Asiattoman vuosi 2015: Top 5

On jälleen tullut aika listata vuoden parhaat kirjoituksemme. Jo perinteeksi muodostuneen listan valintakriteerinä on käytetty Asiattomassa kehitettyä algoritmia, joka ottaa huomioon niin lukukertojen, jakamisten kuin kommenttienkin määrän.

Tässä se siis on, Asiattoman vuoden 2015 Top 5:

Miksi tiedämme niin vähän asuinalueiden eriytymisen vaikutuksista?

Hesarissa julkaistiin hiljattain kaksi juttua pääkaupunkiseudun eriytymisestä ja sosiaalisen sekoittamisen politiikan toimivuudesta. Ensimmäisessä kerrottiin uudesta Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta ja toisessa virkamiehiltä pyydettiin kommenttia tuloksista. 

Jutut olivat kummallisia, koska niissä ei puhuttu oikeastaan lainkaan siitä, onko asuinalueella jokin vaikutus siellä asuviin ihmisiin. Tämä on outoa, koska vain ihmiset voivat voida huonosti, olla onnellisia tai menestyneitä elämässään, eivät asuinalueet. Kummassakaan jutussa ei kuitenkaan siteerata yhtään tutkimustulosta liittyen siihen, miten asuinalue vaikuttaa asukkaisiin.

Pitääkö pysäköinnin olla ilmaista?

Helsingin kaupunki on viime aikoina nostanut asukaspysäköinnin hintaa. Joillekin hinnan korotus on tullut järkytyksenä ja he näkevät kaupungin toimet pelkkänä rahastuksena.

Usein parkkimaksuja perustellaan sillä, että maksullisuus vähentää autoilua ja siten ruuhkia. Toinen usein esiin nostettu ongelma on se, että parkkipaikkojen määrä ei määräydy markkinoilla vaan esimerkiksi pysäkointinormien kautta, mikä johtaa tehottomaan maankäyttöön. Molemmat näistä ovat aitoja ongelmia ja aiheuttavat merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia.

Haluamme nyt kuitenkin tarkastella parkkimaksuja ainoastaan autoilijoiden näkökulmasta. Eivät kai autoilijat sentään itse hyödy parkkimaksuista?

Friedmanista, Kantolasta, talouspuheesta ja talouspuhepuhetta puhuvista talouspuhetutkijoista

Sitra julkaisi äskettäin viestinnän tutkija Anu Kantolan kirjoittaman muistion Suomen talouspolitiikasta. On mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että palaamme tähän muistioon tarkemmin myöhemmin. Mutta muistio herätti heti tuoreeltaan mielenkiintoisen keskustelun, kun Tommi Uschanov kirjoitti siitä Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Voitontavoittelu ei tee yksityisestä sote-tuotannosta julkista kalliimpaa

Sote-uudistuksen yhteydessä kuulee jatkuvasti väitettävän, että yksityisesti tuotettu palvelu on välttämättä kalliimpi kuin julkisesti. Tämä johtuu kuulemma siitä, että yksityisen palvelun on tuotettava voittoa, mutta julkisen ei. Julkisen palvelutuottajan on maksettava vain kustannukset, mutta yksityisen on lisättävä päälle vielä voitto. Ajatus kuulostaa kenties ensi alkuun järkevältä, mutta se on silti väärä¹.

Elvyttävätkö sairaalat?

YLE:n mukaan Suomessa on menossa useiden miljardien suuruinen julkisen sektorin investointibuumi. SOTE-uudistuksen alla sairaanhoitopiirit ovat nimittäin innostuneet rakentamaan uusia sairaaloita oikein urakalla. Kauppalehti uutisoi asiasta jo vuosi sitten.

SOTE-uudistuksen alla tehtävät mittavat sairaalainvestoinnit eivät tule politiikan tai taloustieteen tutkijoille täytenä yllätyksenä. Jo pitkään on spekuloitu, että terveydenhuolto joko siirtyy valtion rahoitettavaksi tai että sairaanhoitopiirien määrää supistetaan merkittävästi. 

Roope-setä ja rahareformi

Keskiviikkona julkaistiin erikoinen talouskirja: Raha - mitä se on ja mitä sen tulisi olla. Kirjoittajasta oli hiljattain myös iso henkilöjuttu Helsingin Sanomissa. Hän on esiintynyt useilla radiokanavilla. Kirjassa vaaditaan "rahareformia". 

Docventuresin toimittaja Riku Rantala pyysi antamaan "pointteja" kirjasta ja sen yhteydessä julkaisusta toimittajan tärppilistasta. Tein työtä käskettyä. Homma meni yötyöksi, ja tuloksena oli aika pitkä juttu. Kommentoin asiaa melko sekavasti myös Yle Puheen radio-ohjelmassa. 

Pointtien kirjoittamisesta oli sen verran vaivaa, että julkaisemme sen nyt tässä. Kirjoitus on aika lailla editoimaton, ja siksi ei kenties kaikilta osin vastaa Asiattoman tavanomaista, täydellisen huoliteltua kirjoitustyyliä. Sen ei ole tarkoitus olla viimeinen, vaan ensimmäinen sana asiassa. Tärppilistakin kannattaa lukea ennen kuin lukee kirjoituksen.

Roskaa kuin rahaa

YLE teki äskettäin usean jutun sarjan kotitalousjätteen kierrättämisestä. Tavoilleen uskollisesti YLE:n jutut eivät kertoneet oikeastaan mitään mielenkiintoista käsiteltävästä asiasta. Ainoastaan sen, että kierrättäminen on tosi tosi tärkeää ja että nykyään on hirveästi erilaisia jäteastioita.

Toinen julkisen sektorin toimija Sitra menee hieman syvemmälle. Sen mukaan Suomen ja koko maailman talouskasvu voi ottaa melko suuren pyrähdyksen, jos me vain osattaisiin kierrättää. Kotisivuillaan Sitra puhuu "resurssiviisaudesta" ja valistaa: “Toisen jäte on toiselle arvokas raaka-aine”.  Pikaisen vilkaisun perusteella Sitran teksteissä riittäisi työsarkaa roskapuheen tutkijoille.

Alempien pörssikurssien puolesta!

Keskustelu talouspolitiikasta käy kuumana ja paremman sanan puutteessa aika monipuolisena. Yksi yllättävä käänne on ollut keskustelu liian suurista osingoista. Erityisesti työntekijäjärjestöt ovat puhuneet osinkojen määrän alentamisesta monessa yhteydessä, ainakin STTK , Ammattiliitto Pro ja SAK ovat keskustelleet asiasta. Osingot olivat esillä myös työntekijöiden mielenosoituksessa, samoin kuin hiljattain Ylen Ykkösaamussa, jossa toimittaja kyseli niistä Suomen pankin pääjohtajalta. Haastattelusta itsestään puolestaan keskusteltiin kiivaasti sosiaalisessa mediassa.

Taustalla on katkeruus siitä, että jotkut yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitä samaan aikaan kun ne ovat jakaneet suuria osinkoja. Ajatuksena tuntuu olevan, että jos pörssiyritykset eivät maksa osinkoja, niin rikkaat omistajat rikastuvat vähän vähemmän ja työpaikkoja on vastaavasti enemmän.

Marimekon toppatakit

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kerrotaan uudesta Marimekon historiaa käsittelevästä kirjasta. Kirjan on kirjoittanut joukko nuoria tutkivia journalisteja. 

Yksi kirjan suurista paljastuksista on, että Marimekko väittää ottavansa yhteiskuntavastuun tosissaan, mutta sen kiinalaisen tehtaan työolot ovatkin surkeat. Tehtaassa tehdään työtä toppatakit päällä, koska siellä on niin kylmä. Tämän paljastaminen on ehkä joidenkin mielestä ansiokasta journalismia, mutta se ei kerro oikeastaan yhtään mitään oikeasti tärkeistä asioista.

Paljonko työntekijöiden sairastaminen maksaa työnantajille?

Ajattelimme jo viime vuonna kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön sairauspoissaoloja koskevista laskelmista. Nyt väitteet siitä, mitä poissaolot maksavat työnantajille ovat palanneet kummittelemaan. STM:n laskelmien lähtökohta on, että sairauspoissaolojen kustannus työnantajalle on vähintään sairausajan palkka. 

Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen. Tähän ajattelutapaan liittyy myös väite siitä, että työnantajien kannattaisi investoida työhyvinvointiin. Säästöt työnantajille olisivat muka valtavat, kun sairauspäiviä tulisi vähemmän. Pieni esimerkki osoittaa, miksi tässä ei ole hirveästi järkeä.

Huippuasiallisesti hiilidioksidipäästötutkimuksesta

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin hiljattain Aalto-yliopiston hiilidioksidipäästöjä koskevasta tutkimuksesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli HS:n mukaan, että "uudisrakennusten asukkaiden hiilijalanjälki on kaupunkikeskustoissa jopa puolet suurempi kuin väljemmin rakennetuilla alueilla." Tämän perusteella jutussa todetaan, että "nykyisenlainen keskusta-alueiden tiivistäminen ei ehkä ole hiilitehokkain tapa järjestää asumista."

Keskustalaiset (eivät siis keskustassa asuvat, vaan kepulaiset) ehtivät jo innostua. Valtakunnanhajauttaja Matti Vanhanen siteerasi tutkimustuloksia HS:ssä julkaistussa polveilevassa mielipidekirjoituksessa.

Talouskielioppi toimittajia varten - lyhyt oppimäärä

Helsingin Sanomien kulttuurisivujen esseessä pohditaan, voisiko talous perustua kurin sijaan kiitollisuuteen. Kirjoitus alkaa kuvauksella siitä, miten kirjoittaja asuu espanjalaisen perheen luona ja perhe puolestaan kirjoittajan kodissa. Hienoksi asian tekee se, että kirjoittaja ei maksa Espanjassa asumisesta mitään. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos pitäisi, kannattaisi kaikkien suomalaisten vaihtaa asuntoja naapurinsa kanssa ja asuminen olisi meille kaikille ilmaista.

Esseen kirjoittajan omaa taloudellista logiikkaa mielenkiintoisempi osa esseestä käsittelee taloustiedettä. Esseen mukaan:

Onko köyhällä varaa opintolainaan?

Olemme Asiattomassa kirjoittaneet aiemminkin yliopisto-opinnoista ja niiden rahoituksesta.  Opiskelijoiden lobbaus on onnistunut niin hyvin, että kaikkea tähän liittyvää käsitellään julkisessa keskustelussa useimmiten aika yksipuolisesti. Yleisradion Yle kioski -ohjelma on kuitenkin omaa luokkaansa. Sen nettisivut ovat täynnä opiskelijajärjestöjä myötäilevää propagandaa ilman edes yritystä teeskennellä journalismia, ks. esim tämä ja tämä.

Boulevard of broken dreams

Muutamat tutkijat ovat huolissaan Helsingin yleiskaavasuunnitelmista muuttaa sisääntuloväylät kaupunkibulevardeiksi. Bulevardien asunnot sijaitsevat niin lähellä katua, että liikenteen saasteet ovat vaaraksi asukkaiden terveydelle. Hesarissa haastatellun tutkijan mukaan uusien asuntojen asukkaiden elinikä saattaa alentua jopa 2,5 vuodella. Myös Hesarin pääkirjoitus ottaa kantaa asukkaiden terveyden suojelemisen puolesta. 

Asiattoman toimituksen tietämys pienhiukkasten terveysvaikutuksista on sangen vaatimatonta, joten emme ota kantaa asuntojen terveellisyyteen. Sen sijaan on melko helppoa osoittaa vääräksi huoli asukkaiden kärsimyksistä. Tähän ei tarvita lääketieteen tuntemusta. Matka tarunhohtoiseen Asiatonlandiaan riittää.