jälkeen ilmestyi uusi kirjoitus Keskustelu talousteoriasta jatkuu: asiallinen vastaus asiattomiin väitteisiin ”virheistä”. Kumpaakin kirjoitusta luonnehtii se, että Patomäki jättää vastaamatta lähes kaikkiin Asiattoman kirjallisuuskatsauksen yksilöityihin väitteisiin.

Korkeaa kaupunkikulttuuria

Helsingin Sanomien kulttuurisivujen jutussa haukuttiin kilpaa pilvenpiirtäjiä. Esimerkiksi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö lupaa, että Helsingin keskustan "horisontaalisuus" tullaan säilyttämään. Syy on se, että päällikkö tykkää siitä ja että näin on ollut sata vuotta. Emme tiedä, pitäisikö kaupungin korkealla virkamiehellä olla parempia argumentteja vai ei.

Paljon parempaan eivät pysty jutussa haastatellut arkkitehditkään. Tornit ovat kuulemma jo tavanomaisia, eikä niistä oikein enää saa imagohyötyä. Vaikka kulttuurisivujen äärellä ollaankin, Asiattoman kirjoittajien mielestä keskustelusta puuttuu jokin ilmeinen näkökohta.

Lyhennysvapaa Elämä

Helsingin Sanomien taloussivuilla ja aika monessa muussakin paikassa on ehdotettu pankin asiakkaille tarjottavaa lainan lyhennyksistä vapaata vuotta keinona "piristää" tai "elvyttää" taloutta. Sen selvittämiseksi onko tässä järkeä, joudumme matkustamaan taas kerran tarunhohtoiseen Asiatonlandiaan.

Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun kolumni käsittelee tärkeää aihetta. Köyhyyden määrä ja globaalit tuloerot ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, mutta sitä ei uskoisi uutisia lukemalla. Nykyään mittavaa hyväntekeväisyystoimintaa harrastava (vai onkohan se jo täyspäiväistä työtä?) Bill Gates on jopa valmis lyömään vaatimattomista varoistaan vetoa siitä, että kehitys jatkuu ja köyhyys vähenee entisestään.

Bill Gatesin toiminta ei muuten vakuuta ihan kaikkia, mutta jääköön se toisen kirjoituksen aiheeksi. Keskitytään sen sijaan pariin muuhun vähälle huomiolle jääneeseen trendiin: vapaa-ajan määrään ja sen jakautumiseen.

Asiaton kirjallisuuskatsaus: Suomen talouspolitiikan tulevaisuus

Aiempi blogikirjoitus, jossa todettiin Heikki Patomäen ymmärtäneen väärin yksinkertaiset taloudelliset käsitteet kuten bruttokansantuotteen, sai aikaan vauhdikasta keskustelua niin Asiattoman kommenttikentässä kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Patomäen käsiteongelmat televisiossa liittyivät hänen uuteen kirjaansa "Suomen talouspoliitikan tulevaisuus". Kirja paitsi kuvailee Patomäen ohjelman maan talouden nostamiseksi, on myös jonkinlainen Vasemmistoliiton vaalikirja.

Patomäki itse kertoi Twitterissä ilmaisunsa olleen nasevaa eikä virheellistä. Blogissaan hän puhui tiivistämisestä. Patomäen kannattajat olivat sitä mieltä, että "kirjassa kaikki on täysin oikein". Koska kysymyksessä on (ainakin Asiattoman kannalta) merkittävä mediailmiö ja eduskuntapuolueen kampanjakirja, päätimme hankkia kirjan.

Oikeastaan mikään ei ole kirjassakaan oikein.

Synkkä ja itsekäs tiede

Asiattoman väki on viime aikoina havainnut useita kannanottoja siitä, miten taloustieteessä oletetaan, että ihmiset ovat itsekkäitä ja rationaalisia ja miten lapsellisen väärä tämä oletus on. Joidenkin mielestä tämä on jopa aikamme pahin megatarina. Joidenkin mielestä taas ei.

Viimeksi silmäämme pisti tämä Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun kolumni. Hesarin kolumnisti väittää muun muassa, että oletus ihmisten itsekkyydestä johtaa huonoihin politiikkasuosituksiin. Katsotaanpas Asiattomalle tyypillisen yksinkertaisen esimerkin avulla, pitääkö tämä paikkaansa.