Alempien pörssikurssien puolesta!

Keskustelu talouspolitiikasta käy kuumana ja paremman sanan puutteessa aika monipuolisena. Yksi yllättävä käänne on ollut keskustelu liian suurista osingoista. Erityisesti työntekijäjärjestöt ovat puhuneet osinkojen määrän alentamisesta monessa yhteydessä, ainakin STTK , Ammattiliitto Pro ja SAK ovat keskustelleet asiasta. Osingot olivat esillä myös työntekijöiden mielenosoituksessa, samoin kuin hiljattain Ylen Ykkösaamussa, jossa toimittaja kyseli niistä Suomen pankin pääjohtajalta. Haastattelusta itsestään puolestaan keskusteltiin kiivaasti sosiaalisessa mediassa.

Taustalla on katkeruus siitä, että jotkut yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitä samaan aikaan kun ne ovat jakaneet suuria osinkoja. Ajatuksena tuntuu olevan, että jos pörssiyritykset eivät maksa osinkoja, niin rikkaat omistajat rikastuvat vähän vähemmän ja työpaikkoja on vastaavasti enemmän.

Marimekon toppatakit

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kerrotaan uudesta Marimekon historiaa käsittelevästä kirjasta. Kirjan on kirjoittanut joukko nuoria tutkivia journalisteja. 

Yksi kirjan suurista paljastuksista on, että Marimekko väittää ottavansa yhteiskuntavastuun tosissaan, mutta sen kiinalaisen tehtaan työolot ovatkin surkeat. Tehtaassa tehdään työtä toppatakit päällä, koska siellä on niin kylmä. Tämän paljastaminen on ehkä joidenkin mielestä ansiokasta journalismia, mutta se ei kerro oikeastaan yhtään mitään oikeasti tärkeistä asioista.

Paljonko työntekijöiden sairastaminen maksaa työnantajille?

Ajattelimme jo viime vuonna kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön sairauspoissaoloja koskevista laskelmista. Nyt väitteet siitä, mitä poissaolot maksavat työnantajille ovat palanneet kummittelemaan. STM:n laskelmien lähtökohta on, että sairauspoissaolojen kustannus työnantajalle on vähintään sairausajan palkka. 

Ajatus lienee, että koska työnantaja joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei tule paikalle, kustannus on ainakin tämän turhaan maksetun palkan suuruinen. Tähän ajattelutapaan liittyy myös väite siitä, että työnantajien kannattaisi investoida työhyvinvointiin. Säästöt työnantajille olisivat muka valtavat, kun sairauspäiviä tulisi vähemmän. Pieni esimerkki osoittaa, miksi tässä ei ole hirveästi järkeä.

Huippuasiallisesti hiilidioksidipäästötutkimuksesta

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin hiljattain Aalto-yliopiston hiilidioksidipäästöjä koskevasta tutkimuksesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli HS:n mukaan, että "uudisrakennusten asukkaiden hiilijalanjälki on kaupunkikeskustoissa jopa puolet suurempi kuin väljemmin rakennetuilla alueilla." Tämän perusteella jutussa todetaan, että "nykyisenlainen keskusta-alueiden tiivistäminen ei ehkä ole hiilitehokkain tapa järjestää asumista."

Keskustalaiset (eivät siis keskustassa asuvat, vaan kepulaiset) ehtivät jo innostua. Valtakunnanhajauttaja Matti Vanhanen siteerasi tutkimustuloksia HS:ssä julkaistussa polveilevassa mielipidekirjoituksessa.

Talouskielioppi toimittajia varten - lyhyt oppimäärä

Helsingin Sanomien kulttuurisivujen esseessä pohditaan, voisiko talous perustua kurin sijaan kiitollisuuteen. Kirjoitus alkaa kuvauksella siitä, miten kirjoittaja asuu espanjalaisen perheen luona ja perhe puolestaan kirjoittajan kodissa. Hienoksi asian tekee se, että kirjoittaja ei maksa Espanjassa asumisesta mitään. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos pitäisi, kannattaisi kaikkien suomalaisten vaihtaa asuntoja naapurinsa kanssa ja asuminen olisi meille kaikille ilmaista.

Esseen kirjoittajan omaa taloudellista logiikkaa mielenkiintoisempi osa esseestä käsittelee taloustiedettä. Esseen mukaan:

Onko köyhällä varaa opintolainaan?

Olemme Asiattomassa kirjoittaneet aiemminkin yliopisto-opinnoista ja niiden rahoituksesta.  Opiskelijoiden lobbaus on onnistunut niin hyvin, että kaikkea tähän liittyvää käsitellään julkisessa keskustelussa useimmiten aika yksipuolisesti. Yleisradion Yle kioski -ohjelma on kuitenkin omaa luokkaansa. Sen nettisivut ovat täynnä opiskelijajärjestöjä myötäilevää propagandaa ilman edes yritystä teeskennellä journalismia, ks. esim tämä ja tämä.

Boulevard of broken dreams

Muutamat tutkijat ovat huolissaan Helsingin yleiskaavasuunnitelmista muuttaa sisääntuloväylät kaupunkibulevardeiksi. Bulevardien asunnot sijaitsevat niin lähellä katua, että liikenteen saasteet ovat vaaraksi asukkaiden terveydelle. Hesarissa haastatellun tutkijan mukaan uusien asuntojen asukkaiden elinikä saattaa alentua jopa 2,5 vuodella. Myös Hesarin pääkirjoitus ottaa kantaa asukkaiden terveyden suojelemisen puolesta. 

Asiattoman toimituksen tietämys pienhiukkasten terveysvaikutuksista on sangen vaatimatonta, joten emme ota kantaa asuntojen terveellisyyteen. Sen sijaan on melko helppoa osoittaa vääräksi huoli asukkaiden kärsimyksistä. Tähän ei tarvita lääketieteen tuntemusta. Matka tarunhohtoiseen Asiatonlandiaan riittää. 

Palkka-ale: Kaisa Kuponginleikkaaja ja Tiina Toimari

Johtajien vapaaehtoinen palkanalennus on herättänyt runsaasti keskustelua. Keskustelua ei ole luonnehtinut ainakaan taloustieteellinen analyysi. Yleisradion aamu-tv:ssäkin asiasta jutteli  mediatutkijasta, entisestä poliitikosta ja lukijoillemme aiemmin tutusta "taloustutkijasta" koostuva porukka. Yhtään ekonomistia ei ollut kutsuttu. 

Talouspuhepuhe

Helsingin Sanomissa haastateltiin vähän aikaa sitten kahta mediatutkijaa. Mediatutkijat pöyristelivät sitä, että taloustieteen professori oli HSTV:ssä sanonut taloustieteilijöiden olevan riippumattomia. Keskustelu on osa muodissa olevaa puhetta "talouspuheesta", jota kaiketi täytyy kutsua talouspuhepuheeksi.

Huippu-urheilijan yhteiskunnallinen hyöty

Teemu Selänne ottaa Hesarissa kantaa huippu-urheilijoiden asevelvollisuuden suorittamiseen liittyviin erityisoikeuksiin. Selännettä närkästyttää se, että tulevaisuudessa huippu-urheilijoita ehkä kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. Asia on vakava, koska Selänteen mukaan

"Nyt puhutaan kuitenkin joukosta, jonka oikea elämäntyö ja unelma on tulla ammattiurheilijaksi."

Jutussa on useita mielenkiintoisia piirteitä liittyen mm. asevelvollisuuden pituuteen, joita varmaankin käsitellään vielä joskus Asiattomassa. Pureudutaan maanpuolustuksen järjestämisen sijaan kuitenkin toiseen Selänteeseen liittyvään asiaan eli siihen, onko Selänteen kaltaisista huippu-urheiljoista hyötyä?

Haaskataanko ruokaa alkuunkaan tarpeeksi?

Törmäsimme Asiattoman toimituksessa sattumalta erikoiseen ilmiöön. Kysymyksessä on ruuan haaskuun vastustaminen. Tässä ovat kunnostautuneet ainakin Vihreät nuoret ja Yle. Asiaa on tutkittu myös MTT:ssä. Ruuan haaskuu siis tarkoittaa sitä, että kaupat, ravintolat tai kotitaloudet heittävät tarpeetonta tai vanhentunutta ruokaa pois. Kaikissa mainituissa kirjoituksissa tätä pidetään erittäin pahana asiana. Mutta sitä se ei tietenkään ole. Ruokaa voidaan haaskata liikaa, sopivasti tai aivan liian vähän. Tarkastellaan asiaa esimerkin avulla.

Asuntojen hinnoista lyhyesti

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten asuntojen tarjonta vaikuttaa hintoihin (mm. täällä, täällä ja täällä). Jopa keskustelun aiheuttaneen työryhmän johtajan mielestä keskustelu on ollut luokatonta. Olemme samaa mieltä, mutta aivan eri syystä. Missä keskustelu menee vikaan?

Minä kaavoitin kiitotien päähän

Uusien asuntojen ja asuinalueiden rakentaminen Helsinkiin näyttää vaikealta. Milloin rakentamista vastustavat lentoharrastajat, milloin mökkeilijät, golfaajat tai merinäköalaan tottuneet. Kuten Asiattoman aiemmassa kirjoituksessa esitettiin, vastakkain ovat nykyisestä maankäytöstä hyötyvien ja tulevien asukkaiden edut.

Rakentamispäätös on periaatteessa helppo. Asunnot kannattaa rakentaa, jos rakentamisen yhteiskunnallinen hyöty ylittää kustannuksen. Käytännössä tilanne on kuitenkin hankala, koska on vaikea selvittää, miten paljon eri ihmisryhmät maa-aluetta arvostavat. Nykyisillä asukkailla tai maankäyttäjillä ei ole kannustimia paljastaa todellista arvostustaan. Tällä kirjoituksella Asiaton kantaa vaatimattoman kortensa kekoon Helsingin asuntopolitiikan pullonkaulojen avaamisessa. 

Elämää ryömintäkaistalla

Ainakin yhdessä vaaliväittelyssä pari viikkoa sitten nousi esiin kysymys pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja toivoi uudelta hallitukselta lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi ruuhkamaksujen perimisen. On hyvä aika muistuttaa, miksi maksuttomuus on tyhmää.

Pieni vaalisarja 3: Äänestämällä et voi vaikuttaa

Äänestämällä voit vaikuttaa. Ainakin jokainen Twitter-tilin omistaja on altistunut tälle väitteelle kymmeniä kertoja lähipäivien aikana. Helsingin Sanomien pääkirjoituskin valistaa meitä, että näin on. Onkin ehkä ajankohtaista muistuttaa, miksi et tosiaankaan voi vaikuttaa äänestämällä.