Onko väliä maksaako Caruna veroa vai ei?

Caruna-nimisen sähkönsiirtoyhtiön kuluttajahintojen korotukset ovat olleet uutisotsikoissa pari päivää. Niitä pidetään pöyristyttävinä. Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli, ja ihmiset kokevat korotukset monopolivoiman väärikäyttönä.

Erityisen kuumaksi keskustelun on tehnyt kaksi seikkaa. Ensiksi, Caruna on ostanut sähkönjakeluverkkonsa jokin aika sitten valtionyhtiö Fortumilta. Toiseksi, Caruna ei ole maksanut juuri lainkaan veroja Suomeen hyvästä liikevoitostaan huolimatta. Yhdistettynä nämä kaksi ovat johtaneet syytöksiin siitä, että valtio on myynyt kansallisomaisuutta veronkiertäjille, ja näin menettänyt suuret määrät verotuloja.

Onko kohtuuhintainen asuminen oikeudenmukaista?

Tässä kirjoituksessa aiomme puhua oikeudenmukaisuudesta. Kirjoituksen pontimena toimii taannoinen Twitter-keskustelu Vasemmistoliiton johdosta väistyvän Paavo Arhinmäen kanssa. Keskustelu koski sitä, miten Helsingin asumiskustannukset saadaan laskemaan. Arhinmäen mielestä ns. kohtuuhintaiset tai ARA-asunnot ovat tässä avainasemassa, kun taas me olimme epäileväisempiä  (T ja H) kyseisen politiikan suhteen. 

Twitter on kuitenkin erittäin huono alusta omien ajatusten syvällisempään esittämiseen, joten teemme sen tässä blogikirjoituksen muodossa. 

Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista

Täällä on jo aiemmin puhuttu pankkeihin ja rahaan liittyvästä aika oudosta keskustelusta ja raha-aktivismista.

Aktivistien ajatuksia on useimmiten aika vaikea seurata, ja aina ei voi olla varma mitä he oikein väittävät. Mutta merkittävä väite näyttää olevan, että pankit eivät todellisuudessa välitä varallisuutta ihmisiltä toisille, vaan "luovat rahaa". Ainakin joskus tähän liittyy väite, että pankkien antamat lainat "aiheuttavat säästämisen" eikä päinvastoin. Samoin tässä yhteydessä usein sanotaan, että rahan luominen antaa pankeille suuren vallan, joka pitäisi äkkiä ottaa niiltä pois. Samoin jollakin tavalla tämä kaikki johtaa siihen, että velka maailmassa lisääntyy.

Asiattoman vuosi 2015: Top 5

On jälleen tullut aika listata vuoden parhaat kirjoituksemme. Jo perinteeksi muodostuneen listan valintakriteerinä on käytetty Asiattomassa kehitettyä algoritmia, joka ottaa huomioon niin lukukertojen, jakamisten kuin kommenttienkin määrän.

Tässä se siis on, Asiattoman vuoden 2015 Top 5:

Miksi tiedämme niin vähän asuinalueiden eriytymisen vaikutuksista?

Hesarissa julkaistiin hiljattain kaksi juttua pääkaupunkiseudun eriytymisestä ja sosiaalisen sekoittamisen politiikan toimivuudesta. Ensimmäisessä kerrottiin uudesta Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta ja toisessa virkamiehiltä pyydettiin kommenttia tuloksista. 

Jutut olivat kummallisia, koska niissä ei puhuttu oikeastaan lainkaan siitä, onko asuinalueella jokin vaikutus siellä asuviin ihmisiin. Tämä on outoa, koska vain ihmiset voivat voida huonosti, olla onnellisia tai menestyneitä elämässään, eivät asuinalueet. Kummassakaan jutussa ei kuitenkaan siteerata yhtään tutkimustulosta liittyen siihen, miten asuinalue vaikuttaa asukkaisiin.

Pitääkö pysäköinnin olla ilmaista?

Helsingin kaupunki on viime aikoina nostanut asukaspysäköinnin hintaa. Joillekin hinnan korotus on tullut järkytyksenä ja he näkevät kaupungin toimet pelkkänä rahastuksena.

Usein parkkimaksuja perustellaan sillä, että maksullisuus vähentää autoilua ja siten ruuhkia. Toinen usein esiin nostettu ongelma on se, että parkkipaikkojen määrä ei määräydy markkinoilla vaan esimerkiksi pysäkointinormien kautta, mikä johtaa tehottomaan maankäyttöön. Molemmat näistä ovat aitoja ongelmia ja aiheuttavat merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia.

Haluamme nyt kuitenkin tarkastella parkkimaksuja ainoastaan autoilijoiden näkökulmasta. Eivät kai autoilijat sentään itse hyödy parkkimaksuista?

Friedmanista, Kantolasta, talouspuheesta ja talouspuhepuhetta puhuvista talouspuhetutkijoista

Sitra julkaisi äskettäin viestinnän tutkija Anu Kantolan kirjoittaman muistion Suomen talouspolitiikasta. On mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että palaamme tähän muistioon tarkemmin myöhemmin. Mutta muistio herätti heti tuoreeltaan mielenkiintoisen keskustelun, kun Tommi Uschanov kirjoitti siitä Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Voitontavoittelu ei tee yksityisestä sote-tuotannosta julkista kalliimpaa

Sote-uudistuksen yhteydessä kuulee jatkuvasti väitettävän, että yksityisesti tuotettu palvelu on välttämättä kalliimpi kuin julkisesti. Tämä johtuu kuulemma siitä, että yksityisen palvelun on tuotettava voittoa, mutta julkisen ei. Julkisen palvelutuottajan on maksettava vain kustannukset, mutta yksityisen on lisättävä päälle vielä voitto. Ajatus kuulostaa kenties ensi alkuun järkevältä, mutta se on silti väärä¹.

Elvyttävätkö sairaalat?

YLE:n mukaan Suomessa on menossa useiden miljardien suuruinen julkisen sektorin investointibuumi. SOTE-uudistuksen alla sairaanhoitopiirit ovat nimittäin innostuneet rakentamaan uusia sairaaloita oikein urakalla. Kauppalehti uutisoi asiasta jo vuosi sitten.

SOTE-uudistuksen alla tehtävät mittavat sairaalainvestoinnit eivät tule politiikan tai taloustieteen tutkijoille täytenä yllätyksenä. Jo pitkään on spekuloitu, että terveydenhuolto joko siirtyy valtion rahoitettavaksi tai että sairaanhoitopiirien määrää supistetaan merkittävästi. 

Roope-setä ja rahareformi

Keskiviikkona julkaistiin erikoinen talouskirja: Raha - mitä se on ja mitä sen tulisi olla. Kirjoittajasta oli hiljattain myös iso henkilöjuttu Helsingin Sanomissa. Hän on esiintynyt useilla radiokanavilla. Kirjassa vaaditaan "rahareformia". 

Docventuresin toimittaja Riku Rantala pyysi antamaan "pointteja" kirjasta ja sen yhteydessä julkaisusta toimittajan tärppilistasta. Tein työtä käskettyä. Homma meni yötyöksi, ja tuloksena oli aika pitkä juttu. Kommentoin asiaa melko sekavasti myös Yle Puheen radio-ohjelmassa. 

Pointtien kirjoittamisesta oli sen verran vaivaa, että julkaisemme sen nyt tässä. Kirjoitus on aika lailla editoimaton, ja siksi ei kenties kaikilta osin vastaa Asiattoman tavanomaista, täydellisen huoliteltua kirjoitustyyliä. Sen ei ole tarkoitus olla viimeinen, vaan ensimmäinen sana asiassa. Tärppilistakin kannattaa lukea ennen kuin lukee kirjoituksen.

Roskaa kuin rahaa

YLE teki äskettäin usean jutun sarjan kotitalousjätteen kierrättämisestä. Tavoilleen uskollisesti YLE:n jutut eivät kertoneet oikeastaan mitään mielenkiintoista käsiteltävästä asiasta. Ainoastaan sen, että kierrättäminen on tosi tosi tärkeää ja että nykyään on hirveästi erilaisia jäteastioita.

Toinen julkisen sektorin toimija Sitra menee hieman syvemmälle. Sen mukaan Suomen ja koko maailman talouskasvu voi ottaa melko suuren pyrähdyksen, jos me vain osattaisiin kierrättää. Kotisivuillaan Sitra puhuu "resurssiviisaudesta" ja valistaa: “Toisen jäte on toiselle arvokas raaka-aine”.  Pikaisen vilkaisun perusteella Sitran teksteissä riittäisi työsarkaa roskapuheen tutkijoille.

Alempien pörssikurssien puolesta!

Keskustelu talouspolitiikasta käy kuumana ja paremman sanan puutteessa aika monipuolisena. Yksi yllättävä käänne on ollut keskustelu liian suurista osingoista. Erityisesti työntekijäjärjestöt ovat puhuneet osinkojen määrän alentamisesta monessa yhteydessä, ainakin STTK , Ammattiliitto Pro ja SAK ovat keskustelleet asiasta. Osingot olivat esillä myös työntekijöiden mielenosoituksessa, samoin kuin hiljattain Ylen Ykkösaamussa, jossa toimittaja kyseli niistä Suomen pankin pääjohtajalta. Haastattelusta itsestään puolestaan keskusteltiin kiivaasti sosiaalisessa mediassa.

Taustalla on katkeruus siitä, että jotkut yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitä samaan aikaan kun ne ovat jakaneet suuria osinkoja. Ajatuksena tuntuu olevan, että jos pörssiyritykset eivät maksa osinkoja, niin rikkaat omistajat rikastuvat vähän vähemmän ja työpaikkoja on vastaavasti enemmän.

Marimekon toppatakit

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kerrotaan uudesta Marimekon historiaa käsittelevästä kirjasta. Kirjan on kirjoittanut joukko nuoria tutkivia journalisteja. 

Yksi kirjan suurista paljastuksista on, että Marimekko väittää ottavansa yhteiskuntavastuun tosissaan, mutta sen kiinalaisen tehtaan työolot ovatkin surkeat. Tehtaassa tehdään työtä toppatakit päällä, koska siellä on niin kylmä. Tämän paljastaminen on ehkä joidenkin mielestä ansiokasta journalismia, mutta se ei kerro oikeastaan yhtään mitään oikeasti tärkeistä asioista.

Paljonko työntekijöiden sairastaminen maksaa työnantajille?

Ajattelimme jo viime vuonna kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön sairauspoissaoloja koskevista laskelmista. Nyt väitteet siitä, mitä poissaolot maksavat työnantajille ovat palanneet kummittelemaan. STM:n laskelmien lähtökohta on, että sairauspoissaolojen kustannus työnantajalle on vähintään sairausajan palkka. 

Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen. Tähän ajattelutapaan liittyy myös väite siitä, että työnantajien kannattaisi investoida työhyvinvointiin. Säästöt työnantajille olisivat muka valtavat, kun sairauspäiviä tulisi vähemmän. Pieni esimerkki osoittaa, miksi tässä ei ole hirveästi järkeä.

Huippuasiallisesti hiilidioksidipäästötutkimuksesta

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin hiljattain Aalto-yliopiston hiilidioksidipäästöjä koskevasta tutkimuksesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli HS:n mukaan, että "uudisrakennusten asukkaiden hiilijalanjälki on kaupunkikeskustoissa jopa puolet suurempi kuin väljemmin rakennetuilla alueilla." Tämän perusteella jutussa todetaan, että "nykyisenlainen keskusta-alueiden tiivistäminen ei ehkä ole hiilitehokkain tapa järjestää asumista."

Keskustalaiset (eivät siis keskustassa asuvat, vaan kepulaiset) ehtivät jo innostua. Valtakunnanhajauttaja Matti Vanhanen siteerasi tutkimustuloksia HS:ssä julkaistussa polveilevassa mielipidekirjoituksessa.